Talven parikisoja ja lahjanaruja

Talvella on enemmän aikaa höntsäkisailla ja pelata paripelejä kun viralliset kisat ovat tauolla ainakin omassa kisakalenterissa. Hyvä niin. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia tästä ihanasta lajista läpi vuoden - hyvässä seurassa ja rennolla fiiliksellä! Parikisat tuovat oman pikku twistinsä höntsäkierroksien lomaan ja pitävät kilpailunomaisen pelaamisenkin lähellä.

Lohjan Laakspohjan kinkkuparitteluissa joulun alla maahan oli satanut lunta ja laitoimme sinne lahjanarut kiekkoihin hyvällä menestyksellä. Narut vakauttavat kiekkoja jonkin verran ja vastapainoksi valitsin mukaan hiukan alivakaampia malleja kuin mitä kesäkelillä heittäsin. Vip Air Sotakirves oli täällä luottokiekkoni ja lensi todella suoraan metsäisissä pilleissä kun laitoin siihen hiukan hyssekulmaa mukaan. Narun röpötys vain kuului kun kiekko suhahti ohitse. Pelasimme kierroksen Hollen kanssa ihan kivaan tulokseen, +3, enkä tainnut missata yhtään puttia kymppiringistä koko kierroksella! Putin osalta kierros olikin aivan täysosuma, sillä sain olla parimme ensimmäinen puttaaja ja jotenkin edellisillan Puttiralleista oli jäänyt vankka luottamus omaan puttiin. Ja sehän toimi! Paras oli hiukan yli 10m putti, jolla pelastin pitkällä par4 -väylällä #6 bogin ja näin saimme tuplabogeista vapaan kierroksen!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Ford DiscGolfParkissa pelasimme Milliksen ja Royn kanssa eräänä tammikuisena lauantaina kierrosta ja koska olimme hiukan tiukalla aikataululla tällä kertaa, päädyimme pelaamaan parikisaa keskenämme. Kisamuotona oli reikäpeli siten, että he saivat voitetusta väylästä yhden pisteen ja me vastaavasti kaksi pistettä. Reilua - eikö! Tällä leikkimielisellä kisailulla normaalista höntsäilystäkin saatiin hiukan tavoitehakuisempaa ja kilpailullisempaa ilman todellista kisajännitystä ja -tunnelmaa. Ja olihan kierros!

Pelasimme Hollen kanssa täälläkin todella hyvin yhteen eli kun toinen mokasi, sai toinen yleensä paikattua tilanteen ja pelastettua heiton. Toki hävisimme heti alussa muutamalla väylällä ja pelitilanne asettui tasan pelattujen väylien jälkeen tilanteeseen 2-0 ennen kuin pääsimme avoimelle väylälle #11. Tässä pelimme kulki melko tasaisesti kun kummatkin joukkueet hiukan epäonnistuivat heitoissaan ja lopulta väylä oli päätymässä tasatilanteeseen ja bogiin sillä kukaan ei ollut kymppiringissä. Holle heitti kiekkonsa korin alle ja minulla oli vapaus yrittää suoraan sisään n. 20m matkalta. Megasoft Pure matkaan normi lähestymisheitolla hiukan korin oikealle puolelle ja sinnehän se feidasi ja kilahti suoraan ketjuihin! Par ja tasoittavat kaksi pistettä! Olihan onnenkantamoinenkin mukana, sillä loppuväylät pelasimme kaikki tasatilanteeseen ja näin pelimme päättyi ilahduttavasti tasan eikä kenenkään tarvinnut tarjota toisille Burger King -ateriaa :)

Paripelissä on kyllä niin oma taktiikkansa ja tunnelmansa. On suuri ero siinä, onko ensimmäisenä avaamassa ja puttaamassa, sillä ensimmäisellä suorittajalla on henkinen backup siitä pelikaverista mikäli pelimuotona on Bestshot. Ei paineita, ei jännitystä. Sitten mennäänkin tunnelmasta toiseen jos olet toisena suorittamassa ja pelikaverisi on jo epäonnistunut surkeasti omassa heitossaan tai putissaan... jos normaalisti omassa pelissä puttaaminen jännittää, niin paripelissä tässä tilanteessa jännittää vieläkin enemmän. Ehkä pahempi jännitys on vain Alternate -pelimuodossa silloin, kun pelikumppanisi saa täydellisen avauksen kuuteen-seitsemään metriin ja on sinun vuorosi laittaa kiekko koriin. Kisafiiliksen maksimointia. Näin talvikaudella Bestshot ja sen tarjoama rento kisafiilis sopii ja riittää oikein hyvin.

Palasimme Hollen kanssa Ristikivelle vielä uudestaankin parikisaamaan, pelasimme siellä myös joulun aikaan yhden parikisakierroksen tulokseen +2. Nyt oli lisähaasteena lunta ja kiekoissa lahjanarut jarruna, mutta silti lähdimme parantamaan viime kisan tulostamme luottavaisina. Saimme houkuteltua mukaan muitakin sekapareja niin, että nyt oli oma luokka myös meille - mikäs sen parempaa. Eihän meillä realistisesti ollut ihan parhaat mahdollisuudet lähteä voitosta taistelemaan, mutta olihan sekin vähän mielessä. Jos olisi pöljä - tai vaikkapa edes hyvä päivä. Saimme pelikaveriksemme ihan uudet tuttavuudet ja sekä peli että jutustelu sujui heidän kanssaan rennoissa merkeissä. Liekö kisajännityksen puutetta, kun ensimmäiset väylät menivät jälleen miten kuten ja pelasimme lähinnä Hollen heitoilla. Sitten alkoi peli kulkea paremmin ja pääsin jo osallistumaankin peliimme käyttökelposilla heitoilla. Varsinkin putti lähti heti alkuun varmana liikkeelle ja sen suhteen fiilis oli luottavainen. Kaikki puttini upposivat 5-8m matkalta ja puttaaminen oli mieluista. Olisiko taas ollut perjantaisten Puttirallien ansiota?

Pirkotusväyliä tuolla on meille aika vähän ja alkuun nekin jätimme hyödyntämättä sohlaamalla avaukset. Melko hyvin saimme kuitenkin parit pelastettua viimeistään hyvin toimineella putilla, kunnes väylä #14 koitui taas kohtaloksemme. Viimeksi hölmöilimme siinä turhan varovaiset avaukset ja nyt taas oli kummankin lähestyminen ujoa sorttia. Lisäksi missasin mandon väylän #18 avauksessa ja Hollen upsi tyssäsi heti mandon takana kurottelevien puiden oksiin ja näin oli kortissamme kaksi ei-toivottua bogia takaysiltä. Kumpikin olisi vältettävissä tarkemmalla pelillä, mutta tänään nuo väylät olivat liikaa päässeet ihon alle eikä edes onni ollut myötä.

Ensimmäinen pirkotus kutitteli väylällä #1, johon sain nyt ensimmäisen kunnon avaukseni koskaan (Lucid Air Trespass), mutta kiekkoni majaili puun takana lähes kympissä ja haaraputilta emme saaneet putteria kuin korin alarautaan. Kakkosväylällä sain parin pelastettua päivän hienoimmalla putilla kiven päältä ja kolmosellekin par tasaisella pelillä. Kun väylälle #4 sain toimivan avauksen Frost Riverillä ja vielä 8-metrisen putinkin sisään, oli päivä "pelastettu" ja kortissa pörö. Kisassa roikuimme sinnikkäästi toisena vain yhden heiton päässä tasaista ihannetulosta nakuttaneen Millis+Roy -parin takana. Mahtavaa ja yllättävää!

Olimme väylällä #5 jälleen kymppiringin ulkoreunalla hankalalla antsa-haaraputilla, joka napsahti alarautaan ja jäimme ilman pöröä siltä. Hyvä haku, ties kuinka mones. Harmiksemme meillä oli vielä pelattavana melko kinkkisiäkin väyliä kuten #6, joka on ehkä radan hankalin par4 -väylä. Siinä emme onnistuneet kumpikaan täysin millään heitolla ja näin tuloksena oli taisteltu bogi. Kurkistin kokonaistilannetta: nyt jaoimme kakkossijan Cian ja Johanneksen kanssa. Väylälle #7 sain käyttökelpoisen mutta liian lyhyen avauksen ja siitä pääsimme 15m par-putille. Alarauta jälleen ja bogia korttiin. Haastavalla väylällä #8 kumpikin sai hyvän avauksen ja tästä ilahduttavasti par. Olimme kisassa kakkosena ja jännäsimme kuinka tässä lopulta käy.

En ole pelannut väylälle #9 koskaan paria, mutta nyt se oli tavoitteena. Emme tosin siinä onnistuneet edelliskerrallakaan parikisassa. Nyt Hollen avaus oli paremmassa paikassa, tosin puiden keskellä ja kieli keskellä suuta yritimme päästä sieltä korin alle. Ei, ei se onnistunut. Aina kiekon tielle löytyi joku puu katkaisemaan sen eteneminen ja bogiin oli tyytyminen. Saman kohtalon jakoivat näemmä viimeisellä väylällään myös Cia ja Johannes, sillä jaoimme lopulta kakkossijan Milliksen ja Royn napatessa voiton neljän heiton turvin. Olihan hauska kisa ja hyvää yhteispeliä! Paripelit ovat kyllä loistavia tarjotessaan aivan uudenlaisia valintoja peliin ja usein tuli huomattua, että olisi voinut pelata agressiivisempaakin peliä kun toinen oli jo varmistanut paikkansa. Sitten taas jos oma pari epäonnistui, vaikutti se omaankin suorittamiseen - joskus nostavasti, joskus liiallisella paineella. Usein siten, että pyrin vain optimaalisesti seiftiin heittoon ja silloin siitä taas jäi pituutta puuttumaan.

Kaverit mukaan ja paripeliä pykäämään siis. Talvi ja lumihanget - mikä loistava syy painella ulos ja pelaamaan!

Tulokset Disc Golf Metrixissä

Lahjanarutusta, vartissa on kiekot hoidettu taas talvikuntoon

Hyväksi havaittu menetelmä: teippiin viilto, josta halkaistu naru läpi ja kiinnitys kiekon pohjaan keskelle

Ihasteltu ja kummasteltu jäätynyt lätäkkö Ford DiscGolfParkissa, joka on Luonto Suomen (kohdasta 33:30 alkaen) mukaan saattanut syntyä ilmakuplan koon muuttuessa jään alla

Ford DiscGolfParkin väylä #14 ja aurinko

Holle matkalla jonnekin, Ristikivellä, talvella 2018

 

Lumessakin voi toimia rollerit... ainakin jokusen metrin. Tästä par-putti sisään Ristikiven väylällä #12

Niin - kumpi näistä heitoista sitten taas valitaankaan jatkopaikaksi - parikisan riemuja :D

Talvesta voi ja kannattaa myös nauttia - sen näyttävät tässä Roy ja Millis :)

Uusi rata: Ford Discgolfpark

Espanjan kesäisen peliviikon jälkeen oli hiukan vaikeuksia taas orientoitua pelaamaan pitkissä housuissa, takeissa ja hansikkaissa kylmänkostean puhurin puhaltaessa, eikä arkisin ehtinyt radalle sitten millään ennen pimeän tuloa. Roy ja Millis ehdottivat sitten lauantaista pelireissua uudelle vasta avattavalle radalle Tuusulassa ja tokihan sellainen kiinnostaa! Luvassa oli sopivasti aurinkoinen marraskuun lopun päivä eli tähän vuodenaikaan paras mahdollinen pelikeli.

Kaikenlaisten viivytysten jälkeen pääsimme lopulta paikan päälle ja aloittamaan kierroksemme.. viikonloppuaamut osaavat joskus yllättää. Pelasimme alkuun keskeneräisen ykkösväylänkin, vasemmalle kaartuvan pitkän par4:n, vaikka valmiina ovat vasta väylät 2-17. Pitäähän sitä jonkinlainen kokonaiskuva saada radasta ja tämä väylä olikin kovin erilainen muihin väyliin verrattuna. Tuo siis lisää monipuolisuutta kokonaisuuteen. Par tuolle väylälle on ainakin talvikeleillä minun heittopituuksillani aika lailla mahdoton, mutta bogiin sen saa kun ei roiski ihan minne sattuu. Tai siis jos ei roiski :)

Väylä #2 pelattiin pidempänä leiskana ja on tällaisena tosi tarkkaa ja teknistä heittoa vaativa 70m par3, jossa puuosuman jälkeen ei par ole niin vain pelastettavissa. Melko rankaiseva tiheikkö kymppiringissä ei ole ihan suosikkini, mutta kokonaisuutena ok väylä. Väylä #3, 180m par4, alkaa metsässä ja kaartaa hiukan ennen puoliväliä oikealle, mistä jatkaa aukealla ja kori on pienen nousun päällä. Avauksen sain juurikin omaan sweetspottiini väylän taitteeseen ja siitä pyrkimyksenä on pelata kahdella korin alle. Näin väylän saa pelattua par-tulokseen. Jos taas avaus kaartaa vasemmalle, voi olla haastavampaa päästä pelaamaan kakkosheittoa aukealle ja lisäheittoja kertyy.

Väylä #4 on tiukasti oikealle kaartuva 74m par3, jonka mando on minun makuuni turhan tiukka kuten suuressa osassa näitä vastaavia mandoväyliä. Jos tavoitteena on estää pelaaminen oikealta isolla hyssellä/upsilla, mandopuu voisi olla metrinkin oikealla väylän siitä kärsimättä. Millis heitti tässä rystyantsaa hiuksenhienosti mandon väärältä puolelta ja kiekko olisi ollut komeasti neljän-viiden metrin pirkkoputilla, mikä olisi ollut mielestäni ansaittu pirkotus. Jos taas mandon tarkoitus on vaikeuttaa väylää ja lähes pakottaa pelaamaan kämmenheitolla, niin siinä se onnistuu.

Väylän #5 tiillä seisoessa tuntuu siltä, että väylän avaus kaartaa aina oikealle ja LHBH/RHFH peli on aivan erilaista kuin tällaiselle RHBH-pelaajalle... Väylä on kyllä hieno, siitä ei voi sanoa kahta sanaa! Oma avaukseni sweetspottiin, oikealle taittavaan mutkaan, meni pari metriä pitkäksi eikä sieltä pääse väylää pitkin etenemään juuri ollenkaan ilman kunnon kämmenheittoa. Monipuolinen heittovalikoima on siis enemmän kuin tarpeen täällä pärjätäkseen. Varsinaista mörriä metsä ympärillä ei ole, mutta paikoin väylän sivusta on hankala löytää etenemisväylää ja hyvä niin. Loppuosa on melko suoraa, 100m verran kaunista metsäväylää, jossa kiekko laskeutuu lähes aina armeijan kaivamaan poteroon ja peli jatkuu sitten sieltä. Upea väylä!

Väylät #6 ja #7 ovat hienoja, maasto on kaunista ja ensiluokkaista edelleen ja korotettu kori hyvin toteutettu. Näissä löytyy sekä suoralle, että hiukan vasempaan feidaavalle heitolle reittiä, mutta väyläpituus (84m/94m) estää pirkotukset minun avauksillani. Tai no, kutosväylällä pääsen kyllä kymppirinkiin, mutta sieltä pitäisi saada se kiekko koriinkin. Väylän #8 koivukuja on taas erilainen ja komea sekin, ja jälleen pelataan oikealle kaartuvaa väylää 90m verran. Tässä väylältä pois joutuminen on hiukan rankaisevampaa kuin muualla, sillä koivikko ei anna armoa ja bogiinkin on tekeminen vasemman reunan tiheiköstä. Tarkkaa heittoa siis.

Väylä #9 pelattiin oikeanpuoleiseen koriin ja on 78m par3. Tämä pitäisi siis pystyä pelaamaan korille, kunhan pysyy väylällä. Väylän sivussa on jälleen hiukan pahempaa mörriä kuin alkuväylillä, eli tarkkuutta suosittelen vahvasti kokemuksen syvällä rintaäänellä :) Myös vesieste on tarjolla mikäli väylä pelataankin vasemmanpuoleiseen koriin, pikkulammen yli, ja huonolla tuurilla kiekko sinkoaa lampeen myös oikeanpuoleiselta väylältä sopivan puuosuman seurauksena.

Väylä #10 oli karun näköinen ainakin näin syystalvisessa asussaan. Pitkä par3, joka ei erottele pelaajia, joiden avaus on alle 100m. Tässä pystyy pirkotukseen, jos pystyy heittämään kiekkonsa 120m tarkasti eli vain kovakätisille. Sivussa taimikkoa, jonne kiekko voi kadota huonolla tuurilla, mutta muuten avointa väylää minne lingota. Samalla aukealla pelataan väylä #11, jonka hieno korin paikka oikeuttaa tuon 213m par4-väylän. OB-laatikko väylällä ei ollut vielä merkattuna, joten sitä emme huomioineet pelissämme ja siksi tuo oli nyt vain lähes täysien heittojen toistoa kunnes päästiin putille.

Väylä #12 pelattiin lyhyempänä par3:na ja oli sellaisena hyvä, kohtuu vaativa korin paikka oikealla puolella. Vaikka sain avaukseni täydellisesti keskelle siltaa ja sen korin puolelle, oli korille pääsyn tiellä vielä yksi puu piilossa. Oikeakätisen antsaa tai forehysseä on tarjottava kakkosheitolla. Vasurin väylä :)

Väylä #13 oli aivan erilainen, mikä on hyvä. Korille on hyvä oikeakätisen hysselinja, mutta esteenä tiin ja korin välissä muutaman metrin korkea valli, jonka yli kiekon on mentävä. Muualla on mörriä, josta ei pääse läpi tuurillakaan. Tässä saattaa jäädä kuusten alle murisemaan, jos ei avaus osu kohteeseensa, muutoin kiva ja palkitseva väylä kun korillekin voi lähestyä vakaalla putterilla.

Väylä #14 pelattiin tarkasti pelikirjalla: lähäri, draivi, putti. Hyvä, pitkä par3, jossa par on birdien arvoinen. Oikeastaan kun tarkemmin mietin, tuohon varmnin pelikirja olisi: lähäri, lähäri, lähäri ja putti/nosto sillä väylältä ei kannata joutua ainakaan vasempaan reunaan eikä varsinkaan juuri sillä koria tavoittelevalla heitolla. Tässä jos missä bogi on par, mikäli suora eteneminen ei ole vahvimpia osa-alueita. Ja kyllähän sitä vielä suoraan etenisi, mutta se loppufeidi...

Väylä #15 on pitkähkö par3 melko avoimella ja pelattavissa kahdella korille. Korin paikka on jälleen siten, että hyssellä sinne ei pääse, joten kämmenheitto tai antsa tulevat hyvään käyttöön oikeakätisellä pelaajalla, ellei pääse avauksella sopivaan linjaan ja pääse pelaamaan suoraan korin alle. Korin takana kiekko saattaa sukeltaa vielä kuusen oksien alle ja pienikin lumimäärä piilotti valkoisen putterin yllättävän tehokkaasti ja se löytyi vasta tarkan syynäämisen ansiosta.

Väylä #16 taipuu kevyesti oikealle, on kaunis metsäväylä ja pitkähkö par3. Avaus voisi olla alle 80m pitkänä suorakin, ehkä turhaan heitin oikealle taipuvan, sillä sieltä lähestyminenkin taipuu samaan suuntaan. Väylä #17 on erittäin vaativa ja pitkä par3 - tähän ei taida pirkotuksia olla luvassa ihan joka pelaajalle. Haastava korin paikka haastavan avauksen ja lähestymisen jälkeen. Tähän olisi hienoa nähdä se täydellinen avaus ja birdie! Hieno väylä, johon par on hyvä suoritus.

Kokonaisfiilis paikasta on erittäin positiivinen ja tykkäsin radasta heti ensi käynnillä! Sekin on harvinaista, että suurin osa väylistä jäi jollain tasolla mieleen, eli ei samanlaista puuroa vaan toisistaan erottuvia väyliä. Hienoa työtä kaiken kaikkiaan! Yllättävän valmiiltakin väylät vaikuttivat, ei ollenkaan sellaista vasta valmistuneen tuntua siinä mielessä, että näkyisi keskeneräisyyttä. Liekö maasto sellaista, ettei puita ole tarvinnut juurikaan kaataa ja oksia karsia. Kävimme pelaamassa Hollen kanssa radan vielä toisena viikonloppuna, silloin oli lunta maassa 10cm ja ilman naruja kierros kesti ihan jo senkin takia, että puuterilumesta oli hankalaa aina löytää kiekkojaan. Yhtään ei silti hukattu, kaikki lähtivät mukaamme mitä paikalle tuotiin.

Todellakin käynnin ja toisenkin arvoinen rata ja tervetullut lisä lähiseudun tarjontaan! Melko hyvin siellä pystyi Zücallakin liikkumaan eikä tarvinnut kuin muutamassa kohdassa nostaa portaiden yli. Lumikelillä olin kannettavan normibägin kanssa, se tuntui helpommalta vaihtoehdolta silloin.

Ford Discgolfpark Frisbeegolfradat.fi -sivulla

Maasto ja metsäpohja on aivan ensiluokkaista, ihanaa kangasta Zücankin kulkea

Koreissa on aivan oma ilmeensä ja värityksensä. Ford todellakin näkyy täällä eikä ollenkaan huonolla tavalla. Väylän #6 kori

Millis, Roy ja Holle väylän #7 lähestymisheitolla

Väylän #8 hieno koivukuja ei anna anteeksi lipsahduksia. Vasurille taipuu hyvin.

Väylän #12 sweetspot on juurikin tässä sillan luona, ellei sitten käsi riitä korille saakka

Väylällä #13 avauksen on mentävä vallin yli ja kaarrettava kauniisti vasempaan riittävän kaukana. Ei ihan perushysse välttämättä tämäkään.

 

Talvisempana päivänä kaikki on niin erilaista, Hollen avaus väylällä #10

Pakkaspäivän kori #12

 

Tiin luona väylällä #13

Opasteet ovat ensiluokkaiset

Korit ovat myös ihan priimaa - ja joskus niihin syntyy lumiukkoja...

Hiukan väriä talviseen päivään, avaukseni väylälle #6