Keskiviikkoiltana saavuttuani perille kävin kiertämässä radan kertaalleen. Vihdoin sain pelata nämä väylät! Kaikkiin en avausta ottanut, piti kuitenkin säästellä. Sain mukavaa seuraa kierrokselle, pelaamiseen, pelikirjan täydentämiseen ja jutteluun. Fiilistelyyn. Radalla saivat nyt pelata vain Masters SM-kisan pelaajat ja olihan mahtavaa saada olla yksi heistä.Jännitystä ei vielä tuntunut, vain sellainen mukavan odottava tunne kun kauden tärkein kisa oli edessä. Tätä olin odottanut ja kauan!
Torstaina oli sateisempi päivä ja silloin kävin pelailemassa jälleen muutamia väyliä. Koska keskiviikkona tuuli oli täysin eri suunnasta kuin ennusteiden mukaan kisapäivänä, ei avoimen väylien pelaamisessa ollut juurikaan silloin apua ja nyt koetin pohdiskella niitä uudestaan. Tein tarkentavaa pelikirjaa ja pari muutosta, jotka olin keskiviikkona tehnyt, peruin nyt ja palautin alkuperäiseen asuunsa. Edelleen minulla jäi muutama väylä avaamatta kokonaan, mikä ei ollut jälkeenpäin ajatellen ollenkaan hyvä asia. Juuri noille väylille oli avaukseni ja pelini niin paljon epävarmempaa itse kisapäivinä, vaikka sinällään vastaavia väyliä olen pelannut ja niihin oli selkeä pelikirja tehtynä. Alitajuisesti tuo taisi silti kuitenkin päästä vaikuttamaan.
Pelaajakokoukseen mennessä ehdin juttelemaan monenkin tutun kanssa, ihana päästä fiilistelemään kisatunnelmia ja vaihtamaan kuulumisia. Viimeinkin olin täällä Joensuussa pelaamassa. Tänne minua olivat monet paikalliset pelikaverit jo houkutelleet useaankin otteeseen ja kesällä olin niin moneen kisaan jo tulossa vaan jouduin kaikki viime tingassa aina perumaan. Kokouksen jälkeen ajelin vielä asemalle hakemaan Hollen ja nuoremman poikani, jotka saapuivat viikonloppuseuraksi ja caddyksi. Enää iltapalaa ja kaikki valmiiksi seuraavaa aamua varten, silloin pelattaisiin ensimmäinen kierros!
Pääsin pelaamaan pääosin tutussa porukassa, Johannan kanssa ollaan pelattu useastikin, Tiinan kanssa Peurungalla sekaparien SM-kisassa ja Maaritin olin tavannut samoin Peurungassa. Pelifiilis oli rentoutunut, kunhan ensimmäisistä väylistä päästiin eroon. Tai no, olihan siinä sekin jännä tapahtuma, kun 10 minuuttia ennen starttia huomasin, että bägistäni puuttui monen monta kiekkoa... Holle kävi hakemassa autosta pussillisen varakiekkojani ja poimin niistä tärkeimmät mukaani ja Holle taas vei pussin autolle. Kai siinä jotain jännitystä oli sitten kuitenkin ja kisarutiinien unohdusta. Niin ja unohdinhan minä sen tuloskorttinikin vessaan, mutta se taisi olla vasta toisena kisapäivänä... :)
Ykkösväylän olin viimeistelemässä alle kuuden metrin putilla, mutta en saanut kiekkoa tuulta täristessäni koriin ja otin siihen bogin. Tyypillistä alkujännitystä. Kakkosväylän pelasin tunnollisesti pelikirjan mukaan kahdella korin alle ja puttasi ne parit hassut metrit pariin. Kolmosväylälläkin olin 6m par-putilla, mutta koska kori oli rinteessä yläpuolellani, jännäsin tuota ja päätin putata pehmeällä putterilla, joka ei rollaa niin helposti... Tyhmää lähteä puttaamaan oletusarvoisesti jo ohi! Mietin tosin, että kiekko pysähtyy pari metriä korin alapuolella olevaan kantoon. Kovempi putteri olisi varmemmin jäänyt koriin, mutta tuo pehmeä ei saanut ketjuja työnnettyä tieltään ja putosi sivusta maahan ja - rollasi täydellisesti kannon juurelle ja pysähtyi siihen. Aivan kuten olin tuon suunnitellutkin. Eikö parempi olisi kuitenkin ollut vain putata suoraan ja vahvasti sisään!
Nelosväylään palautin putteriavauksen pelikirjaani ja olihan hienoa nähdä sen toimivan täydellisesti! Draiverit sinkoilivat mikä minnekin, mutta Pure liiteli kauniisti aivan dropparin etupuolelle ja siitä oli helppoa sijoittaa kiekko korin luo ja putata taas vajaa viisimetrinen putti koriin. Kun käsi ei riitä korille saakka, miksi edes yrittää enempää? Matkalla seuraavalle väylälle oli Joen Lokan bajamaja, luksusta kisakierroksella. Toinen oli sijoitettu avoimelle kierroksen loppupuolelle, jossa se palveli usean väylän pelaajia. Tosi jees, arvostan.
Vitosväylällä valitsin hyvän alun jälkeen liian alivakaan kiekon ylämäkeen ja tästä tuli yksi ylimääräinen heitto kun jouduin liikaa oikealle puiden suojiin. Väylä, jota en pelannut ennen kisaa. Seuraavilla kierroksilla osasin tuon sitten korjata. Jyrkän ylämäkiväylän #6 pelasin pariin, tosin sekin vaati 8m ylämäkiputin, jonka sijoitin nyt varmasti koriin. Väylä #7 oli ennen pelaamaton ja siihen tyrinkin helposti bogin. Melko vaihteleva alku siis, onneksi edes joka toinen väylä päätyi pelikirjan mukaisesti ihannetulokseen. Ihanaa oli pelata!
Selkeästi pahin väyläni alkupuoliskolla oli yli 200m metsäpilliväylä #8. Sitä en pelannut ollenkaan ennen kisaa ja pelikirjani mukaan se piti selvittää neljällä midariheitolla korille. Pelasinko sitä kertaakaan midareilla - en! Ansaittu triplabogi siis. Sitä seurasi bogivoittoinen haastavien väylien jatkumo, jossa tosin oli yksi par-väyläkin #9, mutta siihen en saanut avaustani toimimaan. Tämäkin niitä väyliä, joita en pelannut etukäteen ollenkaan ja aivan turhaan siis epävarmasti pelattu pahasti sössityn väylän jälkeen. Itsevarmuus palasi kun sain sekä väylän #10 että #11 pelattua kauniisti pelikirjan mukaiseen bogiin ja vuorossa oli siirtyminen avoimempaan maastoon.
Avaus ja kakkosheitto olivat kummatkin avoimella ja olihan vapauttavaa päästä taas pelaamaan ilman tiukkoja puurännejä. Kiekko olisi vaan pitänyt saada seuraavaksi sinne korin alle, sillä tuuli oli melkoisen kova ja jouduin puttaamaan 5-6m sivuvastaiseen. Ei antanut pää kädelle riittävää tukea ja kiekko kilahti sivuketjuista maahan. Turha tuplabogi tähän ja vielä seuraavallakin väylällä onnistuin hölmöilemaan sivutuulen kanssa ja nappaamaan yhtä turhan bogin. Ja nyt vasta alkoi se pahin vaihe - avoin 376m sivuvastaiseen pelattava alkuun kapea OB-kepein rajattu monsterväylä! Tässä tuulessa väylä tuntui aivan järjettömältä ja olin toki jo etukäteenkin puhunut siitä järjestäjille, kyseenalaistanut väylän järkevyyden masters-ikäisten kisassa. Ymmärrän väylän idean avoimen luokan peleissä, joissa kaverien käsi saattaa riittää 150m avaukseen ja parhailla on riskin kautta mahdollisuus jopa pirkotukseen, mutta kun meille naisille ja 60-70+ miehille riittää puolikaskin!
Monsterväylän avaus piti heittää antsassa tai kämmenellä, sillä keskellä oleva mandopaalu piti kiertää vasemmalta. Oikealta etuviistosta puhaltava kova tuuli teki kaikenlaisen hysseflippaamisen ja korkeat heitot turhiksi ja jätti vaihtoehdoiksi kämmenheitot vakailla kiekoilla sekä matalat antsat tai flatit heitot jyräkiekoilla. Näitä harjoittelin Tyynen jälkeen ja silloin kipeytin kyynärpääni todella pahasti, joten kovat rykäisyt eivät tulleet nyt kuuloonkaan. Piti siis mennä niillä mitä oli ja varoa satuttamasta itseään enempää. Tällä väylällä otin koko kisassa odotetustikin isoimmat plussat ja kun niitä kertyy kolmella kierroksella yhdellä väylällä +14 heiton verran, nousee jokunen kulmakarva. Parhaillakin naisilla tuo luku on +7 eikä kukaan naisista saanut väylälle kertaakaan tuplabogia parempaa tulosta. Minulle tuo väylä maksoi yhden sijan kokonaiskisassa.
Triplamandoväylää pidin heti alusta saakka pahana, eikä siinä tullut mieleenkään yrittää heittää avausta läpi. Dropparikin oli niin paha, että pelikirjassa luki aina seiftaaminen mandolle kämmenheitolla ja siitä korin alle mandon läpi. Tänään tuo toimi täydellisesti ja sain nostokolmosen! Pientä lohtua ja itsetunnon nostatusta seuraaville hankaille väylille. Nyt pelattiin 217m avoin väylä, joka olisi minun mielestäni riittänyt distanceväyläksi naisille ja vanhemmille miehille kisassa. Tässä saatiin normaalimmat erot ja tulostasokin oli pääosin parin ja triplabogin välissä. Minulle bogi oli tuossa par ja seuraavalla väylällä pyrin samaan. Ihan ei toiminut, kun Trespassini kippasi avauksessa ja siitä eskaloitui monenlaista ongelmaa väyläpelaamiseen ja tuplabogi. Vielä viimeinen haastava väylä tuli tyrittyä kahden OB:n jälkeen triplabogiin ja kierros oli takana. Mahtavaa! Pystyin siihen eikä yksikään heitto sattunut kyynärpäähäni!
Pelikaverini kertoivat jälkeenpäin, että naksutus, jota kyynärtukeni ruuvaaminen pitää, jäi heille päähän soimaan :D Pahoitteluni siitä! Tuon pienen apuvälineen avulla sain pelattua, sain harrastaa tätä ihanaa lajia upeiden naisten kanssa ja sijoittua ensimmäisen kisapäivän jälkeen hienolle sijalle 5/12. Aivan loistavaa! Olin aivan liekeissä ja pystyin jopa unohtamaan väylän #14 kaikkine haasteineen, vaikka sen pelaaminen tulokseen 10 heittoa söikin ratingistani joitain kymmeniä pisteitä... tänne ei tultu ratinkia keräämään, täällä oltiin kisaamassa Suomen parhaita masters-ikäisiä pelaajia vastaan ja mittaamassa omaa pelitasoa siinä sakissa. Siihen nähden olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen ensimmäiseen päivääni.
Kierroksen jälkeen maistui Katu Cateringin paikalla valmistama herkullinen hampurilainen ja sen jälkeen painelin lämpimään saunaan ja pulahdin Lykynlampeen uimasille. Ihanan viilentävää, ihanan rentouttavaa. Upeaa, että nämäkin meille kisaajille tarjottiin! Toisena kisapäivänä sain seuraa saunaan Kissestä ja finaalipäivänä Kikistä, muuten saunassa oli yllättävän hiljaista. Eikö me suomalaiset ollakaan enää saunakansaa? Me ainakin saimme näin Lykynlammesta kaikki puolet irti samalla reissulla. Hieno paikka kaiken kaikkiaan!
Iltasella kierrettiin yksi lähiseudun radoista, kaverit ja caddyt halusivat tietenkin vielä päästä heittämään. Minä hengailin mukana, en tällä kädellä uskalla tosiaan pelata vielä yhtään enempää kuin on "pakko". Käteen ei särkenyt, mutta toki lihaksissa jotain tuntemusta oli. Hyvä, että kyynärpää oli kivuton. Mukavaa illanviettoa, käytiin vielä porukalla syömässäkin ennen siirtymistä taas hotellille ja valmistautumista. Nyt oli edessä aikaisempi aamu ja unta olisi ollut tarve saada aiemmin... lisäksi tulossa oli sadepäivä, eli astetta haastavampaa siis. Tuuli sen sijaan ei ollut laantumaan päin vieläkään.
Pelini lähti aika samoin kuin ensimmäisenäkin päivänä, mutta nyt siitä puuttui tarkkuus, viimeinen terävyys ja sain bogia toisensa perään. Viiden ensimmäisen väylän bogijonon jälkeen virkisti itseäni tuplabogilla ja kun väylällä #8 tuli jälleen seikkailtua metsän puolella triplabogin arvoisesti ja sama toistettua vielä väylällä #10, oli huumori vähissä. Sade ja tuuli pääsivät jotenkin kuitenkin vaikuttamaan peliini, vaikka sade ei ollut jatkuvaa ja lakkasi kierroksen loppupuolella. Kierroksen ensimmäinen ja ainoa par tuli väylälle #13 ja senkin jälkeen jatkui alavireinen suorittaminen kunnes viimeisen väylän bogi tuntui ihan parilta. Loppuihan sekin kierros ja yllätyksekseni utosin ainoastaan yhden sijan ja jatkoin siis finaalipäivään sijalta 6/12. Pientä lohtua. Sitten taas lisäharmia päivään toi ensimmäisenä kisapäivänä auton katolle unohtuneet kiekot, joita porukat olivat nähneet ympäri moottoritietä... niitä ei sitten koskaan lähdetty edes etsiskelemään. Uusien treeniputterien hankinta on siis edessä - muut olivat varakiekkoja.
Ilta sujui taas mukavassa kaveriporukassa ja jälleen kierrettiin yksi lähiseudun radoista, oikein mukava ja hienolla paikalla järven rannalla, jonkin kartanon mailla. Minä toimin spotterina ja kannustajana, muut pelasivat hämärän tuloon saakka ja jälleen käytiin syömässä - nyt kunnon herkkuateriat Fransmannissa. Viimeinen ilta, edessä finaalipäivä ja tarkoitus skarpata taas peliä. Luvassa oli nyt tyynempää keliä, lämmintä ja aurinkoista. Oikein lupaavaa. Peliseurakin oikein mukavaa, joka päivälle sain aina uusia kasvoja pelikavereiksi, mikä on aina virkistävää.
Nyt aloitin aivan eri hengessä ja sain pelattua alkupuolikkaan radasta tulokseen +6, missä oli mukana jälleen väylälle #8 pelattu triplabogi. Huokaus, tuo ei vaan sujunut. Ensi kerralla pelaan sen kyllä midareilla, lupaan sen :) Nousin tässä vaiheessa viidenneksi ja se toi uutta puhtia peliin. Päivän huonointa antia oli kuitenkin loppupuoliskolla oleva monsterväylä #14 sekä toinen pidempi väylä #16, joihin en enää saanut kädestä ruutia irti ja silloin kun heitto lähti hyvin, kiekkoni kippasi OB:lle ja sain siinä kätevästi aina kaksi heittoa samalla kertaa. Tiesinkin odottaa, että nämä väylät eivät ole tämänhetkisessä pelikunnossa helppoja, mutta kyllähän näin surkea esitys silti harmitti. Niissä annoin pelikavereilleni liikaa siimaa. Sain pidettyä sijoitukseni 6/12, jolla päivään lähdin ja siihen oli tyytyminen. Ihan hyvin ensimmäisissä SM-kisoissani enkä huonoille hävinnyt!
Kokonaisuudessaan kisat olivat suuri menestys ja niistä jäi hyvä maku. Järjestelyt olivat ensiluokkaiset, tilat samaten ja ratakin yhtä tiettyä väylää lukuunottamatta ihan ok valinta. Lykynlammella on monipuolisesti haastetta metsäväylien, korkeuserojen ja vastaavasti avoimien väylien kanssa ja parhaat selvittivät näistä jokaisen osa-alueen ensiluokkaisesti. Tänne tullaan varmasti muutenkin vielä pelaamaan. Kiitokset pelikavereille, caddyilleni, järjestävälle seuralle, talkoolaisille, Katu Cateringille, Lykynlammen kisakahviolle ja kaikille tutuille ja tutuksi tulleille paikan päällä! Hieno reissu, arvokisakokemus, josta jäi hyvä mieli ja nälkää seuraaviin vuosiin.
Kisaradan kartta, puolikkaat pelattiin eri järjestyksessä kuin normilayoutissa
FP40 lopputulokset. Kärkikaksikko erottui, samaten kolmossijasta käytiin tiukkaa kisaa.
