Bogi on par - Bogey is par: SM2017 - olin siellä minäkin

SM-kisat 2017 olivat sopivan lähellä kotia, Hyvinkäällä, joten päätimme mennä paikan päälle kisaa seuraamaan lauantaina ja sunnuntaina. Holle lähti lauantaina jo aamutuimaan toimiakseen MPG-luokassa kisaavan Macon caddiena ja minä tulin perässä heidän kierroksensa jo päätyttyä. Päivästä oli luvattu sateista, joten mukaan oli pakattu repullinen kuivaa vaatetta, evästä, tuoli ja sateenvarjo. Kyllähän näillä yleisönä pärjää huonommallakin ilmalla - toista se on pelaajalle.

Parkkipaikka löytyi helposti ja se oli sopivan lähellä kisakeskusta, loistavaa. Roy ja Millis tarjosivat minulle kyydin paikalle kotoa saakka ja matkakin sujui nopeasti kaikenlaista rupatellessa. Aivan luksusta :) Holle löytyi tietenkin grillikahvila Holarista hampurilaiselta ja hetken mietin, olisiko tässä vaiheessa jo sapuskan paikka. Ei ollut. Banaani välipalaksi ja kierrokselle FPO:n kolmosryhmän hännille.

Seurasimme Hollen kanssa näitä kolmea FPO:n ryhmää kuusi väylää kutakin ja näin saimme nähdä mukavasti monen pelaajan peliä. Muodostimme kahden hengen galleryn, sillä pitäähän jokaisella pelaajalla SM-kisoissa katsojia olla ainakin osalle kierrosta! Naisten peliä seuratessa sitä automaattisesti luo päässä omaa pelikirjaa siitä, kuinka lähtisi väylää pelaamaan ja millä kiekolla - onhan tuo niin paljon lähempänä omia heittopituuksia ja -linjoja. Katsojana sitä kannustaa mielessään ihan jokaista ja toivoo onnistumisia ja taas itsekin kilpapelaajana tuntee sen pelaajan tuskan, kun kiekko kimmahtaakin mörrin puolelle. Ja nämä Nummenmäen mörrit eivät anna anteeksi mitään.

Kutosväylän jälkeen oli bajamaja tarjolla ja jäimme siihen hengailemaan ja odottamaan seuraavaa, haastajaryhmää. Pian alkoivatkin kiekot lennellä kohti koria ja näin pääsimme liittymään katsojina mukaan. Tässä porukassa oli pari katsojaa ennestäänkin, määrä siis tuplaantui hetkessä! Peli oli samankaltaista kuin edellisessäkin ryhmässä ja nyt alkanut sade ei tehnyt pelaajien urakasta yhtään helpompaa. Meitä katsojia sade ei lannistanut, ison varjon alla on ihan hyvä istuskella.

Jälleen vaihdoimme seurattavaa ryhmää kuuden väylän jälkeen ja tässä etenkin kahden kärkipelaajan avausheitot olivat omaa luokkaansa. Eveliina ja Henna ovat aivan kansainvälistä tasoa pelaajina ja todella kovakätisiä jopa tällä haastavalla metsäradalla. Upeaa päästä seuraamaan kärjen peliä ja upeaa, että meillä on monta loistavaa nuorta naispelaajaa! Lajin tulevaisuus Suomessa on hyvissä käsissä.

Naisten pelin päätyttyä siirryin Holarin asiakkaaksi minäkin ja kyllähän tuota burgeria kehtasi syödä. Maistui ja sen voimalla tallailimme takaisin metsään etsimään FPM -luokan ryhmiä, eihän sitä nyt kotiin vielä kehdannut lähteä. Muutama väylä kakkoskorttia ja sitten kärkinaisten matkaan. Nyt oltiin omimmalla alueella ja kyllähän tuossa sellainen olo tuli, että olispa kiva päästä itsekin pelaamaan! Hienosti naiset kyllä pelasivat, samantasoista peliä kuin avoimen luokan naisten kolmoskortilla. Vähän siinä pääsin höpöttelemäänkin heidän kanssaan, mutta pääosin pysyttelimme taka-alalla, ettemme häiritse keskittymistä ja sitä kautta peliä. Kierroksen jälkeen jäimme toki juttelemaan ja mukava oli tutustua uuteen, tänä vuonna nelikymppisten luokkaan siirtyneeseen pelaajaan Annaan. Johan meitä aikuisia naisia tässä lajissa on melko lailla!

Illalla sain idean lähteä caddieksi sunnuntain finaalikierrokselle jos vain pääsisin. MPG ja FPM pelaisivat vain 20min erolla, joten olisimme Hollen kanssa samaan aikaan "töissä" ja sen jälkeen vapaana siirtymään MPO:n ratkaisupelejä katsomaan. Loistava suunnitelma ja laitoin Kisselle kysymyksen, kelpaisiko caddy - nopeasti hän vastasi, että kyllä. Loistavaa! Caddien hommissa peliä pääsee seuraamaan niin paljon intensiivisemmin ja samalla saa osansa kisatunnelmasta pelaamatta itse. Illalla teimme vielä analyysit pelaajistamme ja sitä kautta selvitimme ongelmaväylät sekä ne, joissa peli on kulkenut kolmella edellisellä kierroksella. Tosi mielenkiintoista ja heti löysin yhden väylän, joka oli mennyt selvästi alle oman tason... siihen tulisi muutos finaalikierroksella. Muilla taso oli vaihtelevampaa ja onnistumisia oli tullut ihan hyvään tahtiin. Kivaa - ihan kuin olisin itse menossa pelaamaan!

Finaalipäivän sää oli suosiollisempi kuin lauantai, joten sortsit-T-paita-lenkkarit -setin lisäksi tarvittiin kierrokselle vain litra mustikkasoppaa evääksi, pullo vettä juomaksi ja tuoli istahtamista varten. Kierros meni tosi nopeasti siinä pelaajien - etenkin Kissen - heittoja tarkkaillessa ja heittolinjoja pohdiskellessa. Helpompaahan tämä on, kun ei tarvitse muuta kuin miettiä pelilinjoja ja joku osaava ne toteuttaa :) Suurimman osan linjoista ja kiekot Kisse päätti ihan itse, ei minusta luvalla sanoen siihen hommaan apuja ollut. Kiva, että sain olla apuna painavan bägin kantamisessa ja näin säästämässä pelaajaa n. 73:lta bägin nosto- ja maahanlaskuoperaatiolta. Niin - ja se huonosti aiemmin mennyt väylä meni nyt ihannetulokseen!

Upeasti Kisse pelasi itsensä SM-hopealle ja pelin loputtua sai onnitella itseään hyvästä ja tasaisesta suorituksesta. Minäkin sain osani mitalihuumasta samalla ja fiilikset olivat lähes kuin oman hyvin sujuneen pelin jälkeen. Loistokokemus - suosittelen! Jälleen oli aika hampurilaisaterian Holarissa ja sen jälkeen pääsimme Hollen kanssa vielä kiertämään MPO:n haastajien ja kärkikortin perässä jännäämässä kilpailun ratkaisuhetkiä. Ja kyllähän menikin jännäksi kun Väinö ja Leo olivat kierroksen jälkeen tasoissa ja pelasivat sudaria kakkossijasta... tai sijoitus pysyi samana, mutta pokaalista. Jo aiemmin Holle pääsi seuraamaan MPG-luokan sudaria kolmannen sijan pokaalista, jonka Maco ilokseen nappasi.

Hyvinkään kisat olivat nyt ohi. Hienot kisat, toimivat järjestelyt ja mestarit saivat mitä olivat tulleet hakemaan. On tämä mahtava laji - jälleen kerran sai todeta!