Bogi on par - Bogey is par: Syksyn herkut talteen

Vaikka eletäänkin vielä viimeistä kesäkuukautta, ilma alkaa muuttumaan syksyisempään suuntaan. Selvä merkki syksyn saapumisesta on myös sienten ilmaantuminen frisbeegolfradoille, onhan niistäkin suuri osa metsissä. Tänä viikonloppuna silmiimme hyppivät mustatorvisienet Veikkolan haastavalla metsäradalla.

Lähdimme perjantaina Veikkolaan treenaamaan Veikkola Forest Circle II -kisaa varten eli väyliä #1-4 sekä #17-18. Toki odotettavissa on joitain muutoksia normiväyliin, mutta ainahan treenaaminen kannattaa. Kisasta odotamme hauskaa selviytymistaistelua puiden ja OB-alueiden tiukassa puristuksessa eli mitä parhainta sipulinkestotestiä lokakuun räntäsateessa. Ainahan on mukavaa, kun on jotain mitä odottaa :)

Ykkösväylää pelailimme muutamalla eri kiekolla ja siihen löytyi ihan hyvää keskiväylälle avautuvaa vaihtoehtoa useampikin. Kiitollisena otimme vastaan myös puuosumat sekä vasemmalle metsään päätyvät avaukset, sillä sieltä saimme mahdollisuuden treenata tärkeää skrämbläystaitoa. SM-kisojen jälkeisessä haastattelussa mm Seppo Paju mainitsi olevansa hyvä skrämbläämään ja siitä hyvänä osoituksena olkoon neljä kierrosta Nummenmäen muokatulla radalla ainoastaan yhdellä bogilla! Ei ole olemassa pelaajaa, jonka avaus ei joskus epäonnistuisi ja silti parhaat pelaavat väylän senkin jälkeen pariin. Itsellä seurauksena on useimmiten bogi ja jos sattuu sortumaan pelastaviin sankariheittoihin tai puttimissiin, tuplabogi.

Kakkosväylä ilahdutti antamalla puuosuman, jonka johdosta jatkoin väylän laidasta. Tai siis rehellisesti mörrin puolelta. Siitä se sitten lähti: mustatorvisieniä! Yhtäkkiä niitä näytti olevan joka paikassa, jonne katseensa käänsi ja päätimme kerätä ne kierroksen lopuksi talteen. Itse pelaaminen ehkä hiukan tuosta häiriintyi ja bogiin se sitten napsahti. Korjausliike tuli seuraavalla kierroksella ja alkoihan tuokin mennä ihannetulokseen useallakin eri avauksella. Varmuuden vuoksi piti vielä pelata väylää kummastakin aukosta, ettei olla yhden kortin varassa.

Kolmosväylälläkin avaukseni oli hiukan sivussa väylältä kuten niin usein ennenkin ja jälleen mustatorvisienet pompahtivat silmiini. Nämäkin keräsimme talteen viimeisellä kierroksella. Väylän pelaaminen sujui ihan kivasti, paria tuosta lähdetään hakemaan. Myös korin takana pääsimme sieniä poimimaan, kuinka ollakaan. Samoin väylällä #4 piti hakea muutaman avauksen verran oikeaa linjaa sekä kiekkoa ja puttien jälkeen havaitsimme lisää mustatorvisieniä.

Väylällä #17 oli joskus reilu vuosi sitten ahdistava mando, mutta eiköhän sen kanssa jo olla kavereita. Tästä mennään ihannetulosta hakien, koska avausta en korille saakka saa (vielä) kääntymään. Par kelpasi ja sienet samaten. Väylän #18 avaus ei sekään ole enää niin jännittävä kuin viime vuonna, mutta kiekon päätyminen keskelle väylää on tämän päivän haaste. Heittopituuskin riittää kahdella korille, mikäli vaan tuon kakkosheiton saa heittää kohtuullisestikaan normaalista asennosta. Midarit tuntuivat toimivan tässä parhaiten ja jos avaus oli tosi jees, myös putterilla pääsi korin alle.

Syksyisen viikonlopun kierroksia tuli Veikkolan Forest Circle -väylille useita, sillä pelasimme lauantainakin tuon kertaalleen ja sunnuntaina palasimme sieniämpärin kanssa pelaamaan väylät sekä forella että bäkkärillä. Kun kerran treenataan, niin treenataan sitten usealla eri tavalla. Sen verran piti lukita liikkuvia osia, että pelasin nuo kämmen-rysty-kierrokset ainoastaan puttereilla, samanlaisilla Zero Soft Pure -lättysillä ja niihin tuli ihan hyvä tatsi kahden kierroksen, yhteensä 12 väylän, aikana. Tätä pitää ottaa uusiksi, ehdottomasti. Toisella putterikierroksella pelasin rystyllä bogit ainoastaan väylille #4 ja #18 ja forellakin sain muutaman väylän jo pelattua pariin. Muutaman litran mustatorvisienisaaliskaan ei haitannut - syksy saa tulla!