Frisbeegolfin harrastaja - tai ainakin jollain tasolla lajissa kilpaileva - saa alusta saakka tottua siihen, että muut ihmiset näkevät hänen peliään ja katsovat sitä. Monet radat ovat yleisissä puistoissa, jossa ohikulkijat saattavat seurata peliä ja kisoissa taas on jopa säännöissä sanottua, että kaikkien on seurattava toisten avauksia. Kuumottavaa ja painetta lisäävää, sillä kyseessä on kuitenkin taitolaji. Siinä missä lenkkeilijä saattaa juosta lennokkaalla askeleella vastaantulijan kohdalla ja pysähtyä läähättämään mutkan takana, frisbeegolffari tietää, että hänen jokaista heittoaan seurataan ja jokaisella on merkitystä. Tai no, yksin heitellessä voi päästä metsän suojissa puita kopisuttamaan ilman, että kukaan huomaa.
Eilen pelailimme Oittaan väyliä 1-6 sillä aikaa kun nuoriso oli suunnistustreeneissään. Kiersimme alkuun väylät 1-3 ensin rystyllä ja seuraavaksi kämmenellä pelaten. Jännästi tuo ykkösväylä - vaikka onkin se väylä, jonka olen ensimmäisenä koskaan onnistunut pirkottamaan - on vaan niin hankala saada avauksella korille saakka. Jokainen avaus kopsahti puuhun taikka matalana juuriin ja par oli parasta. Tähän pitäisi todellakin vähitellen löytää se paras heitto. Tai no, forella sain tarkimmat avaukseni, mutta ne jäivät sitten hiukan liian lyhyiksi. Vielä.
Kakkosväylää olen pitänyt mahdottomana pirkottaa, mutta ei se nyt niin kaukana ole. Nyt vaihdoin pelilinjan hyssestä antsaan ja se kyllä tuo korin hiukkasen lähemmäksi avausta. Tai avauksen lähemmäksi koria :) Sain Opto Air Riverillä avaukseni koivuryppään ohi tai vierelle ja siinä on jo pitkän putin paikka. Tosin liian pitkän, ylämäki ja kaikki, mutta ainakin par oli varma. Kämmenkierroksella päädyin bogiin.
Kolmosväylä on jälleen niitä, joissa pitäisi päästä pirkkoputille. Nyt sain antsalinjani siihen melko lailla varmaksi, Opto Air River taipui loistavasti - myös se pakasta vedetty, jota heitin nyt ensi kertaa. Silti putille jäi joka kerralla liian pitkä matka, jotta se olisi varma. Kymppirinki ja epävarma putti sekä vanhat korit ei ole aina se toimiva yhdistelmä. Hiukan vahvempaa avausta siis olisi toiveissa.
Parin kierroksen jälkeen siirryimme nelosväylälle pelaamaan sivuvastaiseen. Edellämme pelasi aloittelijaporukka, joille olisi ollut niin mukava kertoa hiukan tekniikkaa, sillä heidän kiekkonsa lähtivät melko lailla ylös ja päätyivät järjestään väylän vasemman laidan OB:lle. Jokaisella heitolla. Meidän peräämme tuli jonottamaan pariskunta, joista ainakin nainen oli aloittelijapelaaja, ja minulle iski yleisön paine. Kun on bägit ja kaikki, niin pitäähän sitä nyt pelata hyvin - eikös vaan? Avaukseni Opto Riverillä osuikin täydellisesti väylään ja kaarsi kevyesti OB:n yli hiukan dropparin etupuolelle. Nappiavaus. Myös kakkosheitto eteni pitkälle ja kolmosheitoksi riitti pidempi putti korin alle. Par tästä on ihan jees.
Vitosväylällä jouduimme jonottamaan kun edelliset pelasivat ja näin tuo pariskunta ehti jälleen tiille katsomaan avauksiamme. Tarkka keskittyminen siis ja nyt sai laittaa keveämpää Riveriä liitoon. Hiukan oli liian kova veto tai liian vähän hysseä tai vastatuulta, sillä kiekko kippasi hieman liikaa oikealle väylän lopulla, mutta sai sieltä onnekkaan oksaosuman ja sinkosi kymppirinkiin. Jes! Par siitä sitten kuitenkin tuli, mutta yksi parhaista avauksistani tuolle väylälle koskaan.
Kutosväylällä sama jatkui: odottelua ja yleisömme oli jälleen selän takana kun avasin väylään. Tässä kiekkoni on turhan usein päätynyt ennen koria olevaan mörriin feidatessaan vasempaan ja tuota lähdin nyt taltuttamaan. Suosikikseni muotoutunut Opto Air River liiteli nyt kutakuinkin täydellisen linjan koko puisemman osuuden läpi ja päätyi aivan keskelle väylää ojan toiselle puolelle hyvälle pitkälle putille. Avauksessa ei ollut mitään muuta vikaa kuin sen etäisyys korilta - lisäpituutta heittoon kaipaisi n.10m, jotta se näkyisi tuloksessa.
Naureskellen palasimme jälleen pelaamaan väylät 1-3 ja totesin, että pitäisi melkein palkata tuo pariskunta aina kisaan mukaani yleisöksi - niin paljon paremmin pelasin nuo kaikki väylät heidän katsellessaan :) Olen aiemminkin huomannut samaa: pelaan paljon tarkemmin ja paremmin kun takanani on katsojia. Tosin, ei tuo aina toimi... ja anna olla, jos joku erehtyy sanomaan jotain positiivista kuten, että "onpas sulla hyvä putti" tai "upeita avauksia" niin seuraava osuu alarautaan tai sukeltaa lähimpään katajaan.
Viimeiset kolme väylää pelasimme miinukselle. Se päätettiin jo startatessa ja se piti. Minä sain viimein tuon ykkösväylän antautumaan Zero Megasoft Caltropilla ja enää piti varmistaa par-tulokset kahdelle seuraavalle. Holle taas nappasi nostopörön väylältä #3 ja varmisti oman miinustuloksensa näin vasta viimeisellä mahdollisella väylällä :) Hyvän mielen kierros siis takana, mukava kierrellä välillä ihan vaan muutamaa väylää eikä aina koko kierrosta. Kohti viikonloppua, helteistä sellaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti