Muita naisia alkoi valua paikalle viiden pintaan ja heittelin siinä Milan sekä Niinan kanssa muutamia vastatuuliheittojakin eri kiekoilla. Yllättävän hyvin pitivät kiekot linjansa kun sain ne matalana liikkeelle. Hauska oli päästä heittämään draivereilla, viime päivät kun on menneet ihan vaan putterien kanssa pelaillessa. Opto River oli jälleen tämän päivän avauskiekko, aivan kuten Tyyni 2017 -kisan Kivikon kierroksellakin. Tärkeintä on, että itsellä on luottamus kiekkoon ja omaan peliin ja tällä uskoin sen saavani hyvien kokemusten pohjalta.
Paikalla oli ihan mukavasti 13 naista starttaamassa kierrokselle ja meidän ryhmä oli se 4-henkinen, muissa pelaajia oli kolme. Pääsin pelaamaan Anun sekä uusien tuttavuuksien Niinan ja Kadrin kanssa. Tai no, olenhan minä Niinan peliä nähnyt ennenkin ja ihastellut hänen vahvaa ja tarkkaa peliään mm Karkkilan Lady Tourilla pelatussa sudarissa, mutta yhdessä emme ole koskaan pelanneet. Tämä on taas näitä lajin upeita puolia - päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan heidän pelistään.
Vielä neljän pintaan harkkakoreilla oli tilaa treenata
Kolmas Pirkkometsän väylä meni hiukan liian jyrkällä hyssellä risukasaan ja vaikka puttimatkaa oli ehkä 7-8m, oli heittoasentoni aivan mahdoton. Par siitä ja vielä viimeinen neppiväylä #17 oli pelattavana. Hetken tuota jännäsin mielessäni, sillä puukuja näytti yllättävän kapealta. Sitten nappasin vakkarikiekkoni M4 Light käteen ja heitin normiavaukseni tuohon. Kymppiin jäi, mutta hienosti läpi kujan! Kiekon luona tuuli tuntui taas melko kovana, mutta tavallaan käytin sitä hyväksenikin kun heitin lötköimmän Pureni antsassa hyvällä spinnillä kohti koria. Olin jo päättänyt yrittää sisään - hullua tai ei. Joskus hulluudesta palkitaan ja tänään oli se hetki: birdie! Niinakin sai tästä varmuutta putata omansa sisään ja yläfemmat oli ansaittu. Mahtava aloitus kierrokselle - olimme kumpikin tuloksessa -2 :)
Väylällä #18 puhkui vastatuuli, mutta ei haitaksi asti. Tästä par. Sitten siirryimme ykkösväylälle, mutta siihen oli viiden-kuuden ryhmän jono! Hetken pohdimme, olisiko ok siirtyä suoraan seuraavalle ja pelata tämä kierroksen lopuksi ja yhteistuumin hyväksyimme tuon. Eihän kyseessä ollut virallinen PDGA-kisa, jolloin tuollainen ei tietenkään kävisi laatuun, mutta silloin taas meillä olisi ainakin jonkinlainen etuoikeus ohittaa nuo ryhmät. Kakkosväylällä oli porukkaa sielläkin, mutta he päästivät meidät heti ystävällisesti ohittamaan. Hienoa fribaspirittiä! Tuon väylän avauksen pelasin hiukan liikaa vasemmalle ja siitä oli puiden takia hankala päästä korille, joten bogeyfree päättyi alkuunsa.
Kolmosväylälle sain pitkän suoran avauksen ja helpon parin. Nelosella sain Tyynessä ensimmäistä kertaa ihannetuloksen, joten sama oli nyt mielessä. Jälleen luotto-Riverillä avaus, joka kaartoi puukujan jälkeen vasemmalle kohti kalliota. Täältä lötkö-Purella korkeahko lähestyminen ja nosto-par! Jes! Väylältä #5 en olekaan ihannetuloksia juurikaan - jos koskaan - saanut, joten nyt oli jännät paikat. Pitkä avaus Opto Jadella myötätuuleen ja feidi vasemmalle. Yllätyin, kuinka pitkälle kiekkoni liiteli, sillä tuosta oli enää lyhyt neppi korille ylämäkeen ja jälleen nosto-par! Olin liekeissä! Tällaista fiilista saa harvoin kokea, wau! Puolet väylistä oli nyt pelattuna ja olin edelleen miinustuloksessa - huikeaa! Tällaisessa flow-tilassa en olekaan saanut ennen pelata kisakierrosta. Mukava oli havaita sekin, ettei fiilis ainakaan heinetänyt suoritustasoa vaan oikeastaan päinvastoin - sain siitä lisää uskoa ja luottamusta peliini. Tunnetta, että tänään kaikki mitä yritän, onnistuu.
Kutosväylään sain mahtavan birdien Tyynessä ja nyt halusin samaa. Sama avaus, mutta hiukan liian lyhyenä ja olin hiukan antsakulmassa loppuväylään mandon takana nähden. En saanut Puren antsaa pitämään aivan loppuun saakka ja jäin viimeisten ohuiden puunrunkojen taakse, josta neppi korille ja nostopar. Jälleen. Milloin pelistäni tuli nostobogien sijaan nostopar-peliä?? Ei sen väliä, mutta myönnetään, että tämä oli kyllä huimasti hauskempaa!
Väylälle #7 normi-ylämäkiavaus normipaikkaan katajan etupuolelle. Tästä hiukan liian hysse kakkonen ja olin kalliolla puiden katveessa enkä saanut kiekkoani mitenkään korille. Nyt oli tyytyminen bogiin ja kokonaistuloksen nollautumiseen. Olihan se jo tiedossa, että jossain vaiheessa tämä hetki tulee, miinuspuskuri on käytetty loppuun. Yllättävän pitkälle siitä sainkin nauttia, ei näitä kierroksia ole nähty montaa! Kasiväylällä heitin hyvän avauksen jälkeen hiukan liian lyhyen lähestymisen tussahtavaan heinikkoon ja jäin jännäputille alamäkeen. Tänään ei täristy, tänään kaikki onnistuu! Puttasin tuosta sisään ja jälleen Niina hihkaisi, että pitäähän hänenkin sitten laittaa ja niin hän tekikin. Meillä oli kyllä huikean kannustava kierros koko ajan ja yläfemmoja heilahteli väylällä jos toisellakin. Upeaa peliseuraa, upeaa peliä!
Väylät #9 ja #10 olen pelannut ennen bogiin ihan pelikirjankin mukaan. Nyt päätin yrittää paria, kummallekin. Eikä se kaukana ollutkaan. Loistava avaus sai jatkokseen liian hyssen lähestymisen, joka putosi korin takaa alas ja bogiin oli tyytyminen. Kympillä half-pipessä sain kaksi itselleni lähes täydellistä heittoa Jadella rinteeseen ja olin 8-9m par-putilla. Ei ihan säkittämiseen riittänyt tänään usko eikä taito ja siitäkin nostobogi. Väylä #11 oli nyt viimeinen pirkotustoiveeni ja siinä sainkin 11-12m pirkkoputtini keikkumaan korin alaraudan päälle... vaan uloshan se sitten päätyi ja nostopariin. Niin pienestä se on joskus kiinni.
Enää oli jäljellä vain pahin, eli väylä #12 sekä molemmat vesiväylät. Tuloksessa +2 oli hyvä olla, mutta hiukan jännitti, kuinka paljon sitä plussaa vielä tuleekaan lisää. Ennätys oli jo aivan selviö, mutta sekään ei saanut käsiä tärisemään. Olo oli luottavainen ja hyvä. Tuntui, että pelin kuuluikin olla tällaista, par-voittoista ja varmaa. Niinan kanssa oli koko ajan tosi vahvaa kannustusta ja sparrausta, ihan mahtavaa peliseuraa koko nainen! En epäillyt kertaakaan omia heittojani, puttejani, kiekkojani - mitään. En silloinkaan, kun kiekkoni lipsahti avauksessa OB:lle. Unohtui kai vain puristaa kiekkoa tai jotain. Väsymistäkin ehkä. Heitin dropparilta lötkö-Puren antsassa korin taakse n. 6-7m päähän. Harmillisesti missasin tuon putin ja näin ensimmäinen tuplabogi oli tosiasia.
Uudella innolla ja vähääkään periksi antamatta väylälle #13. Heitin Riverillä avauksen pitkälle väylään ja siitä jälleen Purella korille ja par. Wohoo! Kierros takana, enää jäljellä vain ykkösväylä ja enkkaa voi jo alkaa juhlistaa. Koska unohdin ottaa kelluvia kiekkoja mukaani tänään, heitin tuon ykkösen yliseiftillä Roc3:lla dropparin taakse ja siitä korille. Niina sen sijaan näytti kuinka pelataan aggressiivista peliä ja napautti avauksensa suoraan saarekkeeseen. Wau! Putit meillä oli kummallakin tässä vaiheessa jo hiukan jäässä ja näin tulokseeni lisättiin vielä yksi plussa. Enkkakierros +5 oli kuitenkin varma ja sillä tuli kisan kakkossija. Niinan huimaa voittotulosta +2 oli kyllä upeaa päästä seuraamaan vierestä ja se osaltaan siivitti minunkin tulostani näin korkealle. Se asetti riman, jota tavoitella. Riman, joka ei tuntuisi olevan kuitenkaan ihan mahdoton, vaan jopa saavutettavissa.
Wau mikä fiilis, wau mikä kisa!
Tulokset Disc Golf Metrixissä
Meidän ihana ryhmä: Niina, mä, Anu ja Kadri
Nelosväylän tiillä ehti hetkisen istahtaa edellä olevia ryhmien peliä odotellessa.
(Lähes) koko ihana Ladyjen ryhmä kuva: Hanna Tiainen
Ladies Bag Tag #009 palasi kotiin
Kova tulos ja hieno kisa! Kuten jo todettu,niin harjoittelu alkaa tuottamaan tulosta ja itsevarmuus jo näkyy tekemisissä! Tästä on todella hyvä jatkaa!
VastaaPoista