keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hyvin suunniteltu on puoliksi pelattu?

Koko pääsiäisen aika meni kuumeisena sängyn pohjalla muiden kisatuloksia seuraten ja maailman huippujen pelejä videolta katsellen. Olihan siinä aikaa miettiä tulevaa kesää ja tätä loppukevään rypistystä, josta jäi nyt sitten Startti Masters sairastumisen takia pois. Pitkään elättelin toiveita kuumeen laskemisesta ja olon kohentumisesta, mutta joka ikinen päivä olo pysyi yhtä nuopeana ja voimat vähissä ja vasta kisapäivän iltana tunsin ensimmäistä kertaa, että taudissa oli tultu käännekohtaan ja tervehtyminen alkoi. Siispä pohtimaan seuraavia kisoja.

Valmistautuminen kisoihin alkaa aina joko uuden pelikirjan tekemisellä tai vanhan muokkaamisella. Koska olen pelannut vasta niin vähän aikaa, alle kaksi vuotta, tulee useimmiten kisattua sellaisella radalla, johon ei pelikirjaa ole olemassa ja kaikki lähtee puhtaalta pöydältä. Peurungan Revolution Summer Season Opener by Prodigy Disc -kisaan sekä toukokuiseen Iso Partaan valmistautumisessa onkin harvinaista herkkua se, että olen pelannut kyseisillä radoilla kohtuu moniakin kisoja, niin virallisia kuin epävirallisempiakin. Maasto on molemmissa kuivaa kangasta, selkeää ja melko avointa, mutta itse väylällä pysyminen vaatii hyvää kiekkojen ja oman heiton tuntemusta. Koska kummatkin radat sijaitsevat usean ajotunnin päässä kotoani, eikä sinne voi piipahtaa pelikirjaa tekemään, on sellainen luotava ensin kotona, työpöydän äärellä, ja verrattava sitä sitten käytäntöön kunhan paikan päälle taas pääsen.

Katsotaan, minkälaiseen vertailuun pääsen, kun listaan kummankin radan väylät helpoimmasta alkaen. Tulokseni radoilta taitavat olla aika samoissa lukemissa, olen pelannut kummatkin radat suunnilleen bogiin, parhaimmillaan alle ja useimmiten hiukan päälle. Nyt olisikin tavoitteena päästä noita lukemia pienentämään, vaikka kummassakin on odotettavissa väylämuutoksia perusleiskaan. Ensin mahdollisten birdieväylien kimppuun siis.

Partaharju

Jokunen Partaharjun väylistä (c) Pieksämäen Ohiheittäjät

Itse ratahan ei ole mitenkään helpoimmasta päästä, mutta tarjoaa joitain mahdollisia pirkotusväyliä myös hiukan lyhyemmille avauksille. Yksi tällainen väylä on nro 1, jossa onnistuneella avauksella olen ollut putilla parikin kertaa. Näistä pirkotukseen saakka pääsin parikisassa, jossa Holle hoiti kiekon mallikkaasti kakkosella koriin. Itselle nuo pirkkoputit eivät olleet vuosi sitten mitenkään henkisesti mahdollisia, enkä ole oikeastaan tuosta päässyt eteenpäin muuten kuin laajentamalla myös par-puttiin saman jännitysmomentin... :D Tai no, oliko se sittenkin taaksepäin... no, mutta jotain muutosta kuitenkin!

Väylältä nro 6 olen päässyt pirkkoputille lähes joka kerta, mutta sisään on mennyt kisatilanteessa ainoastaan yksi. Korotettu kori kiven päällä ei varsinaisesti auta asiaa ja alaraudan päällä lerputtavaa putteria on tullut tuijotettua tässäkin monesti. Jospa nyt yrittäisi tuohonkin rohkeampaa lähestymistapaa - vaikka sitten kakkos-nelosenkin uhalla! Ei se pelaa, joka pelkää. Mukava väylä, pitää tehdä siitä kaveri.
Sitten ovatkin enää nuo kaksi peräkkäistä mahdollista miinustulosväylää, nrot 14 ja 15 - ellei TD keksi tänäkin vuonna sijoittaa niiden väliin hankalaa rantaväylää ihan vaan keskeyttämään liiallinen onnistumisen tunne :) Todellisuudessa näistä kumpikaan ei ole mitään varmoja pirkotusväyliä, mutta erittäinkin mahdollisia ja siksikin vaativat tarkan ja keskittyneen avauksen. Niin - sehän erottaa pirkotusväylän ihannetulokseen pelattavista: avauksen on mentävä täysin nappiin.

Peurunka

Peurunka Lakeview -kisalayoutin väyliä, (c) PuskaPuttaajat

Tulevan kisamme layout näyttää siltä, että siitä on karsittu jokunen pirkotusväylä pois, joten niitä pitää siis löytää leiskaan jätetyistä väylistä. Alusta kun lähdetään liikkeelle, niin väylä nro 2 olisi mahdollinen kakkonen hyvällä avauksella. Olen tässä aiemmin heittänyt Riveriä skipillä tieltä, mutta sillä tavalla olen päässyt vain pitkähkölle putille ja parhaimmillaan par-tulokseen. Pidetään silti tämä mielessä, jos vaikka vielä ehtisi ennen kisaa sopivan avauksen kehittämään - ellei sitten mennä samalla vanhalla linjalla.

Tahtoisin ajatella myös väylän nro 6 pirkotusväylänä, mutta tässä korin paikka esittää niin suurta roolia, että käännyn kuitenkin seuraavan, nro 7 puoleen. Tämä on pisin par3-väylä, minkä olen pystynyt koskaan kahdella heitolla pelaamaan (94m) ja samaan tulokseen pyritään edelleen. Siis siihen pirkotukseen, vaikka matkalla onkin jokunen haaste puiden muodossa :) Väylä nro 12 kaartuu hankalasti ylämäkeen ja asettaa avaukselle turhan isoja haasteita antsalinjallaan, mutta josko onnistuisin väylälle 19 saamaan kunnon avauksen, olisi siinä kakkonen mahdollinen. Tosin on myös erittäin mahdollista, että pelaan tuon seiftillä enkä yritä suoraan saarekkeeseen... katsellaan päivän fiilistä - ja onhan kierroksia kokonaista kolme edessä, jos jollakin niistä pelaisi upporikasta ja rutiköyhää ihan vaan vaihtelun vuoksi. Summa summarum: tiukassa ovat miinusväylät!

Partaharju

Bogi on par -tyyppisiä väyliä Partaharjulta löytyy useampikin, ja näihin lasken myös väylän 2, ihan vain koska siinä lähestyminen on niin tarkalla, jotta putille jäisi vain se nosto. Noin jännässä paikassa rinteessä ei huonolla ja tärisevällä putilla ole mitään sijaa ja olenkin tältä väylältä ottanut isoa lukemaa kun putteri on rullannut alaraudalta alas kopsahdettuaan koko rinteen alas saakka. Jos joskus täytyy ymmärtää pelata mieluummin varma bogi kuin yrittää nollaa, niin tässä. Vastaava paikka löytyy myös väylältä 17, jossa korin paikka pikkulaiturilla rinteessä asettaa aivan samat vaatimukset putille: heitä sisään tai mummota alle.

Väylältä 4 olen päässyt par-putille nyt jo useamminkin, mutta aina on tulos jäänyt plussan puolelle silti. Korotettu kori ilkamoi heikkoa puttia ja pahimmassa tapauksessa laskee vahvan, mutta epätarkan putin jopa alkuperäistä heittopaikkaa kauemmas jatkoputille. Ilahduttavana vaihteluna näille putin takia bogiksi kääntyville väylille on par4-väylä nro 7, jossa käännekohdan asettaa väylän alkuosa mandoineen. Mikäli mandosta pääsee toisella heitolla, on par mahdollinen ja jopa todennäköinen, mutta turhan usein on tullut sähellettyä tuon alun kanssa itsensä huonolle heittopaikalle viimeistään kakkosheitolla ja tätä kautta varmaan bogiin. Samaa tohellusta tapahtuu useimmiten väylän 18 etenemisessä ja päätösväylän 20 lähestymisheitossa, mistä syystä nekin useimmiten päätyvät nostobogiin.

Peurunka

Peurungan bogi on par -osaston ensimmäinen tarjokas on väylä 3. Avaus heitetään loivaan ylämäkeen kahden puun välistä, mikä tuntui ahdistavan minua ainakin vielä viime kaudella. Toivon mukaan tuokin väli olisi tunnelmaltaan avartunut ja saisin siihen hyvän avauksen. Koska väylä on pisaran muotoinen, tuulille altis ja OB-alueiden ympäröimä, on tässä bogi lähes nappisuoritus. Metsäväylille siirryttäessä ensimmäinen ylämäkiväylä nro 5 mandoineen ansaitsee paikkansa tässä kategoriassa ilman selityksiä ja väylän 9 korin sijoitus taas tekee hyvänkin avauksen jälkeen väylästä seiftattavan nostobogiväylän.

Vaatimattoman oloinen väylä 11 ei näytä kuvassa ollenkaan ylimääräisen hankalalta eikä sellaiselta, jossa lukemaa perinteisesti tulee - ja silti se on ollut kompastuskivenä turhan usein aina avauksesta asti. Nyt tarkemmin, varmemmin ja par korttiin. Korkeintaan bogi jos väylä saa henkisen yliotteen. Väylästä 13 taas olen aina jotenkin tykännyt, vaikka se onkin pitkä ja haastava par3 ja on mennyt parhaimmillaankin vain bogiin. Tässä olisi hienoa onnistua ja saada kiekko liitämään kauniisti väylää pitkin kahdella heitolla aina korille saakka... vaan kyllä se bogikin kelpaa jos liito ei ole jostain syystä täydellinen. Samoin kuin layoutin viimeisellä väylällä 20, joka on veden yli heitettävä ja täysin pariin pelattavissa oleva väylä, mutta kun se vesi.. joka on onneksi tähän aikaan vuodesta vielä jään peitossa :)

Partaharju

Jotta tulokseen tulisi hiukan lisää lukemaa, on Partaharjun kauniille radalle lisätty haastavampia ja vieläkin haastavampia väyliä, kuten sipulinsulattaja nro 16. Kartalla väylä ei näytä sen kummemmalta, mutta paikan päällä tuntuu, että mielikuvitus - ja rohkeus - loppuu aina kesken kun pitäisi suunnitella toimivia heittolinjoja. Mikäli saankin avauksen heitettyä nätisti mandon ohitse väylään, on seuraavan heiton linja vähintäänkin yhtä jännittävä. Jos heitän tämän par-tulokseen edes jommalla kummalla kierroksella, minulle saa tarjota kuplajuoman! Väylällä 11 moiseen ei ole mitään mahdollisuuksia, sillä siinä bogi olisi jo pirkotus ja jännittävä dogleg-väylä nro 19 pääsee myös suurimpien lukemien joukkueeseen lähes varmalla tuplabogillaan. Näiltä kolmelta väylältä on odotettavissa jopa kuusi plussaa ihan kohtuullisesti onnistumallakin, joten täytyy toivoa, että mukaan kierrokseen osuu myös onnistumisia :)

Peurunka

Niitä isojen lukemien väyliä löytyy myös Peurungan layoutista ja melkein tekisi mieli laittaa uusiksi muotoiltu väylä 4 tähän haastavampien laatikkoon. Pelikirjaan laitan sen bogiksi, mutta pienetkin virheet taikka haastavammat tuulet heittävät tuossa kiekon turhan helposti OB:lle ja sitä kautta nostavat tuplabogin mahdollisuuksia. Etenkin kun sinne OB:lle saattaa päätyä uudestaankin, useammallakin heitolla.

Myös väylä nro 8 on ollut perinteisesti hankala enkä ole siinä saavuttanut mainittavaa onnistumista hyvänkään avauksen jälkeen. Tässä on tuplabogi uhkana, mikäli onnistun kolkuttelemaan puita, ohittamaan mandon väärältä puolelta taikka puttaamaan alarautaan. Toivottavasti ohitan kuitenkin edes kaksi noista kolmesta uhkakuvasta - mieluiten tietysti ihan jokaisen. 

Kun puhutaan niistä pahimmista väylistä, ei väylää nro 15 voi jättää mainitsematta. Siinä jos missä tarkalla pelillä pääsee pisimmälle ja vasemmasta mörristä todellakin kannattaa pysyä poissa. Muistan aina kuinka heitin sieltä itseni vasta kolmella heitolla ja yhdellä voimasanalla ulos... kilpailuhistoriani toistaiseksi ainoa varoitus. Varoituksia ei ole nyt pelikirjaan merkattuna, vaan rauhallista suorittamista maan tasalla väylää pitkin edeten. Pidetään peukkuja!

Väylät luokiteltuna, loppujen olisi kai mentävä siihen väylän ihannetulokseen...

Kun kaikki pelikirjanomaiset ynnäykset ja vähennykset on tehty sekä ihan parhaan päivän pelillä että epäonnistumisten jatkumolla, päästään samaan haarukkaan, mihin nuo radat on tähänkin saakka tultut pelattua. Sillä erotuksella, että se oma ihannetulos on edelleen hieman yli kymmenen heiton päässä todellisista pelituloksista. Nyt ensimmäisenä tavoitteena onkin päästä lukemiin: oma laskennallinen ihannetulos + 10, mikä on toiminut viimeisimmillä radoilla, minne olen pelikirjaa raapustellut. Peurungalla oma fyysinen kunto tosin rajoittaa peliä, sillä yskä ei hellitä otettaan ja edessä olevat ylämäet vievät hengityksen hetkittäin piippuun. Silti - nautinnon kautta ja rakkaudesta lajiin! On jo niin upea fiilis päästä pelaamaan, että täydellinen tulospäivä ei ole se ensimmäinen tavoite. Toki, ei sekään pahitteeksi olisi ja viimeistään Partaharjulla ollaan sitten jo täysin toivuttu ja ennätysten kimpussa. Saisiko vielä lämpötiloja hiukan kesäisempään suuntaan hilattua, ettei öisin olisi ihan kymmentä pakkasastetta ja päivälläkin saisi nousta kaksinumeroisiin lukemiin...

1 kommentti:

  1. Tämä kirjoitus pisti miettimään omiakin mahdollisia tulostavoitteita näillä hienoilla ja haastavia radoilla. Hienoa että pääset taas pelaamaan ja saadaan taas lukea blogistasi tuntemuksia sitten kisojen jälkeen.

    VastaaPoista