sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Revolution Summer Season Opener 2017 Peurunka

Peurungan rata on sinällään haastava ja kun sitä vielä tuunataan hiukan väylien osalta, jätetään pari lyhyempää pois ja pelataan loputkin takatiiltä niin suoranaisia lepoväyliä ei leiskaan mahdu. Kuulostaa juuri sopivan haastavalta minun makuuni, sillä jostain syystä tykkään näistä vaihtelevista ja monipuolisista radoista, joilla pelin on pysyttävä skarppina alusta loppuun. Tavoitteena oli saada keskimäärin 750 rating jokaiselta kolmelta kierrokselta ja pelata siten, että tulostaso ei laske loppua kohti. Kohti PuskaPuttaajien maita siis!

Perjantaina saavuimme illansuussa, majoituimme upeaan huoneistoomme Peurantähdessä ja pienen välipalan jälkeen menimme koko perhe reppuinemme ikkunasta näkyvää väylä 15 kohti. Mukava oli päästä lastenkin kanssa kiertämään ja suunnilleen puolet väylistä siinä ehdimme pelailla ennen kuin kaipuu kylpylän poreisiin ajoi porukat metsästä. Olin ensimmäistä kertaa radalla edellisviikonlopun kuumeisen flunssan jälkeen ja olo tuntui hiukan heikolta edelleen. Ylämäet saivat puuskuttamaan ja kyllä tuo ihan liikunnasta kävi yskänpuuskien kera. Kova into kyllä heräsi heti ja päätinkin, että nyt nautin vain siitä, että pääsen taas pelaamaan - oli tulokset mitä oli.

Hyvin nukutun yön jälkeen söimme rennosti aamiaisen ja pakkailimme itsemme kisaan ja pelaajakokoukseen. Mukava kun on asunto aivan kisakeskuksen vieressä ja matkan voi taittaa kävellen :) Ekan kierroksen pelasin MPO-poikien kanssa ja alku oli kaikkea muuta kuin lupaava. Aloitusväylänä oli 10, minkä pitäisi olla melko selkeä par-väylä, kunhan vaan liidättää kiekkonsa suoraan puupillistä korille. Avasin puuhun ja heitin kakkosheitonkin puuhun. Kolmonen kaartoi kauniissa antsassa aina korille saakka ja sieltä skipillä OB:lle. Putti alarautaan ja tripla korttiin. Jippii. Nauratti. Tulostavoitteet sai haudata heti ja lähteä vaan pelaamaan tätä ihanankamalaa kierrosta eteenpäin.

Helppo putterinliidätysväylä 10 ei ollutkaan niin helppo.... kierroksen lopetusväylällä 9 kori on hankalasti rinteessä ja pururata alhaalla on OB (c) PuskaPuttaajat

Kierroksen pääteemana oli bogivoittoisuus ja huonot putit. Olin väylällä 14 nelimetrisellä par-putilla ja kun senkin onnistuin sössimään sivuketjuihin, alkoi pelillinen itseluottamus murentua tositeholla. Asiaa ei helpottanut sekään, kun ryhmässäni tuohon heitettiin kierroksen ainoa holari. Pakko oli vain kerätä itsensä ja raahustaa kohti inhokkiväylää nro 15, jolta on tullut aiemmin rumia lukemia. Tarkkaa avausta, tarkkaa kakkosheittoa ja aina vaan sitä samaa suoraa feidaamatonta heittoa kunnes koriin kolahti tuplabogi, ihan jees tältä väylältä. Pelikirjan mukainen jopa.

Onnistuin pelaamaan pari seuraavaa väylää pariin kun sain lähärini niin nostolle, etten pystynyt niitä tyrimään tässäkään mielentilassa. Tästä nousi taas jonkinlainen itseluottamus, joka taas mureni tiukalla mandoväylällä 18, jolta jouduin ottamaan reteen... voi argh! Kiekkoni meni hiuksenhienosti mandopuun väärältä puolelta ja myöhemmin vielä kuulin, että mandoa oli tehty tiukemmaksi kisaa varten. Voi miksi?! Minusta mandot saisivat olla aina puskien keskellä siten, että estäisivät tietyltä puolelta heitot, mutta eivät tekisi pelaamisesta tällaista hiuksien halkomista. Säännöt ovat tietenkin sääntöjä ja tällä radalla oli pystyttävä pelaamaan. Pelasin väylän kolmella heitolla koriin, varmistellen.

Kierroksen loppua kohti alkoi pelini paranemaan ja sain jopa joitain viisi-kuusimetrisiä putteja sisään. Pelätty vedenylitysväylä meni varmasti ja kauniisti pariin ja par-putkeni katkaisi vain ykkösväylän löysä putti - kakkoselta ja kolmoseltakin ilahduttavasti par! Tuossa takatiiltä heitettäessä saa kiskoa loivaan ylämäkeen ihan kaksi kunnon vetoa ennen kuin ollaan korilla ja painavampi Riverini toimi tässä kuin unelma. Pelasin sillä myös haasteellisen muotoisen väylän 4 varmasti neljällä heitolla korille, mutta bogiputille jäi kasimetrinen ja se ei ollut tänään syönnillään ja tästä tupla. Ihan siedettävä sekin näin haastavalle väylälle.

Kolmonen heitetään rannasta pieneen ylämäkeen ja OB-alueet rajaavat väylän. Nelosella on harkittava tarkasti heittonsa haluttu sijainti omaan heittopituuteen suhteutettuna (c) PuskaPuttaajat

Viimeisillä väylillä onnistuin nappaamaan parin kutoselta, jossa lähestyminen meni nappiin ja sain kiekkoni tuupattua kerralla tuohon haastavaan koriin. Liidätys nro 7 taas osui puihin ja sain siltä bogin pelastettua. Hankala kasiväylä on haastava etutiiltäkin ja nyt pelattava takatii toi oman jännityksensä avaukseen. Sain tähän onnistumaan Jadella kauniisti väylälle kaartuvan antsan, mutta korille ei olekaan niin selkeää reittiä - huomaan - joten loppusähellys putteineen vei tuloksen tuplabogiin. Vielä ysiväylällä pelikirjan mukainen bogi, sillä en vaan osaa lähestyä tuota koria, ja pääsimme raahautumaan kebab-riisiannoksille Bistro Nemoon. Lapsetkin kokoontuivat kanssamme syömään kylpyläreissunsa päätteeksi ja koska kisa pelattiin kahdessa lohkossa, saimme käydä suihkussa sekä ummistaa silmämme huoneessa jalat kohti kattoa ennen kuin alkoi taas olla aika nostaa reppua selkään.

Ykköskierrokseni ryhmä (+caddy), ihan kaikki eivät tainneet olla tyytyväisiä tulokseen :)

Toiselle kierrokselle pääsin nyt Joensuulaisten naisten Hennan ja Johannan seurassa kolmen hengen ryhmässä ja olihan se vaan rennompaa kun en ole pitkään aikaan noiden nuorten miesten kanssa taas pelannutkaan :) Periaatteessa kyllä tykkään sekaryhmistä ja usein pelaan parempaa peliäkin silloin kuin naisten kanssa, mutta tänä aamuna ei sujunut. Nyt siis uudella innolla parantelemaan ykköskierroksen mokia ja sitä kautta tulostakin. Pääsimme heti vedenylitysväylän kimppuun ja pelasin sen samalla tavalla seiftisti nostopariin kuin ykköskierroksellakin. Wau, tämä toi hyvää tsemppihenkeä starttiin!

Ykkösväylään tuo haastetta takatiin lisäksi vasemmalta tai vastaan puhaltava tuuli sekä OB-alueet korin lähellä. Kakkosella kori on rinteessä kohti rantaa... (c) PuskaPuttaajat

Jatkoin par-linjaa nyt ykkösväylällekin, missä puttasin viidestä metristä vastatuuleen kiekon koriin. Jes! Nyt oli itseluottamusta... ja kakkosella avaus OB:lle, retee ja tuplabogi. Äs, unohdetaan tuo ja kohti kolmosväylää. Nyt kakkosheitto jäi hiukan sivuun enkä saanut lähes kympin puttia sisään, bogi. Uudelleen sisuuntuneena pelasin nyt nelosväylän kaikkine mutkineen aivan sweetspotista toiseen ja bogi korttiin. Samaa kyytiä meni väylä toisensa perään: hankala ylämäki vitosella, oikealle kaartuva kutonen rinteessä olevine koreineen, alamäkeen heitettävä metsäliidätys seiska sekä hankalaakin hankalampi kasi. Bogijuna oli vauhdissa ja sen puksutus katkesi hetkeksi tuplabogiin kymppiväylällä kun en osunutkaan puiden väliin ja mokasin jälleen lähestymisen. Kuinka vaikeaa onkaan oikeakätiselle rystyheittäjälle saada lähestymisheittoa korille kun rinne putoaa vasempaan! Taas yksi lisämerkintä treenattavien asioiden listalle :)

Kymppiväylällä kokeilin vaihteeksi Manalaa, joka ei sovi tuohon sitten ollenkaan ja sen olisin voinut sanoa jo etukäteenkin. Putteri- tai midariväylä. Jotenkin vain oli ykköskierroksen perusteella epäluottamus kiekkoon, tunne, ettei M4 pysy kädessä enkä saa siihen kunnon tuntumaa, se kun on ollut talvikauden sivussa valkoisen värinsä takia. Ei pitäisi ottaa kisaan kiekkoa, jolla ei ole heittänyt kuukausiin, alkeellinen virhe. No, heitin Manalan ja sehän ei sitten osunut mihinkään vaan feidasi OB:lle. Korille kolmosta ja bogijunan kyytiin takaisin. Pysyin kyydissä myös hankalan kodan luota takatiiltä heitettävän par4-väylän nro 11 ajan, vaikka siinä onkin aina haasteensa avauksesta korille saakka ja nyt meni väylä 12 nappiin: par. Kierroksen kolmas ja viimeinen par. Tämä jos mikä oli bogivoittoinen kierros, eikä nyt pelkästään putin takia vaan mukana oli epätarkkoja lähestymisiäkin epäonnistuneiden avausten lisäksi.

Komea, mutta haastavan pitkä par3-väylä nro 13 on väylä, jonka haluaisin oppia heittämään. Siinä on kauneutta, johon omat taidot eivät vielä yllä, mutta nyt on jo osaamista sen suhteen, kuinka se pitäisi pelata ja millä kiekoilla... tänään ei ollut se päivä, jolloin olisin päässyt tuon näkemään, mutta ehkäpä joskus vielä. Treeniä, varmuutta, tasaisuutta. Tuskin maltan odottaa! Yksi ehdottomista suosikkiväylistäni Peurungalla, vaikka onkin vielä saavuttamaton unelma :)

Väylä 13 pitää kokea paikan päällä, jotta se pääsee oikeuksiinsa. Väylän 14 korin ympärillä oleva jää taisi kahdesti skipata kiekkoni turhan kauas kuusen juurelle ja minusta tehtiin hetkeksi (huono) puskaputtaaja (c) PuskaPuttaajat

Väylä 15 menee vielä joskus par-tulokseen sekin... tämä on lupaus! Väylä 16 oli melkein hengähdystauko, sillä nyt siitä oli OB-alueet poistettu (c) PuskaPuttaajat

Viimein kierros oli takana ja pääsimme kylpylän poreisiin. Fiilis pysyi tosi hyvänä koko kierroksen ajan, vaikka olikin kylmempi kuin ensimmäisellä kierroksella. Jonkin verran oli odottelua ja tuuli oli yltynyt aamusta, ei siihen viluisuuteen muuta tarvita. Pelivirettäkin yritin pitää yllä, vaikka se väsymyksen ja vilun takia alkoi hiukan hipua loppua kohti. Viimeiseen väylään saakka meni, ennen kuin tuplabogillani varmistin kierroksen menneen heiton verran huonommin kuin aamulla. Ihan ok, keskiarvo alustaville kierrosratingeille oli 749 eli piirua vaille tavoitteessa oltiin. Tähän oli tyytyminen.

Ihastuttava ja aina niin jännittävä vedenylitysväylä nro 20
 
Kakkoskierroksen ryhmä: minä, Johanna ja Henna hyväntuulisina vaikkakin kylmissään kierroksen loputtua
 
Illalla uni tuli kohtuullisen hyvin, mutta neljältä saapui johonkin asuntoon hilpeä bailuporukka jatkoille ja kuuntelin tuota ilonpitoa ainakin puolen tunnin ajan ennen kuin nukahdin taas hiukan liian hikisenä herätäkseni aamulla jo kahdeksalta. Yskä ei onneksi enää valvota, mitä nyt Holle kuumehorkassaan yski silloin tällöin. Hänelle nousi tosiaan illalla oikein kunnon kuume ja leikki oli hänen osaltaan jätettävä sikseen. Näkyihän tuo sairastuminen jo toisella kierroksellakin, harmillista. Kävimme runsaalla aamiaisella hotellissa ja ehdin hetken lepuutella kompressiosukat jalassa jalat kohti kattoa ennen kuin poistuin hiukan hakemaan puttivirettä. Puttailin nyt lähinnä 4-6m matkalta eli niistä matkoista, joilla on eniten henkistä vastustusta ja sain siihen uutta luottamusta. Päädyin puttaamaan tältä matkalta kokonaan ilman painonsiirtoa, jolloin putista tuli ennalta-arvattavampi kun jännityksestä makaronina olevat jalat eivät määrää putin voimaa.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun ensimmäiset ryhmät starttasivat radalle ja me suuntasimme aamupalalle
 
Puoliltapäivin oli pilviäkin jo kertynyt, mutta ilma oli silti kaunis ja pelaamiseen erittäin sopiva

Startti oli tänään golf-lähdöillä ykkösväylältä ja hyvillä mielin pääsimme FPM-porukassa matkaan. Avaukseni karkasi oikealle, kun vaihdoin viime hetkellä River Air:n avauskiekoksi ja tuuli olikin vastainen. Sain silti tuolta helposti isolla hyssellä kiekon korille ja ihannetuloksella käynnistyi jälleen kierrokseni. Kakkosväylälle oli sama tavoite, mutta en saanut loistavasta avauksestani mitään hyötyä, sillä lähärifore lirvahti liikaa oikealle ja bogiin oli tyytyminen. Harmillista epätarkkuutta, aivan turhaan. Sama epätarkkuun jatkui ja kolmoselta nostobogi, neloselta nostotupla ja vitoselta nostobogi. Kutosella sain kakkosheittoni hankalasta kulmasta aivan piikkihyssellä korille, mutta harmikseni kiekko ei tuohon vielä hiukan jäiseen rinteeseen asettunut vaan rollaili kuin juopunut hitaasti kaarrellen alaspäin ja paikkaansa etsiskellen turhan kauas korista ja jälleen sain nostella bogia kippoon.
 
Vitosväylä on jyrkkää ylämäkeä koko matkan ja kutosellakin kori pahasti rinteessä, joka osin vielä jäinen ja erittäin kivikkoinen (c) PuskaPuttaajat

Viime kesänä suosikikseni muodostunut väylä 7 antautui nyt tällekin kaudelle ja sain M4:n liitelemään pitkälle alas väylään ennen kuin se kopsahti johonkin riukuun ja antoi minulle par-tuloksen. Luottavaisena siis väylälle 8, jolla tapahtui sitten täysi katastrofi. Avaus kaarsi kauniisti mandon ohi antsassa, mutta napsahti sen jälkeiseen puuhun ja väylältä vasempaan. Jatkoheitolle oli mahtava foreväylä, mutta hysselle surkea enkä saanut sitä hyödynnettyä. Olin jälleen vasemmalla väylästä ja forelle olisi ollut laajaa baanaa. Voi miksen ole treenannut sitä forea! Nyt heitin antsalinjaa ja sain kuin sainkin kiekkoni liitelemään kauas lähes korin tasalle, mutta oikean laidan pöheikköön lähelle OB:n rajaa. Tästä piti saada kiekko korille ja seuraavaksi sisään, mutta jotain pelissä tapahtui, sillä onnistuin kopsauttelemaan lähestymiseni vielä kahdesti joihinkin näkymättömiin risuihin ja kun viimeistelin kaiken kauheuden alarautaputilla niin korttiin kirjattiin nro 7! Ei tämä ole tottakaan! Päätin, että tämä käsitellään jälkeenpäin kunnolla, ja kun tulokset oli kirjattu, katsoin jälleen eteenpäin ja unohdin koko väylän. Uudet haasteet, uusi alku.

Ihanan vähäisiä ovat nuo puut väyläkuvauksissa  (c) Puskaputtaajat

Väylän 9 pelasin pelikirjan mukaisesti bogiin ja harmikseni en vieläkään onnistunut 10:n avauksessa täysin. Nyt en päätynyt OB:lle mutta lähestyminen napsahti ohueen koivunoksaan ja varmalle putille olisi ollut jälleen tilausta. Näiden bogien jälkeen olikin sitten toisenlaisten fiilisten vuoro, sillä sain pelattua väylän 11 ensimmäistä kertaa takatiiltä pariin! Tämä onnistuminen toi aivan uutta uskoa pelaamiseen ja tulevaan kauteenkin. Nämä yllättävätkin onnistumiset ovat niin tärkeitä ja harvinaisia haastavilla radoilla! Pelasin seuraavat väylät aika lailla samoin kuin edellispäivänäkin, pienen epäonnen kera ja pienellä epätarkkuudella. Väylällä 15 meinasi koittaa jättipotti kun avaukseni osui keskelle väylää pitkälle varatiin etupuolelle ja siitä sain kakkosheittoni pitkälle väylää pitkin ja vasta aivan lopussa se kaarsi oikealle mörriin. Haaveilin hetken ihannetuloksesta, mutta kiekolta ei ollut mitään mahdollisuutta edetä kohti koria. Ei mitään. Siis pieni neppi mörristä ja siitä lähestyminen korille. Nyt epävarmuutta putissa ja tuplabogiksi tuo jälleen päättyi. Niin lähellä oli bogi... jopa par-tulos hetkisen verran... harmi.

Entinen inhokki - vähitellen pääsen jo kaveriksi väylän 11 kanssa (c) PuskaPuttaajat

Loppuosa pelistä alkoikin sitten sujua mukavasti, vaikka jäähallin luona olevalla väylällä 17 puttasin jälleen sivuketjuista par-puttini ulos. Tuokaan epäonnistuminen ei kuitenkaan ratkaissut peliä, vaan väylä 18 tiukkoine mandoineen. Tästä mandosta en pitänyt alun alkaenkaan ja nyt tarkoitus oli heittää sen ohitse melko varma suora heitto väylälle. Vaan pienen pieni lipeäminen ja jälleen kiekkoni lirvahti mandon oikealta puolelta, aivan puuta hipoen ja retee oli tosiasia. Heittelin tuon lopulta triplaksi, sillä avaukseni jäi niin huonoon paikkaan, etten päässyt siitä suoraan korille. Tylsää ratkaista peliä tällaisella lyhyellä neppiväylällä, mutta jonkunhan ne virheet pitää tehdä! Tänään se olin minä.

Väylä 17 pelataan kivikkoiseen ylämäkeen jäähallille ja vaatii tarkkuutta. Tänään minut kampitti väylän 18 tiukennettu mando, josta sain kokonaista neljä lisäheittoa kokonaistulokseeni. Kuvassa mando on selkeästi enemmän oikealla kuin todellisuudessa... (c) PuskaPuttaajat

Keräsin jälleen itseni ja pelini ja heitin tarkalla ja keskittyneellä pelillä sekä saarekeväylän 19 että vedenylitysväylän 20 ihannetulokseen ja näin päädyin jälleen  tulokseen +22 ja keskiarvoratingiksi muodostui näin alustavasti tasan 750! Siis olin pisteen tarkkuudella tavoitteessani ja silti tuntui, että pelasin surkeaakin surkeammin! Voitto meni Tuirelle neljällä heitolla ja minulle annettiin kakkossija. En olisi voittoa tällä pelillä ansainnutkaan. Tuiren tarkkaa peliä oli ilo päästä seuraamaan ja ihastelemaan - ansaittu voitto hänelle siis! Meillä oli kyllä tosi mukava ja kannustava kierros ja jälleen tuli uusia ihania tuttuja tämän upean lajin tiimoilta. Kannatti lähteä kisaamaan Peurungalle :)

Päätösväylät palkitsivat tyytyväisen pelaajan (c) PuskaPuttaajat

Lopuksi vedin vielä tutusti yhteen kaikkien kolmen kierrokseni tulokset ja niistä päästään pelikirjavertailuun:
Tasan 50% väylistä onnistuin pelaamaan kerran tai useammin par-tulokseen: 1,2,3,6,7,11,12,16,19 ja 20 ja surkuhupaisaa tässä on se, että helpolla väylällä 14 bogi jäi parhaakseni samoin kuin väylillä 10 ja 18. Kaiken kaikkiaan siis kolmen kierroksen parhaani oli +11 mikä on aika lailla pelikirjani mukainen. Turhan harvoin vain pystyin väyliltä paria puristamaan, tässä on paljon tekemistä vielä alkaneelle kaudelle ja varmaan seuraavillekin. Hauska yksityiskohta on ennakkoon pelkäämäni vedenylitysväylä, joka oli ainoa, missä sain parin JOKA kierroksella :) :)

Siitä kiekko korille, vaan ei ollut putti tänään(kään) parhaimmillaan ja nostobogiksi meni

Toiseksi viimeinen väylä ja tarkka lähestyminen korille OB-alueen yli. Tämän parin minä halusin.

Viimeisen väylän viimeinen lähestyminen - on se sisällä!

Putti koriin ja kierros sekä koko kilpailu on ohi! Mahtava reissu, hienot järjestelyt, upea paikka, loistosäät!

FPM-naiset kierroksen jälkeen: minä, Tuire sekä Johanna. Kiitos!!

TD Pauli Pottonen ojentaa pokaalin kakkossijasta FPM-luokassa :)
 
Voittoisa kolmikko pokaalien kera :)
 
Tulokset Kisakoneessa
Tulokset ja ratingit PDGA:n sivuilla

1 kommentti: