Veikkola forest circle - harkkaa vuoteen 2018

Tänään ajateltiin ihan vaan ulkoilla ja ehkä heitellä rennosti vähän lähäreitä ja putteja kentällä. Huomenna on edessä kauden toiset PDGA-kisat: minulla Skogby Lady Open ja Holle menee pelaamaan Karjaan Huhtitempaukseen, joten kisa- ja peli-intoa on hyvä pitää yllä. Päädyimme sitten kokeilemaan Veikkolan metsäväyliä ja siellä Forest Circle -layoutia eli väyliä 1, 2, 3, 17 ja 18. Tuumasta toimeen siis!

Ensimmäisellä kierroksella otettiin aina 1-3 avausta sen mukaan, jos haluttiin kokeilla eri kiekkoja ja linjoja. Otin useimmilla väylillä kaikki kolme avausta, paitsi väylälle 18 riitti ensimmäinen. Ilma oli melko lämmin, mutta koska Veikkolan hiekkateillä kulki talvella ladut, oli niissä nyt vahva lumi-/jääpatja, joka hohkasi kylmää ja piti varpaat kylminä siinä kävellessä ja seisoskellessa. Metsässä ei lunta enää ollut, eikä kovin märkääkään kuin ihan paikka paikoin. Hyvä pelisää siis!

Tästä se lähtee - ykkösväylä ja hysselinjaa haetaan

Ykkösväylä on leventynyt sitten viime vuoden maaliskuun, jolloin siinä avasin virallisten kilpailujeni sarjan ensimmäistä kertaa. Siltä se ainakin tuntui, tuskin itse väylälle mitään on tapahtunut :) Avasin sen ensin Hiidenhirvellä ja se avaus olikin minulle se paras ja kiekko jäi pelikirjaan. Lähestymiseen käytin superpehmeää Purea, jolla olen vähitellen oppinut jotenkin jo heittämään. Otteen kanssa minulla on nyt lyhyissä lähäreissä hakua, ja useimmiten otankin kiekosta ihan melkein puttiotteen, eli en laita yhtään sormea rimmiä vasten, jolloin en myöskän saa ei-toivottuja grippareita. Vaarana on vain liian aikainen irrotus, mutta sen kanssa on helpompaa kuin epävarmuuden. Mukavasti kierros alkoi par-tuloksella.

Kakkosväylä - kumpi linja onkaan tänään se leveämpi ja varmempi?

 

Joskus puttikin uppoaa - kunhan pääsee tarpeeksi lähelle koria

Kakkosväylälle heitin edellisessä kilpailussani täällä, End of 2016, aina oikeanpuoleista linjaa pitkin. Nyt halusin opetella tuon antsaväylän, sillä se on leveämpi ja ainahan antsaa tarvitaan kun ei forekaan ole vielä salonkikelpoinen. Aika kivasti sain siihen kiekkoni ja useimmiten avaus päätyi väylän puuosuuden päässä olevan kiven juurelle, jolta oli suora näkyvyys ja pääsy korille. Jälleen par, olihan hyväntuulinen alku kierrokselle! Avauskiekkonakin Pure, sillä siis koko väylä alusta loppuun.

Aurinkoinen kolmosväylä - suosikkini ennen tätä kierrosta

 

Kohti seuraavaa heittopaikkaa...

Kolmosväylä on suora ja melko leveä, joten siihen saa heittää reilummin. Otin tähän Jaden ja avasin suorassa linjassa, pienellä feidillä. Korille heitto meni pitkäksi ja melkein tieltä asti sain putata - nostobogiksi karahti. Linjat silti selvillä ja pelin kulku. Tämä oli etukäteen ajateltuna se helpoin väylä minulle, tältä olisin ajatellut ihannetuloksen tulevan varmimmin, mutta vaatiihan se kakkosheitonkin onnistumisen - putista puhumattakaan :)

Väylän 17 mandon kanssa minulla on ollut aiemmin hiukan erimielisyyksiä - tänään ei

Sitten kävelimme väylälle 17, joka mandoineen on aina minua haastanut. Olen kisassa joutunut siitä heittämään reteen ja silti onnistunut pelaamaan väylän tuplabogiin eli periaatteessa par on tästäkin pelattavissa. Avaukseni menee nyt mandon ohitse, mutta melko suoraan tai vain hiukan oikealle väylän suuntaan ja tästä on lähestyminenkin haastavaa. Ei onnistunut nyt, bogi korttiin. Silti pelikirja valmiina, selvät sävelet ilman forea.

Väylä 18 on satametrinen puupilli - selkeä ja hyvä väylä sellaisenaan

 
Vielä viimeinen väylä edessä, iki-ihana väylä 18, jolta olen ottanut kisoissa monenmoista lukemaa. Yli satametrinen metsäpilli, jolta ei kannata feidata mörriin eikä heitellä puiden runkoihin... Tähän Jade keskelle väylää - kelpaa! Kakkosheitto korista vasempaan, kuusen oksien alle suunnilleen kymppirinkiin ja bogihan se oli. Ei silti paha - par alkoi jo kutkuttaa mielessä ja houkuttaa...jos jo ensi kierroksella?

Pari seuraavaa kierrosta meni aika lailla ykkäskierroksen tahtiin, paitsi, että opin heittämään kolmoselle kakkosheiton korin alle tai ainakin lähemmäs sitä ja kakkosväylällä taas sorruin lähestymisheitoissani puihin ja nappailin bogit. Väylältä 17 en päässyt kakkosheitollani edelleenkään aivan korille ja väylältä 18 ei auttaut, vaikka heitin aivan loistavan pitkän fleksaavan kakkosheiton kohti koria, sillä Diamond kiiti yli 10m korin ohitse! Nämä ovat siltikin silmiä ja mieltä hiveleviä hetkiä, kun saa nähdä kiekkonsa liitävän metsäpillin muotoja mukaillen pitkälle, pitkälle oikeaan suuntaan. Herkkua! Lajin kauneutta parhaimmillaan - siis jos ei niitä pro-heittoja lasketa, joita saamme videoilta ihailla :)

Apina-Pursi, jonka olen saanut DGStorelta aikanaan hyvänmielen kiekkona kun ensimmäinen fribalaukkuni varastettiin... palasi jälleen bägiin!

Nejännellä kierroksella seuraamme liittyi väylällä 17 kolmen nuoren miehen seurue, joka oli kiertänyt koko radan ympäri. Mikäs siinä. Jostain kumman syystä sain nyt pelini aivan timmiin kuntoon ja heitin kummatkin loppuväylät ihannetulokseen! Wau! Kai sitä vähän piti petrata kun ihan vieraat pojat olivat seuraamassa peliä :) Ja todistaakseni, ettei tuo ollut sattumaa, heitin nuo väylät par-tulokseen myös viimeisellä eli viidennellä kierroksellamme! Tässä viimeinen puttini oli hiukan yli kymppimetrinen - kiekko lähti liian korkeana, kopsahti korin katolle ja hitaasti pyörähteli siinä ja kiepsahti sitten reunan yli suoraan korin pohjalle! Tuon kierroksen ainoa moka oli siten ykkösväylän liian lyhyeksi jäänyt avaus.

Olihan aivan loistavaa treeniä ja hyväntuulista peliä! Tuo layout alkoi kiehtoa meitä enemmänkin ja näin päätimme, että tämä oli ensimmäinen treenimme ensi vuoden Veikkola Forest circle -kisaan. Tänä vuonnahan emme sinne uskaltautuneet, sillä kisan päivämäärä oli vain vuorokautta aikaisemmin kuin avauskisamme Pirkkometsän valloitus yli sadan pelatun väylänsä kanssa...

Viimeinen väylä ja viimeinen putti meni sisään sittenkin!

 

Tällaista treeniä tulemme varmasti ottamaan enemmänkin viikonloppuohjelmaan. Aivan mahtavaa kun voi ottaa saman väylän monta kertaa uusiksi ja aina päättää heittää sen hiukan viime kierrosta paremmin, tarkemmin tai varmemmin. Lisäbonuksena nuo ennen vaikeina pitämäni väylät tulivat nyt tutummiksi ja aloin jopa pitää niistä! Hullua tai ei, haasteet kiehtovat minua ja niitähän tässä lajissa ei puutu. Nyt enää pelikirjan kertaus huomista varten ja kohti huomista Ladyjen kisaa - eräänlaista lajihistoriaa Suomessa sekin.

Harkkakierroksemme tulokset - eka kierroksella kiekkojen vertailua ja sen jälkeen sain käyttää kaksi happy-mulligania ilman sakkoa. Näkyy, että ykkönen ja kolmonen minulle ne helpoimmat tällä hetkellä. Katsotaan ensi vuonna :)