Itse Ristikiven frisbeegolfrata oli eri puolella tietä kuin parkkipaikka, mutta seurasimme laukkuja kantavia pelaajia ja näin osasimme ykköstiille talojen taakse. Paikalla oli porukkaa jonoksi asti ja hetken odoteltuamme ja puttailtuamme pääsimme matkaan. Liian leveällä hyssellä lähdin liikkeelle, lähäri kuuteen metriin ja haaraputti ketjuista ulos. Loistavaa, heti nostobogilla lähti kierros liikkeelle, vaikka väylä oli mitä hienoin ja olisi mahdollistanut jopa pirkotuksen hyvällä avauksella. Onneksi emme olleet vakavalla tuloslinjalla liikkeellä, mutta toki ne ylös sellaisenaan kirjattiin.
Myös kakkosväylä oli upea metsäväylä, nyt par4, alkuun suora ja sitten vasempaan kaartuva. Holle osoitti, että kyllä sen metsän läpi pääsi hiukan oikaisemaankin upsilla, mutta minä kiersin lähes mutkaan saakka ja sieltä korille. Hieno väylä, tässä Holle nappasi pirkon ja minullakin oli par-tulokseen kaikki mahdollisuudet.
Kolmosväylä olikin sitten hiekkamontun luona ja nyt maasto muuttui täysin. Paikkana tuo muistuttaa Nummelanharjua, eli kuivaa hiekkamonttua, jossa on kesähelteellä taatusti kuuma. Nytkin pukkasi hiki pintaan kun pelasin sinnikkäästi takki päällä... moni muu oli jo siirtynyt shortseihin ja takittomaan aikakauteen. Väylät 3, 4 ja 5 olivat mukavia ja kikkailemattomia, lyhyitä ja selkeitä väyliä ja väylä 6 lyhyehkö par4 hiekkakuopan lämmössä. Mutta petollinen - tätä ei tosiaan ainakaan ekalla kerralla saatu kunnialla päätökseen vaan seikkailua tuli puiden siimeksessä puolin ja toisin väylää. Sitten 100m nurmiväylä kävelytien suuntaisena, johon haastetta toi ainakin oikeakätiselle rystyheittäjälle vasempaan kallistuva maasto. Tilaa oli riittävästi, silti kiekkoni hakeutui alivakauttaan lähelle kävelytietä kuin magneetin vetämänä :)
Perinteinen kuva bägistä tiillä - ykköstägi edelleen mukana menossa :)
Kolmosväylällä oltiin jo hiekkakuopan maastoissa, nuorempi poika näyttää lähärin mallia
Joskus upsi on se varmin tapa lähteä tiiltä keskelle väylää, Hollen kädestä lähtee
Yllättäen suosikikseni tällä kierroksella tuli väylä 8, joka oli tiiltä katsottuna tosi tiukka ja suoraa avausta vaativa kun ei sitä fore-ässää löydy. Sain nappiavauksen mutkaan ja siitä oli selkeä neppi korin alle, mutta sain kiekkoni silti feidaamaan rinnettä alas. Tästä kuitenkin paikkoheitto ja par korttiin. Tykkäsin :) Ysiväylä jälleen hiekkakuopan lämmössä ja tähän oli Diamondini aivan piirun verran liian aikaisin ylikääntävä.. ihan herkullisen muotoinen väylä kuitenkin. Toinen suosikkiväyläni oli sitten tällä kierroksella väylä 11, jossa kiekko piti heittää puutunnelin läpi ja sain omani aivan tunnelin päähän. Hiukan rohkeammalla heitolla menisi lähemmäs koria... tai sitten jäisi puutunnelin seiniin.
Ja kun väylistä tykätään niin lisätään samaan syssyyn väylä 12, jossa oli linja molemmin puolin ja pääsin pirkkoputille saakka. Muilla hiekkakuopan väylillä oli tarkkuus valttia ja kiekkoa sai lingota erilaisiin puupilleihin ja välillä kelpasi hysseheittokin. Mukavia ja teknisiä väyliä, joissa riittää haasteita ja tarkkuus on paikallaan. Radan viimeinen väylä 18 oli jälleen paluu upeaan kangasmetsään tiukan tuplamandon läpi ja näin radasta jäi oikein mukava maku suuhun. Mukava uusi tuttavuus! Tänne täytyy tulla toistekin, ehdottomasti. Ensikertalaisen höntsätulos asettui sinne puolikkaan bogin pintaan, mutta selkeästi rata tarjoaa mahdollisuuksia parempaankin tulokseen.
Näkymä kasiväylän korilta tiille ei ole kovinkaan helpon oloinen - mutta on siinä hyvin kiekolle tilaa
Puutunnelista korille ja helppo par
Missä mörri - siellä kiekko. Ei tarvitse kummoisenkaan kokoista mörriä olla, kun sinne kiekko hakeutuu :)
Lähtisinkö hyssellä... vai sittenkin antsalla.. vai forella! Kaikki vaihtoehdot ovat lähes yhtä hyviä väylällä 12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti