Partaharjulla kisattiin vielä tänään sunnuntaina PDGA-kisaa, mutta siihen emme osallistuneet Hollen kanssa. Tai osallistuimme tilanteeseen sopivalla tavalla eli katsojina ja kannustajina. Mukava oli päästä seuraamaan väylän 19 avauksia ja jutustella samalla lippumies Maken kanssa, joka väsymättä liputti jo toista päivää. Näitä kavereita laji kaipaa ja onneksi heitä on! Mukava oli sekin, että Iso Parta TD:mme Riku pääsi kisaamaan nyt ilman vastuun taakkaa harteillaan omalle radalleen :)
Ajelimme kisan puolivälin paikkeilla Leppävirralle, jossa pienten päivänokosten jälkeen kävelimme radalle mitäs muutakaan kuin hieman pelailemaan. VesiLeppis DGP:n väylät ovat lyhyehköjä ja lähes jokaisella on mahdollisuus jopa pirkotukseen. Oikein sopivaa palauttelua rankan kisaviikonlopun jäljiltä.
Aloitimme väylältä #5 ja sillä pääsimme kumpikin niukasti kymppirinkiin. Olen pelannut tuon oikealle kaartuvan 72-metrisen aiemmin alivakaalla kiekolla ja antanut kiekon hoitaa homman. Nyt nappasin käteen Innova Aquarius kelluvan kiekkoni ja heitin antsaa edellisviikonlopun ohjaajakurssin ohjeilla. Toimii muuten, paitsi että kiekko teki loppuun S-kaaren ja joutui siksi liian kauas korista ollakseen varma pörö. Ensimmäinen heitetty antsa tuolla kiekolla kuitenkin, siksi jees. Ei tosin mikään hyvä valinta väylälle, mutta testi mikä testi.
Seuraavat väylät heiteltiin ihannetulokseen, heitto kulki mukavasti ja pyrin toimimaan edelleen kurssin ohjeiden mukaan. Heitän paikaltani, otan vain lyhyen taakseviennin ja keskityn vartalonkiertoon ja painonsiirtoon. Huomaan, että saan entistä pienemmällä voimalla tuotettua saman heittopituuden kuin aiemmin. Mukavaa ja rentoa. Myös ylämäkiväylillä kiekko meni ihan kivasti hyviin pituuksiin, niissä tosin suunnan kanssa on tuttuja ongelmia kun pelaan alivakailla ja ne reagoivat vedon voimakkuuteen isosti. Siitä myös kierroksen ensimmäinen bogi.
Seuraavaksi pääsin pirkkoputille väylällä #9, joka on 79-metrinen alamäkeen heitettävä liidätys. River liiteli tässä melko matalana aivan kohteeseensa ja putti oli vain muodollisuus. Mukavaa! Heitin tässä kokeeksi myös Purella saman heiton ja se meni loppuun saakka aivan suoraan, juuri sinne mihin oli tähtäyspistekin. Putteriheittoja olenkin nyt alkanut treeneissä suosia ja tämä rohkaisi siihen lisää. Näitä heittoja olisin kaivannut aiemmin keväällä Peurungan kisassa!
Välissä oli yksi hiukan epäonnistuneempi avaus ja sitten jälleen nostopirkko väylälle #11, mittaa tuolla loivasti nousevalla väylällä on 51m. Taas heitto lähti aivan suoraan sinne, minne sen tarkoitin. Mahtava fiilis! Nämä lyhyemmät väylät alkavat olla nyt niitä ns. kontrolliheittoväyliä ja sehän helpottaa pelaamista huomattavasti. Jos ennen piti rykäistä täydet ja nyt riittää keskittynyt ja tarkka lähestymisheitto, niin olisihan se ihme jos ei tarkkuus paranisi. Kylläpä yksi tekniikkakurssi on tehnyt ihmeitä heitolle!
Jälleen väliin yksi ihannetulosväylä ja olimme kentän laidalla, väylän #1 tiillä. Heittelimme tässä muutamia kämmenheittoja treenimielessä ja Holle huomasi minulla selvän tekniikkavirheen kun heitin koko heiton läpi painonsiirtoineen kaikkineen. Palasin siis askeleita taaksepäin ja kun heitin foreni kyynärpää lukittuna, sain ranteen mukaan ja kiekkokin alkoi liitää ihan eri tavalla. Pisimmät avaukseni Jadella liitelivät jopa 60m huitteille eli ei tuokaan heitto näemmä suuria vaadi. Pieni ranneliike riittää. Olihan silmiä avaavaa - kiitokset Holle!
Sitten taas pelin kimppuun ja avaukset rystyllä. Edellämme ollut poikaporukka mittaili väyliä lasermittarilla ja mekin saimme katsoa mitan tuolle väylälle: 84m. En ole koskaan saanut kiekkoani tuossa kymppirinkiin ja nyt siinä päätin onnistua. Tuuli oli kevyesti vastainen, pieni vire oikeastaan vain. Laitoin Jaden pikkuhyssessä suoraan kohti koria ja kauniisti se oikaisi itsensä ja liiti pienellä oikean kaarroksella ja pienenpieniellä feidillä kahden metrin päähän korista, aivan sen tasolle. Wohoo! Ensimmäinen tasamaalla mitattu yli 80m heitto ja millä tarkkuudella! Ei ole kyllä menneet tekniikkaopit hukkaan, tästä sain aivan uutta puhtia ja intoa treenata myös avauksia. Mutta edelleen paikaltaan, tämä pitää saada selkärankaan.
Pelasimme vielä väylän #2 pariin ja kolmosella keskittyminen meni ulkoilijoiden kanssa säheltäessä hiukan sekaisin ja siitäkö johtui bogiframe... enää viimeinen väylä, #4 jossa olisi mukavaa onnistua. Alamäkeen heitettävä 71-metrinen neppiväylä, johon olen aiemmin laittanut M4 Light:n liitämään ja toivonut parasta. Nyt Roc3 käteen ja antsaa. Otin tutun asennon tiiltä, kuin lukisin kirjaa ryhdikkäänä. Siitä pieni taaksevienti hartioiden avulla ja kiekko matkaan. Heti näimme, että nyt lähti hyvin. Kiekko kaarsi nuo edessä olevat männyt vasemmalta puolelta ja jatkoi matkaansa kohti koria. Kunnon kaarroksen ja pienen mutta varman feidin jälkeen kiekko oli jälleen kolmessa metrissä korilta. Se onnistui!
Viikonlopun kruununa pääsimme vielä saunomaan ja Holle grillasi meille maittavaa grilliruokaa samalla kun puttailimme ja foreneppailimme takapihalla. Tästä on hyvät viikonloput tehty! Nyt kohti Westside Discs Tyyni-viikkoa luottavaisena ja rauhallisin mielin. Kyllä siitäkin vielä selvitään. Kun vaan ehtisin tutustumaan tuleviin kisaratoihinkin jossain välissä... :)
Emsimmäinen pirkkoputti oli lyhyt, väylä #9
Holle laittaa putin sisään väylällä #11 - starframe!
Tähän se kierros päättyi, väylä #4 ja putti sisään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti