keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Ristikiven viikkokisat ja kadonnut putti

Huomasin FB:sta, että Ristikiven frisbeeradalle kaivataan lisää naisia viikkokisoihin ja koska olin juuri vappupäivänä käynyt rataan tutustumassa, ajattelin, että olisi hyvä käväistä heti uudestaan väyliä treenaamassa. Viikkokisat on loistava tilaisuus löytää radan kompastuskivet, sillä silloin on pärjättävä sillä yhdellä heitolla ja tilanne on kilpailunomainen. No, sitä saa mitä tilaa, eli kompastumisia odotettavissa!

Sain houkuteltua seurakaverini Sarkun mukaan ja paikan päällä selvisi, että meitä olikin nyt neljä naista kisassa ja kuulemma ensimmäistä kertaa saatiin naisten ryhmä kasaan! Mikäs sen mukavampaa ja nyt sain samalla kolme uutta naisfribaajaa pelikaverikseni, toki tuttuja jollain tasolla jokainen, mutta ensi kertaa pelasin heidän kanssaan. Ja kun vielä ilmakin oli keväisen lämmin, sain pelata vuoden ensimmäisen kierrokseni ilman takkia ja polvimittaisissa shortseissa - kompressiosukilla toki kuitenkin :)

Aloitimme väylältä 5 ja numerosta 5 tulikin sitten kisan kohtalonnumero... tai miten sen nyt ottaa. Avaus lipesi kädestä, en kai muistanut puristaa kiekkoa ollenkaan ja heitin jotenkin löysästi tuohon lyhyeen väylään. Mörristä vasemmalta pelastautuminen väylälle, lähestyminen hiukan hankalasti toiseen mörriin, korille ja vitonen korttiin. Muille tytöille helppo par. Seuraavaksi väylältä 6, Huokausten laaksosta, samaten vitonen korttiin ja se nyt vielä meni kun kyseessä on melko haastava par4. Sitten pääsinkin loistoavauksen myötä par-putille hiukan ylämäkeen, mutta alaraudasta otti piiiitkät rollit ja näin oltiin jälleen kirjaamassa numeroa viisi minun sarakkeeseeni. Pelin kulku alkoi olla minun osaltani aika selviö: pidin häntäpäässä paikkaa ja naurahtelin jo tilanteelle.

Väylästä 8 tuli suosikkini ensi käynnillä emmekä riitautuneet nytkään, vaikka tässäkin väylätulos kipusi jälleen tutuksi tulleeseen numeroon viisi. Korotettu kori vei omansa samoin kuin epätarkka lähestyminen. Vielä kerran, väylällä 9, sain sanoa väylätulostani kysyttäessä numeron viisi ja totesimmekin, että on ainakin helppo laskea kaikki yhteen :) Eikä edes tarvinnut laskea kun Disc Golf Metrix hoiti sen puolen tunnollisen tarkasti. Viisi väylää, viisi viitosta. Joko pääsisi kohta pelaamaan niin, ettei kiekko joko lipeä kädestä tai grippaa oikeaan laitaan? Onneksi meillä oli hyvä porukka eikä minua kyllä suuremmin edes tulos harmittanutkaan, selitin tytöillekin, että näin tutustun uuteen rataan vain perusteellisemmin ja ensi kerralla tiedän pelata toisin ;-)

Kymppiväylällä sain avaukseni auttavan hyvin väylälle, mutta lähestyminen veti oikeaan. Putille jäi sellainen 11m antsa pienen puunnäreen ympäri ja taidettiin kaikki yllättyä kun kiekko kilahti keskelle ketjuja ja ensimmäinen par oli tosiasia! Hei, tästä tämä lähtee! No aivan täyteen vauhtiin ei peli sentään loikannut, mutta neljällä seuraavalla väylällä pelastin tulokseksi sentään boginelosen puttaamalla kiekon useimmiten 5-7m matkalta sisään. Avaukset lähtivät edelleen sinne ja tänne. Liian rauhalliset  ja muka-seiftit usein vasempaan laitaan ja liika yrittäminen suoraan korille taas kostautui oikean laidan puustoon tutustumisella. Sitten päästiin väylälle 15, joka on kyllä niin makoisa ja mahdollinen birdieväylä, että oltiin ihan jokainen kymppiringissä puttailemassa. Minulla matkaa oli 5-6m loivaan ylämäkeen ja tämän pirkon halusin. Ja sen myös sain!

Väylillä 16- 18 oli par aina putin päässä, mutta se kierroksen pakollinen puttimissi sattui väylälle 17, jossa puttasin nelimetrisen ketjuista ulos. Sen sijaan nautin upean metsäväylän 18 tuplamandoineen ihannetulokseen kolmella ihan jees-heitolla pitkin väylää sekä kahdeksan metrin putilla keskelle ketjuja! Nyt oltiin asian ytimessä - tätä on frisbeegolf parhaimmillaan! Harmi, että tuo flow sai minussa aikaan jälleen liikayrittämisen moodin, joka kostautui käsittämättömään grippariin helpohkolla väylällä 1 ja kun sieltä sivusta niitä puitakin oli edessä enemmän kuin olisi toivonut, päätyi kiekkoni vasta viidennellä heitolla koriin. Ei - ei taas tätä!

Pillimehua koneistoon, ettei energiat aivan pääse loppumaan ja vielä kolmen viimeisen väylän kimppuun. Väylän 2 kakkosheitto ei mennyt ihan putkeen enkä saanut lähestymistäkään pysymään antsassa ja siitä bogi. Kolmoselle ihanteellinen avaus ja loppukin rauhallisesti pariin. Enää mukava alamäkeen heitettävä uudistettu väylä nelonen, jolta oli pirkotuskin mielessä. Sain avata ensimmäisenä ja Hiidenhirvi kyllä tiesi, minne mennä! On se upeaa katsella kun kiekko löytää väylän kohti koria ja kaartaa sinne kauniisti jääden n. 5-6m etäisyydelle korista. Normisti olisin ollut kauhuissani edessä olevasta ratkaisuputista, mutta en tänään. Olin putannut kierroksella rauhallisesti jo monen monta puttia sisään ja tytöt olivat kehuneet puttiani niin varmaksi ja hyväksi, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin laittaa kiekon koriin. Loistofiilis! Kyllä rämpimällä aloitettu kierros on hienoa lopettaa tällaiseen nousuun ja tällaiseen puttiin! Pirkko ja kolmossija!

Kärjessä käytiin myös hermoja raastavaa peliä viimeiseen väylään saakka, sillä Susanna nappasi naisten voiton ottamalla myös pirkon viimeiseltä väylältä. Naisten bagtag nro 001 meni sen sijaan Lauralle, sillä Susannalta tuo puuttui kokonaan. Jokaiselle jotain. Minulle päätyi hyvä numero 009 ja ei tuo tappio pahalta tuntunut :) Tulihan nähtyä jälleen, kuinka näennäisen helpoilta väyliltä voikaan saada uskomattoman huonoa tulosta ihan vain pelaamalla huonoa peliä. Ja tänään tuo huono peli lähti aivan pääkopasta. Alkuun mukana oli jännitystä, myöhemmin liikaa yrittämistä. Sieltä kuitenkin kuoriutui upea puttipeli, joka pelasti tulokseni tänään ihan hyvälle tasolle. Tuo jos mikä ilahduttaa ja tuo uutta tsemppihenkeä tähän kevääseen ja tuleviin kisoihin. Osaan ja pystyn puttaamaan myös kisassa. Tätä kisaa haluan muistella aina kun tuntuu, että putti katoaa. Ei se katoa. En päästä sitä katoamaan. Kisan saldo siis kaikin puolin vankasti plussalla - kiitos kivan radan, kannustavien pelikumppanien ja aidosti naisten määrästä ilahtuneiden miespelaajien. Tänne pitää tulla toistekin!

Naisten tulokset. Oltiin loppujen lopuksi aika tasaisia sitten kuitenkin ja pelattiin kaksi väylää jopa keskimäärin alle parin

Sariannan avaus dropparilta, Leijonaväylä

Susanna lähestyy koria 17 kun ilta-auringon säteet vielä lämmittivät pelaajia

Susanna voittoisaa puttia nostamasta korista väylällä 4. Onnittelut voitosta!

Yhteisselfia viimeisellä väylällä nro 4, hymyt vain levenivät loppua kohti jokaisella

Onnellinen ykköstagin haltija Laura - missä lie onkaan tagi seuraavaksi haasteen kohteena...

Minulle päätyi nro 009, tälläkin saattaa joutua nopeasti haastetuksi :)

2 kommenttia:

  1. Juuri näin se putti löytyy vähitellen kisakierroksillekin.
    Paljon olet tehnyt työtä sen eteen ja nyt se alkaa tuottamaan tulosta.
    Olipas hyvähenkinen kisa. Sitä oli kiva seurata sairasvuoteelta livenä! :)

    VastaaPoista
  2. Aina löytyy jotain hyvää jokaiselta kierrokselta, aina jotain parannettavaa ja kehitettävää. Pitää osata nauttia niistä hyvistä ja koettaa muuttaa niitä huonoja :)

    VastaaPoista