Heti ykköstiillä näkymä oli aika hurja: lumikasat oli kuormattu aivan väylälle ja niiden yli oli kiekkoa heitettävä kohti koria... muutenhan olosuhteet olivat ihan kiitettävät, sillä tii oli esillä ja putsattu ja polutkin sinne ja sieltä korille hyvin tallautuneita. Vain polkujen vieressä oli lunta polviin saakka, mutta kuka nyt sinne eksyisi :) Hiukan hirvitti, mitä tästä tulisi kun jalassa oli kuitenkin vain varrettomat Salomonin nastakengät säärystimineen. Nastoista en tingi, mieluummin sitten on sukat lumessa! Itse asiassa toimi loistavasti eikä sukat kastuneet koko kierroksella - eniten lunta oli kuitenkin tuossa alussa ja parilla avoimella väylällä, jotka sain heitettyä aika lailla väylää pitkin.
Alku sujui tosi kivasti ja pääsin jopa tuon kasan yli aivan sen yläreunaa hipoen lähes putille. Vasta kakkosväylällä heitin avaukseni liian pitkäksi ja puuhun enkä voinut välttyä bogilta ja kolmosväylällä rämmin jo ihan urakalla. Onneksi oltiin liikkeellä sillä mentaliteetilla, että naurunremakat värittivät pahimpia heittoja, sillä kisatilanteessa en todellakaan haluaisi olla noin syvissä puskissa... No, siltäkin väylältä päästiin ja seuraava siirtymä olikin hiukan pidempi metsän puolelle. Ohuesti muistin väyliäkin aina kun tiille asti pääsin. Paikallisoppaani osasivat aina neuvoa jos korin paikka oli hukassa.
Mukava oli pelailla aina väylä kerrallaan eteenpäin ja huomata, että kyllä nuokin metsäväylät ovat leveämpiä kuin edelliskerrasta taas muistin. Pitäisikin pelata paljon parimetrisillä pilliväylillä niin kolmemetriset pillit olisivat jo ihan reilunleveitä käytäviä :) Useimmiten näihin väyliin aina osuukin jo hyvällä tarkkuudella eikä se ole se suurin ongelma, joten nyt olisikin sitten hiottavana se jatko, eli mitä sitten tapahtuu. Ei lämmitä mieltä eikä paranna pelituloksia, jos kiekko aina pillin lopuksi feidaa mörriin tai kopsahtaa puunrungosta randomisti - yleensä sinne pahimpaan mörriin. Nythän tuolla ei niin ollut merkitystä ja yllättävän hyvin pahoilta mörreiltä vältyinkin sitten kolmosväylän. Jokunen pitkä liidätys osui jopa aivan täydellisesti väylään ja kaarteli kauniisti väylän kaarteita mukaillen. Se jos mikä hivelee silmää ja voitelee pelaajan mieltä :)
Jossain välissä kierrosta otettiin videollakin avauksia ja taisi niissä jokunen ihan kelvollinenkin olla. Lähinnähän niissä kiinnostaa se oma heittotekniikka, ajoitukset ja saatot, joita ei aina itse huomaa heittohetkellä. Kokonaisuutena arvioiden omat heitot olivat ainakin hiukan varovaisia, en vienyt niitä loppuun asti. Lienee siihenkin syynä se, että oltiin metsässä, missä tarkkuus on se tärkein tässä vaiheessa ja vasta kun se alkaa olla aivan selkäytimessä, tulevat muut elementit mukaan. Heittopituushan siinä jonkin verran kärsii, mutta parempi mennä vähitellen sinne oikeaan suuntaan. Jotenkin sitä on videolla niin paljon kankeamman näköinen kuin itse kuvittelee - saman efektin muistan niiltäkin ajoilta kun näki itsensä juoksemassa ja ihmetteli, että miksei toi tyyppi juokse vaan laahustaa eteenpäin! :D
Loppua kohti pelini lähti kulkemaan ja sinne osuikin niitä pidempiä leiskauksia ilahduttamaan. Peli-ilma oli aika hyvä koko kierroksen ajan, räntääkin satoi vain hetkisen ajan ja lumi oli niin kylmää ettei tarttunut juurikaan kiekkoihin. Jonkin verran märkyyttä toki oli ja pyyhettä tarvittiin aina ennen heittoa kuivaamaan ainakin se peukalon alapuoli kuivannihkeäksi. M4:n 400g -muovi tuntui edelleen hiukan liian liukkaalta ja näissä olosuhteissa minulla toimii parhaiten melko tahmeat muovit. Putterina oli nyt superpehmeän Puren lisäksi MVP Electron Atom, joka tuntui taas tosi hyvin toimivalta ja alkaa tehdä yhä varmempaa paluuta bägiini. Sillä säkitin yhden kymppimetrisenkin sisään pitkällä par3-väylällä!
Tässä se ykkösväylä kulkee... usko tai älä!
Hetki meni etsiessä Leon avauskiekkoa, kunnes osui silmiin puun oksalta, hyvältä putilta
Hyvin oli lumi jo tallautunutta korien ympäristöstä
Kierros melkein jo takana, vain viimeiset väylät pelaamatta. Hyvin tamppautunutta latu-uraa pitkin päästiin eikä hiihtäjiä näkynyt
Mukavan kierroksemme päätteeksi ajelimme vielä Hollen kanssa Kuopion matkustajasataman edustalle kiikaroimaan siellä pesiviä viiksitimaleita, hauskoja "viiksekkäitä" lintuja, joiden näkeminen kruunasi päiväretkemme tuonne Mualiman napanakin tunnettuun kalakukkokaupunkiin. Josko lumiset kierrokset olisivat tältä kaudelta nyt tässä ja nyt alkaisi se kevät ja ah, niin mutaiset ajat!
Ruokokasvit, joiden suojissa timalit rakentavat pesäänsä :)
Oli hienoa päästä vielä kokeilemaan miten Huuhanmetsän väylät sujuivat... kohtuullisestihan ne, ja ennätyksenkin taisit tehdä.
VastaaPoistaHieno oli myös heittoseuramme. Oli mukava päästä seuraamaan huippuosaajankin heittoja. On ne pitkiä ja tarkkoja!!!!