Sisäkauden päättymisen yhteenvedossa maininnan arvoista on myös näiden viikkojen aikana kehittynyt foreheittoni. Siitä en mene vielä sanomaan mitään, minne kiekko kädestä lähtee, mutta ainakin heitto lähtee nyt kädestä samalla vauhdilla kuin rystykin. Kummatkin lähtivät tänään paikaltaan heitettynä päälle 70km/h mikä on minulle jo hyvä saavutus. Alkuunhan eroa oli aina vähintään sen 10km/h ja silloin foren heittonopeus oli vain vähän päälle 50km/h. Vielä lisää tekniikkaa mukaan, niin ehkä siitäkin kelpo heitto tehdään.
Sisätreenien jälkeen nautimme brunssin ja sitten jatkoimme matkaamme kohti Tammistoa ja Siltamäen frisbeegolfrataa. Jostain syystä tämäkin rata on jäänyt meiltä täysin kiertämättä, joten oli aikakin korjata tilanne. Myös nuorempi poikani lähti mukaan, mukavaa.
Ensimmäiset väylät olivat "hiukan" mutaisia, mikä herätti jo ajatuksen, olikohan ajankohta kuitenkaan hyvä tähän. Ykkösväylällä heitimme lämmittelynä useamman avauksen ja siinä kiekkoja mudasta pestessä tuli mieleen, että pyyhkeitä tarvittaisiin kohta lisää... Onneksi mutaa oli vain alkuväylillä ja lopussa maa oli niin jäässä, ettei pyyhkeitä tarvittu ollenkaan. Pakkastakin oli muutama aste ja aurinko paistoi jälleen kauniin keväisesti vain hiukan lämmittäen.
Sain jälleen kahdella alun hosuavauksillani happy-mulliganit ja näin pelasin alkuväylät helposti pariin. Sopivan mittaisia väyliä ja sopivasti tilaa heittää. Tykkäsin. Avoimilla väylillä taas kävi sen verran kova tuuli, että kaikenlaiset yli 6m putit oli tuhoon tuomittuja, mutta pitihän sitä silti kokeilla. Ei riitä taidot tuuliputtaamiseen, on se todettava. Avaukset kyllä lähtivät alun tahmeuden jälkeen kiitettävästi enkä tainnut niissä epäonnistua juurikaan. Lähestymisiinkin oli useimmilla väylillä hyvin tilaa ja niillä millä ei ollut, sain kiekkoni ujutettua esteiden ohitse. Peli oli siis mukavaa ja sujuvaa. Mikäs siinä!
Seuraamme liittyi jokusen väylän heitettyämme yksinäinen pelaaja ja hän saikin toimia paikallisoppaana - loistavaa! Näin löysimme vaivattomasti jokaiselle väylälle ja pääsimme haahuilematta hankalammatkin ja pidemmätkin siirtymäpaikat. Tuonne pitäisi kyllä ottaa kartta ensimmäisellä kerralla mukaan, jos ei opasta ole tarjolla - sen verran pitkiä olivat jokuset siirtymät. Ymmärtäähän sen, kun kyseessä on kuitenkin puistomainen rata, jossa on muitakin ulkoilijoita ja asutuskin melko lailla vieressä. Ei kuitenkaan niin lähellä, että taloja tarvitsisi jännittää.
Loppua kohti peli vain parani ja ihannetulokseenhan ne loppuväylät menivät yksi toisensa jälkeen. Viimeisen bogini heitin väylälle 13 ja sekin ihan vaan huonon haaraputin seurauksena. Väylältä 8 odotinkin bogia, mutta 9:llä oli par tuloillaan ja siinä sitten paluuputtikin lipesi niin, etten päässyt rataa ilman yhtä tuplabogia. Työtapaturma. Kutosväylän bogin taas napsin tuuliputtia testatessani kymppiringin rajalta - sulaa hulluutta :)
Todella kivan tuntuinen rata tuo oli kyllä heittää ja tulos +5 loi hyvää mieltä sen suhteen, etteikö tuota voisi ihannetulokseenkin saada kesäkeleissä heitettyä... Oliko aloittelijan tuuria - sen sitten näkee kesämmällä kun pääsemme tänne toisen kerran. Ehdottomasti käynnin arvoinen paikka, tykkäsin. En kuitenkaan ehkä lähtisi tänne yksin heittämään, sen verran ujostelen pelata ihmisten ilmoilla ja yksin se tuntuisi liian hassulta :) Monipuolisia väyliä, mutta ei liian vaikeita tai ahtaita. Tosi jees!
Sisäkausi on ohitse!
Holle sekä köyhän miehen Zuca, joka oli testissä koko kierroksen ajan
Paikoin oli melko jäistä - parempi tosin sekin kuin pehmeä muta
Keväistä kohinaa, kivalla paikalla tuo rata oli ja kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus
Sympaattiset vanhan ajan korit täydentävät miljöötä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti