Koska olen ilmeisen sisäsyntyisesti tuota fiksoitunutta mallia ajattelumaailmaltani, on minulle kisasipulin työstäminen suurempi juttu kuin sellaiselle, joka ottaa vastoinkäymiset haasteina eikä osoituksena omasta huonommuudestaan. Mutta millä ihmeellä sitä ajattelumalliaan sitten lähtisi kehittämään? Kuinka valmentaa itseään toisenlaiseen ajatteluun ilman, että kuitenkin jossain takaraivossa jäytää se pienenpieni ääni sanoen: "Luulet vaan oppivasi - turhaa kuvittelua!"?
Jos odotin valmista vastausta, niin nyt sitten tuleekin se pettymys - en tiedä. Luultavasti on vain harjoiteltava ja harjoiteltava ja annettava oppimiselle mahdollisuus. On myös katsottava ja analysoitava toisten peliä ja huomattava, etteivät hekään pelaa virheettömästi. Itse asiassa ihan huipputasollakin näyttäisi syntyvän melko alkeelliselta näyttäviä virheitä niin lähestymisissä kuin puteissakin. Sellaisia, jotka herättävät ilon katsojan mieleen: "Minäkin osaisin tuon paremmin!". Eikö tuo jo kerro, että meissä kaikissa asuu oppimisen siemen ja vaikka me olisimme kuinka osaavia ja olisimme harjoitelleet kuinka monta vuotta, kuinka monta heittoa ja askelta ja puttia niin joskus epäonnistumme. Ihan jokainen. Riippumatta siitä, millä tasolla pelimme ja osaamisemme on.
Tämän viikon putticupissa sain 5m matkalta sisään kaikki kiekot ja 7m matkalta missasin ainoastaan yhden. Putti tuntui helpolta, käden ja silmän yhteistyö saumattomalta samoin kuin jalkojen painonsiirto sujuvalta ja selkeältä. En miettinyt epäonnistumista vaan ketjuja. Katsoin suoraan ketjun tiettyyn silmukkaan ja kroppani suoritti sarjan liikkeitä saattaen kiekkoni tuohon pisteeseen. Tällaiset hetket ovat nautittavia ja niistä jää hyvä muisto sekä mieleen että lihasmuistiin. Näitä putteja olen nyt olohuoneessani treenannutkin ja siellä saanut niihin sen automatiikan ja helppouden fiiliksen kerta toisensa jälkeen.
Jostain syystä minulle on edelleen helpompaa putata matkalta 11-13m kuin 9-10m. Tuo syy saattaa olla pää, josta tulee kummallekin matkalle erilaisia viestejä. Kun puttaan 9m matkalta, pääni lähettää viestejä siitä, kuinka tämä putti pitää niitata sisään ja ettei tätä saa missata. Kun puttimatka on 11-13m saan sen sijaan viestiä, jossa rohkaisen itseäni tekemään nyt hyvää ja tarkkaa työtä, sillä tältä matkalta on komeaa laittaa sisään. Ja silloin onnistun paljon suuremmalla todennäköisyydellä - itse asiassa puttasin 13m matkalta kaksi kiekkoa sisään ja kolmas jäi vain niukasti alarautaan kun pääni ei enää luottanut siihen, että pystyisin senkin pussittamaan.
Olisiko samaa itseluottamusta ollut mukanani myös sunnuntaisella kierroksella Puolarmaarissa, kun emme poikani kanssa laskeneet tuloksia vaan heittelimme parhaamme mukaan avauksia ja backuppina oli vielä mahdollisuus heittää forella, jos bäkkäriavaus epäonnistuu aivan surkeasti. No, minun kohdallani tuo kämmenavaus ei kyllä kovin hyvä backup ole, mutta en sitä sitten kertaakaan käyttänyt... Upea kierros aurinkoisessa säässä ja lupaavin tuloksin!
Ykkösellä puhalsi vastatuuli ja siinä Aquarius sai pienen hyssen mukaansa, minkä palkitsi liitelemällä kauniisti S-kaarella n.15m päähän korista. Kakkosella sain Aquariuksen liitämään aivan pillisuoraan ja nyt se päätyi kymppirinkiin korin vasemmalle puolelle. Kolmosella yritin saada kiekkoon antsaa, mutta aivan loppuun saakka se ei pitänyt ja kiekko jäi lähelle jokea. Näistä kaikista helppo par.
Nelosella heitin rennosti edelleen Aquariusta ja se päätyi pienellä feidillä alle 5m korista. Tästä viimein pörö. Vitosella en saanut kiekkoa aivan rinkiin emmekä pelanneet sitä saarekkeena, joten par. Kutosella pelasimme ainoastaan vasemman puolen mandolla, ei tuplamandona, ja kiekkoni kaarsi hyssessä pöröputille. Seiskaväylällä Jade-avaukseni feidasi liian aikaisin ja par, kasilla Anchor korille ja pörö. Ysiväylällä avaukseni M4:lla oli liian voimakas ja jostain kymppiringin rajoilta alarautaputti ja par.
Kympillä en osunut väylään ja tässä kokeilin myös sitä foreavausta. Jatkoin silti hysseavauksellani ja pelasin kymppimetrisestä par-putista bogiin. Sitten sekä väylältä 11 että 12 pöröt, ensimmäinen Roc3:lla ja toinen täyspainoisella M4:lla. Väylällä 13 pääsin niukasti kymppirinkiin, mitä voitaneen pitää onnistuneena ja onnekkaana bäkkäriavauksena, mutta par siitäkin korttiin. Sitten viimeinen väylä, jonne Aquarius loivassa antsassa. Puun oksa nappasi kiekon ja heitti jokeen, tästä OB -rankku ja bogi korttiin. Täytyy sanoa, että yllätyin siitä, että tulos jäi reilustikin pakkasen puolelle kun sitten kierroksen lopuksi ne ylös merkkailin - itselle kun alkuun jäi mieleen lähinnä ne epäonnistumiset, bogit, joita harmittelin mielessäni. Olisiko paikka ajattelumallin täyskäännökselle?
Ihan parasta peliä Puolarmaarissa, aurinko ja kaikki!
Kakkosväylä edessä, pientä vastatuulta
Kiekko matkalla, ei huono!
Tämä putti taisi upota sisään, sarjakuvauksella sekin olisi selvinnyt
Taiteellinen kuvakulma :)
Mielenkiintoista pohdintaa sipulin kohdalta... oma tuntuu kestävän melko hyvin kun ei ole niin paljon kehittymisen paineita.
VastaaPoistaHienosti tuo vaan vaikuttaa pelisi sujumiseen. Tulosta jo näkyy!!!!
Lisäksi edustat selvästi tuota toista ajattelumallia kuin minä :)
VastaaPoistaOlisipa vaan mukava saada pääkoppa kasaan peleissä ja nähdä paljonko sillä on vaikutusta. Toki myös taidot ovat vielä hakusessa eikä aina edes löydy sitä osaamista mitä eri tilanteissa tarvitaan.