Puttaaminen on äärettömän herkkä laji. Sen on kokenut taatusti ihan jokainen, joka lajia harrastaa ja etenkin jos siinä kilpailee. Koskaan en silti ole yllättynyt niin paljon kuin katsellessani Maailmanmestaruusfinaalia vuodelta 2014, jonka kohdasta 6:04 alkaa Nate Dossin puttiralli. Kannattaa katsoa aina siihen asti kunnes kiekko on korissa. Voi vain kuvitella, mitä miehen päässä on tuolla hetkellä liikkunut!
Puttaaminen on äärettömän kivaa ajanvietettä. Ihan oikeasti on! Mitä enemmän olen tänä talvena saanut itseäni puttikorin äärelle, sen koukuttavammaksi tuo on muodostunut. Etenkin kun huomaan, että putti ikäänkuin katoaa aina jos taukoa puttaamisessa on viikko tai jopa kaksi. Putti täytyy tällöin hakea uudestaan, jotta siihen saa tunteen, että kiekko lähtee kädestä suuremmin ajattelematta katseen suuntaan. Siihen kun vielä pääsisi kisakierroksellakin: katse koriin, sen nimenomaiseen kohtaan - oli se sitten tietyn ketjun silmukka tai keskitolpan keskikohta, asennon haku, liikkeelle lähtö ja itse suoritus. Kiekko koriin. Voiko se nyt niin vaikeaa olla?
Nyt talvikeleillä puttia tulee treenattua olosuhteiden pakosta lähes ainoastaan kotona, jossa pisin puttimatka on 7m olohuoneen takaosasta eteiseen ja tuulikaappin saakka. Lisähaastetta tuo korin sijoittaminen tuulikaappiin, jolloin ovenpielet saattavat saada osumaa ja mustia rantuja... ei suositella Avotakka-kodeille :) Pääosin puttailen 6m matkalta, mikä on toki puttimatkana lyhyt, mutta tavoitteena onkin vain vahvistaa kiekon lähtöasentoa kädestä ja itse liikkeen tallentumista lihasmuistiin. Ja kyllähän sekin jo riittäisi kierrostuloksia parantamaan, jos tuolta matkalta saisi kaikki kiekot sisään. Se mikä treenatessa tuntuu lapsellisen helpolta, onkin tilanteen ollessa päällä yllättävän haastavaa. Ja kun kierroksella missaa sen yhden perusputin, on seuraavan upottaminen tuplasti haastavampaa.
Monilla radoilla on yksi tai useampi kori sijoitettu korokkeelle, kivelle tai muuten sellaiseen paikkaan, että putti pitääkin saada heitettyä ylöspäin. Nämä tilanteet vaativat aina harkintaa sen suhteen, kannattaako tuota edes lähteä yrittämään vai tyytyäkö heittämään kiekko korin alle. Vastatuuli on ainakin sellainen elementti, joka saa herkemmin seiftaamaan samoin kuin suuri rollimisvaara, jolloin kiekko saattaa päätyä paljon kauemmas kuin alkuperäinen puttauspaikka ja joskus jopa OB:lle saakka. Niitä muita tilanteita varten virittelin kotonani korin kahden tuolin korkeuteen ja treenailin myös tuota ylämäkiputtia. On muuten omanlaisensa - ainakin minulla. Usean kymmenen putin jälkeen tuo alkoi tuntua jo sen verran sujuvalta, että ainakin teoriassa on joku tuntuma siihen, kuinka saatan kiekon koriin, mitä teen eri tavalla kuin normitasolla olevaan koriin putatessa. Ei välttämättä vielä takaa varmaa onnistumista, mutta ainakin tuo varmemman olon seuraavaan kertaan, kun kohtaan tuollaisen korotetun korin. Ja tuo varmuus on putissa yksi tärkeimpiä elementtejä...
Tänään saattaisi olla taas aika kokeilla kuukauden ensimmäinen JYLY. Edellinen postaukseni aiheesta on joulukuulta, jolloin sain enkkatulokseksi niukasti alle 500... tuon rajan ylittäminen on siitä saakka kutkutellut mielessä ja kyllä siihen täytyy tällä kaudella päästä. Ehdottomasti! Mahdollisuudet olisi jopa 600 ylitykseen, mutta siinä astuu jo kisasipulinkin kunto kehiin melko vahvasti. Kuinka saisikin tuota kehitettyä... no, ainakin yhtenä hauskana lisänä tähän menin ilmoittautumaan Puttauksen avoimiin hallimestaruuskisoihin :) Siellä jos missä kisapää joutuu koetukselle, kun putit heitetään 8m, 10m ja 12m matkalta ja ihan jokaisella putilla on merkitys. Mahtava idea ja varmasti hauska kisapäivä - toivon mukaan saisin edes jonkun kiekon koriinkin :) Ja olisipa kiva saada kisaan enemmän naisia mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti