Ensimmäinen ylläri oli se, ettei parkkipaikkaa oltu aurattu eikä siinä ollut yhtään jälkiä. Jätimme auton tien sivuun ja tässä vaiheessa jo totesimme, että talvisaappaat olisi ollut paras jalkine tänään. Minulla ne olivat mukana, mutta Hollen pilkkisaappaat kotona. Tallasin sitten Hollelle polun parkkipaikan halki rinteen luo, josta tarkoitus oli lähteä kapuamaan kohti kakkostiitä. Ajattelin, ettei hänen tarvitse lumettaa heti nilkkojaan umpilumessa... heh.
Tarinalaakso - here we come!
Samassa paikalle ajelikin auraustraktori ja Holle palasi siirtämään automme kohta avatulle parkkipaikalle. Viimein nousimme rinnettä puhkuen ja puhisten. Hiukan oli lumen alla liukastakin, mutta pääosin rasitteena toimi vain jyrkkä rinne ja valtava lumikuorma. Tuli hiki, tuli mäkihiki. Tiillä hetken aikaa puuskuttelua ja sitten kevyen hartialämpän kautta kiekot matkaan. Väylä näytti lyhyemmältä kuin muistin, mutta siitäkin huolimatta olin jälleen samassa paikassa kiekkoineni kuin aina ennenkin eli vasemmassa metsikössä. Siellä oli sentään kinosten alla hiukan tallausjälkiä eli joku oli aiemminkin sieltä jatkanut ja jonkin matkaa saimme tallata myös aivan järjettömän hienossa kunnossa olevaa ja leveää vapaan hiihdon baanaa. Toki aivan sen reunaa, tästä tuskin on yhdellekään hiihtäjälle haittaa.
Ponnetonta oli alkuheittely ja nostobogiin kopsahti. Vielä hiukan rinnettä ylös ja kohti kolmosväylää, jonne olikin auttava polku. Hiukan kevyempää, kyllä kai tämä tästä! Lumikenkäilijöitäkin näkyi menevän poispäin, hienot maastot sitä(kin) harrastusta varten! Olisikohan lumikenkäfribasta mihinkään... Hienosti täällä oli kuitenkin tiit lapioitu siisteiksi, niissä oli ainoastaan se 10-20cm uutta puuterilunta ja kinokset ympärillä. Selvästi joku tai jotkut olivat paikkoja huoltaneet ja ehkä pelanneetkin ennen sunnuntaita. Mukavaa!
Kolmosella otin kokeeksi pari avausta ja samoihin paikkoihin ne laskeutuivat - siis ne, jotka eivät kopsahdelleet siihen ensimmäiseen puuhun. Kakkosheitolla en päässyt aivan korille ja jälleen jatkui nostobogilinjamme. Samalla hyväksi havaitulla tyylillä heittelin myös nelosväylän, ei vaan heitot irronneet ihan kohdilleen vaan jäivät melko lyhyiksi. Viimein vitosväylän pilliin sain avaukseni aivan nappiin ja siitä vielä lähestymisenkin 6m päähän korista. Siinä ponnettomuus iski vasta putissa ja jatkoin nostobogilla :) Sen suuremmin asiaa pohtimatta jatkoimme eteenpäin. Nyt olosuhteisiin alkoi olla jo tottunut eikä lumessa tarpominen enää tuntunut rasitteelta. Mutta kyllä sitä riittävästi oli! Ja hiljaisuutta. Ei ketään muita missään, ei tuoreita jälkiä ihmisistä. Yhdet läskipyörän urat osuivat vanhalle polun pohjalle ja niitä saimme hyödyntää hetkisen siirtymillä väyliltä toiselle. Muuten pohlasimme syvässä hangessa aina kiekolle ja sitten taas seuraavalle.
Avaus osui täydelliselle ladulle - houkuttaisi sujuttelemaan suksilla eteenpäin
Hetkittäinen helpotus - kovaa maata jalkojen alla!
Tässä avaukseni kopsahti mandopuuhun ja otin kilpailevan kakkosavauksen. Kovin usein näitä ei viitsitty vaivautua ottamaan, sillä kiekkojen pohlaaminen lumesta oli riittävän rankkaa ihan yhdelläkin kiekolla... No, tämän väylän pelasin kummallakin avauksella bogiin eli edelleen pidin tuon neloslinjani. Väylällä on aina kuitenkin selkeitä linjoja sivustakin kohti koria, se verran harvassa siinä puut ovat ja nyt kun lumi tussautti kiekon korin viereen rinteeseen, ei sen asennollakaan ollut niin väliä kun rollimisvaaraa ei ollut. Kyllä lumi helpottaakin osaltaan!
Ysiväylällä sain tarkan mutta lyhyehkön avauksen ja hiukan ponnettoman lähestymisen myötä jälleen oltiin nostobogin äärellä. Melko yksipuolista tuloslistaa, mutta pitäähän sitä mennä blogin hengessä :) Ja joskus sekin katkeaa, mutta ei niin kuin olisi toivonut vaan tuplabogin nappasin väylältä 10 monenmoisen sähellyksen jälkeen. Holle alkoi jo vihjailla välipalan nauttimisesta kun meinasin lyödä heitot lekkeriksi ja vasta pienen neuvottelun jälkeen suostuin heittämään upsin korille. Kai pelienergiat olivat siinä kohdassa lopussa, joten banaanin jälkeen matka jatkui ja jaksoi taas käyttää yläpäätäkin pelin suunnitteluun.
Laakso yli heitettävä väylä 11 tuntui tänään mahdottoman hankalalta ja siinä kiekko lipesikin kädestäni liian aikaisin. Antsa oli kyllä mukana, mutta irrotuksesta johtuen kiekko aivan väärässä paikassa. Taistelin väylän bogiin lumisessa rinteessä, jossa olisi paremmalla avauksella säästynyt monelta askeleelta. Tässä vaiheessa taisi jo pipo olla aika lailla läpimärkä lätty päässä, mutta oli meillä vaan hauskaa koko ajan! Ei tätä muuten jaksaisi kuin rakkaudesta lajiin :)
Väylälle 12 oli tullut viime vuodesta OB-kepit ja senkin vuoksi avaus piti heittää varmasti tarpeeksi pitkälle. River pikkuantsassa tuntui toimivan ja pääsin kymppirinkiin putille. Harvinaista herkkua! Ei vaan tällä varustuksella ja umpilumessa saanut puttia nousemaan koriin saakka ja nappasin parin. Edessä oli pitkä par4-väylä 13 syvääkin syvemmässä hangessa, sillä tuolla aukealla tuuli oli kinostanut lunta nivusiin ulottuviksi aalloiksi, joiden läpi oli puskettava. Onneksi sain avaukseni jälkeen kakkosheiton kovemmalle alustalle ja siitä kolmosenkin pitkälle rinteeseen. Mahdollisuudet oli bogiin, mutta tuo viimeinen lähestyminen jäi hiukan lyhyeksi ja toinen tuplahan siitä napsahti. Mutta siihenkin olin ihan tyytyväinen näissä olosuhteissa - huhtikuussa samaa väylää päästään heittämään ilman naruja ja tuo antaa toivon mukaan lisämetrejä oikeaan suuntaan...
Hiukan jää saatto vajaaksi kun molemmat jalat on tiukasti lumen keskellä...
Nosto koriin - ei tarvitse jännittää että löisi pään korin alareunaan :)
Väylä 14 erosi muista siinä, ettei sen tiitä oltu lapioitu. Olisiko tuo jäänyt vahingossa väliin vai olisiko tuuli puskenut siihen uudet lumet lapioinnin jälkeen? Väylän pelikään ei mennyt ihan nappiheitoilla ja liian pitkä par-putti johti nostobogiin. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus aiemminkin? :)
Hollen tuore värjäystyökin pääsi näyttämään tietä korille
Ennen väylän 15 avauksia nautimme välipalaa mäen päällä ihastellen näkymiä. Olimme nyt radan kauimmaisessa pisteessä ja kieltämättä se tuntui hiukan hurjalta niin monen kilometrin rämpimisen jälkeen. Väyliä ei ollut niin montaa jäljellä, mutta ne olivat pitkiä ja avoimella paikalla, mikä tarkoitti lunta, lunta ja enemmän lunta. Ja sitä oli luvassa myös metsässä, jonne kiekkoni feidasi avauksen jälkeen, kun ei vaan vauhti ja spinni ja liito riittänyt yli metsikön. Sieltä oli nepattava kiekko avoimelle ja siitä vielä pari heittoa ennen kuin pääsin putille. Hiukan jouduimme tässä etsimään kiekkoani, joka oli tullut hyssekulmassa ja hangessa oli ainoastaan kapea ura siinä, mihin kiekko oli sujahtanut sisään ja pienenpieni narunpätkä näkyi tuossa aukolla. Lunta olikin melko vahvasti, tuolla saimme taas pohlata nivusia myöten hangessa ja eteneminen oli hidasta.
Välissä oli mukava neppiväylä 16, jossa päädyimme heittämään tarkasti väylää ja hiukan kymppiringin ulkopuolelta puttasimme kiekot korille ja siitä nostoparit. Sitten lentokenttäväylää, 350m avointa edessä pienellä OB-alueella varustettuna. Onneksi tuo OB oli sellaisella etäisyydellä, että avaus ei sinne riittänyt ja kakkosheiton sai helposti sen yli. Muutenkin etenin yllättävän hyvin, nyt kun sai heittää vapaasti ja niin paljon kuin lähtee. Jade siirtyi n.70m eteenpäin heitto heitolta ja pääsin puttaamaan juuri kymppiringin ulkopuolelta tuplabogiputtia. Päästäkseni kiekolle rämmin sellaisen kinostuman yli, että piti ottaa nelivetokin avuksi, kun jalka ei yltänyt kivipohjaan saakka senkään lumimassan läpi. Melko epätoivoinen olo, mutta viimein olin kiekolla ja sain sinne tallattua jonkinmoisen alustan puttia varten. Hyppy- tai askelputit sai unohtaa ja siihen nähden tuo alarautaputti oli aika nappiheitto. Otin tähän ainoan triplani kierroksella, ihan jees sekin. Kunhan vaan pääsisi vielä pois korilta ja seuraavalle väylälle...
Väylälle 18 en ole saanut onnistumista koskaan enkä saanut nytkään. Avaus jäi lyhyeksi ja kakkosheitto meni kyllä pitkälle, mutta hiukkasen hankalaan paikkaan oikealle männikköön. Lähestyminen ei mennyt putkeen, joten päädyin napsimaan tuplan tältä. Pelikirja on edelleen hiukan auki väylän osalta, mutta nyt ei ollut hyvä hetki sen hiomiseen. Nyt halusimme vain pelata ykkösväylän ja päästä vaihtamaan lumiset housut ja läpimärät paidat pois yltämme. Onneksi ykkösellä ei tullut suurempia yllätyksiä vastaan, mitä nyt sain yhden helpotuksen kun avaukseni päätyi aivan oikeaan laitaan ja jatkoin vasemmalta. Pelikirjaan siis oikean reunan välttäminen, sillä kumpu oli OB-aluetta kokonaisuudessaan. Lopulta viimeiset pohlaukset kiekolle ja viimeiset putit. Jee! Kierros takana ja vieläpä ennätystuloksella :) :) Taitaa olla jotain pientä edistymistä pelissä tapahtunut viime kevään jälkeen kun tällaisellakin pelillä päästään ennätyksiä kiillottamaan :)
Aah - kuiva paita päälle, kuivat housut päälle, kuivat sukat ja kengät jalkaan ja kuiva pipo! Sitten lähigrillille nauttimaan hampurilaiset ja pelaamaan jälkipelejä punaisin poskin. Kierroksen ajaksi tuli lähes 4h ja voin sanoa, että näin kovaa kierrosta en ole koskaan vielä kiertänyt! Aurinkokin jo alkoi laskemaan, joten ei ollut tarvetta kysyä, että "Mennäänkö toinenkin kierros?". Kiitos Holle ihan parhaasta seurasta ja lomapäivästä! Kevättä odotellessa :)
Ihanaa - välipalaa väylän 15 tiipaikalla
Väylällä 17 ei paljon hyppyputille ollut mahdollisuuksia
Viimeisiä viedään, kiekko jälleen saatettu koriin nostamalla
Etenemistä kohti ykkösväylän lähestymisheiton kiekkoa
Kierros takana, palaamme jälleen keväämpänä Tarinalaaksoon :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti