Seuramme reikäpeleihin olivat tervetulleita mukaan kaikki edustuspelaajat ja hetken mietin, että kehtaako sitä lähteä mukaan.. mutta vain hetken. Pohdin siinä saavutettuja hyötyjä - joista suurimpana ilman muuta se, että saan pelata ainakin sen yhden kierroksen hyvässä naisseurassa ja seurata naisten peliä. Se kun eroaa kovakätisten miesten pelistä melko lailla ja niitä heittojahan tässä on lähinnä päässyt kisoissa seuraamaan. Mukaan siis!
Sirpa ehdotti Meikkua ja sopiihan se. Meikussa olen kiertänyt talvella muutamissa viikkokisoissa, joista viimeinen alkoi mennä enemmän toivottuun suuntaan ja sain silloin enkkani +11 kun väyliä oli pari ylimääräistä eli yhteensä 18. Kentässä mietitytti se, että ainakaan minulla täällä ei ole juurikaan birdiemahdollisuuksia eli peli olisi sen välillä tasapainoilua, tulisiko par vai bogey. Näillä mietteillä siis reppu ja pojat peliseurana mukaan Meikkuun.
Ykkösellä Sirpa sai avauksen kallion päälle, minulla jäi sen nyppylän taakse ja kori edelleen piilossa. Lähärini lähti oikein nätisti ja kaarsi juuri sinne missä arvelin korin olevan. Jee! Pojista nuorempi onnistui heittämään lähärin "hiukan" pitkänä ja hän lähti hakemaan kiekkoaan parkkihallin rampilta kun Sirpa heitti oman kiekkonsa. Sen verran meni pitkäksi että otin yllätyksekseni ensimmäisen pisteen tältä väylältä. Olihan huima aloitus - muutenkaan en ole täällä ykkösväylältä saanut par-tulosta varmaan kisassa kertaakaan.
Kakkosväylällä sain reikäpelin sääntöjen mukaan minä avata ensin ja ihan ok paikalle se kiekko kiipesi kallion päälle. Siitä lähäri taas korin alle ja helppo nosto-par. Olipas tänään hyvä aloitus! Jo toinen piste kun Sirpan kakkosheitto kilpistyi hankalasti risukkoon.
Kolmosväylällä saatiin par-tulokset kumpikin ja nelosella peli heitin ensimmäisen bogeyni korttiin ja vitosella palasin par-kantaan. Nämä väylät pelasimme tasan, eli ei pisteitä. Sitten tuli päivän ainoa rähmimisväylä, jolta heittelin alaraudan kautta vitosen korttiin ja Sirpa sai tästä helpon pisteen. Yritin par-puttia liian kaukaa vain koska Sirpan kiekko oli korin alla ja par:lla olisi tullut tasatulos... tästä siis pelin luonteen takia ylimääräinen heitto - normaalipelissä olisin mitä luultavimmin heittänyt kiekon korin alle ja varmistanut bogeyn.
Kolmosväylällä saatiin par-tulokset kumpikin ja nelosella peli heitin ensimmäisen bogeyni korttiin ja vitosella palasin par-kantaan. Nämä väylät pelasimme tasan, eli ei pisteitä. Sitten tuli päivän ainoa rähmimisväylä, jolta heittelin alaraudan kautta vitosen korttiin ja Sirpa sai tästä helpon pisteen. Yritin par-puttia liian kaukaa vain koska Sirpan kiekko oli korin alla ja par:lla olisi tullut tasatulos... tästä siis pelin luonteen takia ylimääräinen heitto - normaalipelissä olisin mitä luultavimmin heittänyt kiekon korin alle ja varmistanut bogeyn.
Onneksi peli ei ajautunut tuon väylän jälkeen huonommille urille ja sain kahdelta seuraavaltakin väylältä par:n. Näistä ensimmäisellä, väylällä 7, Sirpa heitti bogeyn ja sain kolmannen pisteeni, sillä avaukseni liiteli mandon läpi hiuksenhienosti. Nyt ehkä ensimmäistä kertaa uskalsin alkaa ajatella, että minulla olisi mahdollisuudet jopa voittoon. Toki muistin vielä edessä olevan mandoväylän, josta en ole tainnut koskaan heittää läpi, mutta silti. Saahan sitä tyttö haaveilla!
Mandoväyliin palatakseni - tänään oli se päivä, jolloin molemmat menivät läpi! Olen päässyt Prodigy M4 400G-kiekkoni kanssa niin hyvään yhteisymmärrykseen viime päivien treenissä, että tämä olkoon siitä palkkioni. Jopa jonkin aikaa kateissa ollut kevyt annukkaheitto löytyi kun sitä kaivattiin ja kierros oli niin palkitseva ja yllättävä, että en voinut kuin ottaa vastaan kaikki onnistumiset ja onnenhippuset nöyrin mielin. Upeaa! Tämä kierros säilyy mielessäni pitkään. Eikä tässä vielä kaikki - väylällä 9 oli kaljoitteluporukka, joka päästi meidät ohitseen. Kiitimme kovasti ja kiitimme uudestaan vielä kun olimme heittäneet avauksemme. Omani meni jännästi hiukan liikaa vasemmalle, paikkaan, josta en ole koskaan jatkanut ja hiukan jännäsin, kuinka sieltä pääsee korille. Ilahtuneena havaitsin, että matkaa oli toki sen 20-25m mutta suora linja. Siitä M4:lla mahdollisimman oikeaoppinen lähäri ja mitä tapahtuu - kiekko kilahtaa koriin! Sirpa huudahti spontaanisti Whaaaat!? ja samat oli omatkin ajatukseni. Pöljä päivä - tämä oli juuri sitä!
Huumaantuneena vaan pää kylmäksi ja kohti seuraavaa väylää. Ilmeisesti onnistuin nollaamaan hyvin, sillä siitä tuli par. Birdieputti olisi ollut turhan jännä, joten otin suosiolla tasapelin tältä väylältä. Taktikointia, toki. Seuraavalla väylällä par-putti kolahti liian isoon alarautaan ja bogey tuli korttiin. Sama seuraavalla, en tosin muista oliko nyt kyseessä alarauta, mutta jonkinlainen pidempi puttiyritys kuitenkin. Kaksi seuraavaa väylää taas tasoihin ja nyt tilanne pelissä oli ei-niin-turvallisesti 4-2 kun jäljellä oli enää kaksi viimeistä väylää, jotka olimme sopineet etukäteen heittävämme kahdesti jotta saamme vaaditut 18 väylää heitettyä.
Väylä 15 on ollut minulle kauhistus, sillä siinä heitetään kahden puun välistä, jokunen metri niiden takaa. Olisiko puiden etäisyys toisistaan 3m eli on siinä kiekolle tilaa, mutta silti. Ensimmäinen PDGA-kisani Veikkolassa kaatui pitkälti juuri puuosumiin ja muutenkin puut ovat aina saaneet heittoni sekaisin ja käteni tärisemään. Nyt tarkkana vaan, kiekkona sai toimia Pursi. Ensimmäisellä kerralla avaus putosi oikealle alas, sieltä lähestyminen korille ja par. Toisella yritin liikaa korjata sitä keskemmälle ja siitä tuloksena joutuminen vasemman pusikkoihin ja bogey. Tässä Sirpa kiri yhden pisteen päähän ja loppuun saakka siis riitti jännäämistä. Huh.
Väylä 16 on mennyt kerran niin hyvin, että olen päässyt birdieputille. Nyt siis jännäsin, onnistuuko antsa vai saanko jatkaa kiekkoineni kauempaa. Nätisti se kaarsi, mutta koska Sirpa otti tästä par:n, en ottanut riskiä pitkästä birdieputista vaan heitin kiekon korin alle ja par minullekin. Vielä sama väylä uudestaan ja kisa olisi siinä! Toinen avaus aika samanlainen kuin ensimmäinenkin, sillä erotuksella, että nyt kiekko skippasi lähemmäs koria. Ihan varma ei voinut olla siitä, olisiko kiekko niin lähellä, että putti olisi muodollisuus. Vielä Sirpan avaus, joka kaarsi nätisti - ja päätyi aivan korin alle! Varma birdie! Tästä olisi nyt kiinni, jatkuisiko peli tasatilanteesta vai saisinko yllätysvoiton. Kävelimme korin luo ja siellä ne olivat - kumpainenkin niin lähellä koria, että ei tästä voinut ohikaan heittää! Huojennus, ilo, mutta samalla pieni harmitus Sirpan puolesta - hänkin pelasi tosi hyvän kierroksen ja vielä tuollainen lopetus kierrokselle!
Olihan upeaa pelata ja olihan myös jännittävää ihan viimeiseen heittoon saakka! Mahtavaa huomata, että olen saanut pelini nyt sille tasolle, jolle sen haluankin. Että voi pelata. Että voi haastaa ja kisata. Että voi onnistua. Kaikkein vahvimmin pelaan itseäni vastaan, sillä huonolla pelillä voitto ei tunnu voitolta. Nyt se tuntui. Makealta sellaiselta.
ps. kuvasta puuttuu viimeiset 2 väylää tuplattuna, eli nehän menivät 4 ja 2...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti