Kivikkoa, Kaatista ja odotettu Halti-bägi!

Ihana fribaviikonloppu edessä ja odotettu Halti bagikin saapui perjantaina! Ihka oma ensimmäinen fribareppuni jäi hiukkasen vajaaksi kun pakkasin sinne luottokiekkoni ja nekin, joiden käyttöä vasta opettelen. Mukaan vielä pari ylimääräistä putteria ja ulos, sateiselle Kirkkonummen kierrokselle.

Sateessa heittoni alkavat aina lipsua urakalla enkä saa kiekkoja saati sormia niin nihkeiksi, että heitot lähtisivät toivottuun suuntaan. Hollen kierros sujui ihan hyvin, minä ja nuorempi poika kärsittiin huonoista heitoista, vilusta ja nälästä ;-) Heittoja kertyi lopulta reilut 10 enemmän kuin edelliskerralla, mutta väliäkö hällä kun lämmin sauna odotti. Kierroksesta viisastuin ainakin sen verran, että rukkasia ei voi vieläkään jättää kotiin...

Lauantaiaamuna treffasimme seurakavereita Kivikon frisbeegolfradalla, sillä pitihän tuo oma "kotiratakin" saada edes yhden kerran kierrettyä ennen Wappuwippailuja, joihin olemme osallistumassa. Heti ykköstiiltä väylää katsoessani alkoi hiukan hirvittää - jorpakkoa, jonne kiekon tuupata oli aivan liian lähellä, joten tyttären kolhitulla Dragonilla avaukseen. Ykkösheitto dropparin lähelle kuten muillakin, jees. Kakkosheitto lähti kaatumaan ja päätyi rollerina aivan korin juurelle. Mahtiylläri, jonka ansiosta korttiin sai heti kirjata par-tuloksen :)

Kakkosväylällä ok avaus, kakkosheitto taisi osua johonkin risuun tai puuhun matkalla ja kolmosheitto oli sen 5-6m korista, mikä aiheuttaa jännäputin... eli vitonen korttiin. Kolmosella pääsin sentään bogeylla, siinä kakkosheitto tyssäsi hiukan lyhyeksi puunlatvan takia.
Nelosväylältä aina väylälle 10 kaikki meni tasaiseen bogeyvauhtiin. Oman tuntemukseni mukaan avaukset olivat ihan hyviä, samoin väylällä jatkaminen, mutta jos kiekko ei ollut nostoetäisyydellä, tuli siihen aina se ylimääräinen putti mukaan. Tai ei ihan aina, kerran puttasin päättäväisesti sisään. Siis yhden kerran.
 

Lähes kaikki loppuväylät olivatkin sitten par-putken juhlaa. jopa haastava väylä 13 oli mennä par-lukemin, mutta siinä tein päätöksen putata vahvasti kohti koria ja menihän se kolmas putti jo sisään! Hahhaa, hyvä minä. Seiftaamalla siis olisi selvinnyt yhden pienemmällä lukemalla, mutta eihän nyt treeneissä seiftailla.

Pirkkometsä läpi par-linjalla ja ihan viimeisellä väylällä 18 taas se 5m putti alarautaan ja bogey. Ei kyllä voi valittaa tuloksia, +13 ei ole ihan jokapäiväinen tulos minulle missään 18-väyläisellä ja näin ollen Kivikko nousi heti suosikkikenttien joukkoon. Myös seura oli mukavaa ja jälkeenkin päin mietittynä erittäin arvokasta, sillä sain aina hyvät vinkit siitä, minne kattaa heittää, mitä varoa ja lisäksi pääsin seuraamaan muiden naisten heittelyä. Olenkin heitellyt luvattoman vähän naisten kanssa ja nyt se nähtiin, että kannattaisi!
 

Sunnuntaina oli edessä toinen uusi tuttavuus: Kaatis. Kehuttu kenttä, joka on tällä hetkellä kai ainoa maksullinen Etelä-Suomessa. Ja kyllä oli maisemat hulppeat, väylät haastavat ja kaikki jotenkin tosi erilaista kuin muualla! Heti alkuun väylä 3 ja etenkin sen korin sijoitus sai heittokäden väräjämään ja herätti pohdintoja siitä, minne kiekko rollii jos jostain syystä lähtee rinnettä alaspäin... Tämä siis eritystä varovaisuutta noudattaen eikä helpon nelosen jälkeen seurannut vitosväyläkään armoa antanut: laskettelurinnettä vastaava nousu ylös mäelle, jossa kori pienen puolikaaren muotoisen kuusiaidan suojassa. Seiskaväylän erikoisuutena mainittakoon, että heittoni pudotti mandonuolen alas... oli siis melkoisen nuoleva kaari siinä kiekossa ja siitä päätyikin hyvälle heittopaikalle mandon taakse, josta sain seuraavan jo lähelle koria. Tarkkaa puuhaa joskus.

Loppua kohti väylistä alkoi nauttimaan yhä enemmän. Mäelle nousut eivät olleet alun jälkeen yhtä rankkoja ja vähitellen sitä tottui aina uusiin haasteisiin ylös, alas vaakatasoon rinnettä tai vaihtoehtoisesti huipun suuntaisesti heitellessä. Tietenkään ei muistettu paikallissääntöä ja jokaiselle tuli ainakin yksi rankku laskettua mukaan, joskus heitettyäkin siitä missä kiekko katosi OB:lle. Omalle kohdalle osui vain yksi OB ja se oli väylä 15 lammen lähellä, josta jatkopaikaksi tuli droppari. Tässäkin syynä tuo Dragonin voimakas kaatuminen, kun en uskaltanut heittää muilla kiekoilla Hollen jo kadotettua yksi Teebird rollaten lammen uumeniin, kiekkojen hautausmaalle.

Viimeiset väylät heiteltiin vielä tarkasti par-tulokseen koko porukka ja näin ollen hyvillä mielin jutustelemaan porukoiden kanssa klubimajalle. Vaikka tulos +27 ei häikäise, fiilis radasta oli tosi jees ja tänne on mielenkiintoista tulla kisaamaan Spring Mastersien merkeissä kuukauden päästä!

Lopputulemana viikonlopusta on jälleen kerran: lisää lähäripeliä, lisää puttivarmuutta. Olen muuten huomannut JYLY:ssäkin, että varmuus 5-6m puteissa on kadonnut eli tuo ei ole ilmiö vain pelikentillä. Se ilahdutti, että pääsin melko lailla tutuksi uuden M400 kiekkoni kanssa ja varmaan niitä voisi ostaa pari lisää parempaa toistotreeniä ajatellen. Ja mikä ilahdutti suuresti on tuo uusi Halti bagi! Ai että on nautinnollista kun kiekot pysyvät järjestyksessä ja ojennuksessa ja olokin on kuin oikealla fribaajalla. Mahtavaa!