Worst shot – why not!

Menneen viikonlopun kisakokemuksesta jälleen viisastuneena päätin keskittää harjoittelua lähestymisten ja puttien suuntaan. Mikä tietenkin pitäisikin olla se oikea jako jatkuvasti. Entisen peruslähestymisten harjoittelun sijaan otan itseäni niskasta ja nöyrryn heittämään niin monesta kokeneemmasta suusta suositeltua Worst case -kierrostaktiikkaa.

Mukaan siis bagillinen kiekkoja ja kohti Oittaan nyt jo käytössä olevaa fribakenttää. Yllätyksekseni siellä oli edelleen muutamia hiihtäjiä, mutta selkeästi fribakausikin on käynnistynyt. Alkujumpaksi hiukan käsien pyörittelyä, vartalon kiertoja, venyttelyitä ja mitä niitä nyt on ja ykköstiiltä eteenpäin.

1. Eka avaus kalliorinteeseen ja toinen 10m säteelle korista. Jatkoheitto kalliolta koria kohti mutta osui kuin osuikin puuhun, toinen heitto korin alle ja taas jatkoon tuo kauemmas jäänyt. Kun vielä onnistuin tyrimään kummankin putin alarautaan tai lyhyeksi, alkoi pelin luonne tulla selväksi. Kyseessä on enemmän henkinen kuin taidollinen kierros.

2. Taas avaukset matkaan, Ennustaja ja Hiiden Hirvi. Hirvi kaarsi kivasti puiden ohi ja jäi suoraan linjaan koria kohti väylälle. Ennustaja taas jatkoi liitoaan suoraan pitkälle oikealle, kumpareen taakse metsikköön lähelle kävelytietä jota pitkin tiille kävellään. Selvästi pidempi heitto, mutta hankalasti puiden takana - jatkoon. M400 tästä koria kohti ja pääsi melko lähelle, vaan ei tarpeeksi jotta saisin putattua sisään... tästä pettyneenä paransin heittoani sen verran, että Roc lensi viitisen metriä lähemmäs koria ollen helpohkolla par-puttipaikalla. Jatkopaikalta taas putit korin alle tai kolisten kohti ja lisää bogeyta korttiin.

3. Manala antsassa onnistuen loistavasti, pitkällä puttipaikalla. Toinen kiekko oli Ennustaja ja se päätyi lyhyemmälle, kuitenkin edessä olevan ison puun ohitse ja rolli siellä hiukan vasemmalle sivuun. Taas ensimmäisessä lähestymisessä samaa epätarkkuutta kuin aiemmilla väylillä ja tuloksena bogey kun vielä puttipaikka oli puun takana. Toinen lähestyminen olisi ollut hyvin korin alla.

4. Pitkä väylä, jossa OB on aina vaarana. Avaus keskelle väylää dropparin pituisena, jee! Vaan ilo päättyi siihen kun toinen avaus leijui OB:lle kymmenisen metriä dropparin ohitse ja jatkoheitto siis rankun kanssa sieltä. Nyt kumpikin heitoista pysyi sisällä, toinen enempi oikealle ja etäisyys sama. Jatkoin oikealta, lähes korin tasalta. Kuvio pysyi jälleen samana eli lähestymisistä vain toinen päätyi nätisti korin alle ja nyt saldona siis tuplabogey.

5. Avaukset aika kivasti molemmat linjassa, ison kuusen oikealla puolella, hiukan ojan takana. Jotenkin kuitenkin taas kämmäsin toisen lähärin ja bogeylinja jatkui.

6. Nyt avaukseen Pursi, joka kaartoikin kivasti suoraan. Myös Ennustaja hoiti hommansa mallikkaasti, mutta jäi hiukan liikaa kuusen oksien taakse. Tästä Pursi liiti suoraan korin alle, mutta M400 jäi heikommaksi ja seuraavaksi oli molemmat kiekot hakkeella eli par-mahdollisuutta tarjottiin vahvasti. Pitääkö kertoa tulos? Puttitreeniä kaivattaisiin ja paljon! Bogey.

Toiselle puolikkaalle metsään lähdin siis niinkin hurjista lukemista kuin +7. Toki tuolla loppupuolikkaallakin on ne kivat helpommat väylänsä, mutta myös haastavia metsäväyliä ja monia puunrunkoja joihin osua...

7. Jostain syystä sain kummankin avauksen kallionyppylän ylitse samaan paikkaan - sillä erotuksella, että toinen syvemmällä risukossa ja jatkoon siis ainoastaan forenepillä. Koska foreheitto on minulla todella epävarma, näistä vain toinen onnistui auttavasti ja ensimmäinen taisi lennellä vaivaiset 15m eteenpäin. Tästä jälleen korille - tosin vain toisella kiekolla kun toinen lensi hankalasti puun taakse mäen päälle ja tuplabogey korttiin.

8. Ylämäkeen puiden välistä ja kumpikin avaus päätyi samalle korkeudelle, näistä jatkoon oikean reunan avaus hiukan risujen takana. Tästä lähestymisheitto koria kohti mutta kolahti kiven yläreunaan ja siitä vierähti sen taakse. Ei auttanut, vaikka toinen lähestyminen meni korille. Taas kaksi puttia ja bogey.

9. Antsalla avaus eli Manalaa käteen. Ihan jees, nätisti kaarsi oikeaan suuntaan mutta osui puiden oksiin ja putosi alas väylälle. Toinen avaus kaarsi liiankin ahnaasti oikean reunan puiden välistä ja jäi sinne keskelle. Koria kohti pääsi jälleen vain toinen lähestyminen, Roc killitteli lähellä koria kun taas M400 osui johonkin puuhun eikä bogeyltä voitu välttyä.

10. Kiva antsaväylä alamäkeen ei mennyt tänään täydellisesti, mutta rinteeseen päätyivät kummatkin kiekot, siitä korille ja ensimmäinen par!

11. Radan ainoa par2. Lyhyt neppi korille vaan sen verran jäi toinen avaus puun taakse että putit kolisivat onttoina ja par jäi haaveeksi.

12. Viimeistä vietiin ja nyt loivaa hysseä alamäkeen. Hiiden hirvi lähti liiankin vaatimattomalla vauhdilla kädestä päätyen liikaa vasemmalle, mandon ohitse pusikkoon. Sieltä lähestymiset korille ja sen verran lähelle nyt päästiin tai sitten putti oli viimein vertynyt, että par tuli tästäkin korttiin varmistaen lopputulokseksi +12 eli tasan bogey.

Mahtava kokeilu, jonka tulen uusimaan! Näitä kierroksia kun radoilla kiertää, pääsee selkeästi realistisempaan käsitykseen siitä, mitä esim. kisoissa on odotettavissa. Toki mielessä kävi, että olisi ollut mukava käydä myös se toinen vaihtoehto läpi, eli katsoa mihin Best shot olisi johtanut, mutta onko sillä nyt sitten kuitenkaan niin väliä? Eikö tärkeämpää ole selvittää, mikä on se worst case scenario, se huonon päivän tulos? Sen jälkeen kisoissakaan ei tule niitä pettymyksiä, joita väistämättä tulee jos aina kiertää ratoja antaen itselleen uusia mahdollisuuksia ja siloiteltua kuvaa.

Tänään otettiin mittaa siitä, kuinka hyvin siedän sitä, että kerta toisensa jälkeen saan hylätä ne parhaat heitot ja raahautua heittämään siltä epäonnistuneelta paikalta. Etten ole niin hyvä kuin paras heittoni vaan tasan niin hyvä kuin se huonoin. Usein epäonnistunut kakkosheitto oli yhtä lähellä koria kuin parempi avausheitto ja siltä huonommaltakin paikalta jatkettu parempi lähestyminen oli korin alla kun taas se epäonnistunut jäi juuri sen verran, että bogey oli ainoa vaihtoehto... Ainakin se iskostui hyvin mieleen, että jokaiseen heittoon tulee keskittyä kuin se olisi ainoa. Ja sillä kertaa se onkin. Yhtäkään heittoa ei pidä päästään kädestään miettimättä, mikä on toivottu heittolinja ja kiekon optimaalinen päätymispaikka. Pohtimatta, mitkä ovat riskit valittua heittolinjaa käyttämällä ja mitkä vastaavasti saavutetut edut jos/kun heitto menee niin nappiin kuin se on suunniteltu. Vertailematta vaihtoehtoisia heittoja, etsimättä kaikkia mahdollisia väyliä ilman halki jos ei aina suoraan korille niin ainkin tarpeeksi lähelle.

Ihan kuin olisin löytänyt pelin sisältä uuden pelin!