Puskasoturien mestaruuskisat 2017

Vaikka olenkin Disc Golf Vikingsien edustusjäsen, kuulun sen lisäksi kolmeen muuhunkin frisbeegolfseuraan kannatuksen vuoksi. Lomapaikkakunnallani Leppävirralla oleva Lepikon Ryske oli ensimmäinen seurani ja sieltä ovat myös ne ensimmäiset lajiin liittyvät mukavat ihmiset tulleet elämääni ja heidän viikkokisoissaan aloitin urani heti ensiheittojen aikoihin. Toinen saman seudun seuroistani on Joroisten Urheilijat ja sen frisbeegolfjaos, joka on ihan tuore ja vahvasti nouseva kilpaseura kovine pelaajineen.

Espoolaisena haluan olla mukana kasvattamassa ja rakentamassa myös kotiseudun harrastusmahdollisuuksia lajin osalta ja näin kuulun luonnollisesti myös Puskasotureihin. Kotiratani - siis ne, jotka ovat lähimpänä kotiani ja joita säännöllisesti koluan - ovat Oittaa (väylä #9 par4, tiedot vanhentuneet) ja Puolarmaari (20 väylää, tiedot vanhentuneet), joten olin enemmän kuin innoissani kun seuran mestaruuskisat osuivat sellaiselle viikonlopulle, joka sopi kalenteriini. Mukaan kisaan pääsi kolme muutakin naispelaajaa, eli ihan kohtuullinen otanta Espoolaista frisbeegolfharrastusta. Tiedossa oli mukava päivä kun meidät naiset oli laitettu kummallekin kierrokselle vielä samaan ryhmäänkin :)

Kisakierrokseni Oittaalla lähti liikkeelle hosumalla. Lähipelini oli surkeaakin surkeampaa Helsinki Openissa sekä viikon höntsäkierroksella Kirkkonummen Volsin radalla ja nyt sama näytti seuraavan tähänkin kisaan. Itsetunnon puute korreloi suoraan heiton onnistumisen kanssa ja ne kaikkein helpoimmalta vaikuttavat lähipeliheitot ovatkin silloin ne kaikkein vaikeimmat ja haastavimmat - henkisesti. Tätä vastaan lähdin taistelemaan hiukan huonolta vaikuttavalla aloituksella. Lyhyelle ykkösväylälle ei mitenkään voi heittää neljää heittoa, mutta nyt näköjään voi, kunhan edessä on yksikin puu. Naurahdin ja muistutin mieleeni, että kilpailun voi voittaa vaikka aloittaisi tuplabogilla - kuten kävi viime vuoden seuramestaruuskisoissa. Ensimmäinen väylä ei määrittelisi päivän peliäni tänäänkään. Eikä se toinenkaan, jolla harmikseni jouduin jälleen taipumaan bogiin. Vielä 36 väylää pelattavana, kyllä se tästä.

Kolmannen väylän pelaamisen aikana aloin hiukan jo rauhoittua eikä sykkeeni noussut enää ihan niin korkealle avauksen tai lähestymisheiton jälkeen. Millähän tuosta alun jännityksestä pääsisi eroon? Toisaalta kun sen tietää eikä se aina aiheuta surkeata peliä, niin ei kai muutaman väylän kiihtyneisyys haittaa. Kun kuitenkin voi luottaa siihen, että se loppuu kunhan peli käynnistyy ja mieli rauhoittuu. Näin kävi nytkin - ei ihan vielä kolmosväylän parin jälkeen, mutta suunnilleen siinä kohdin kun olin saanut myös nelosen pelattua nostopariin ja aloin taas nauttia pelistä.

Oittaan kierros oli tosi tasaista suorittamista ja melko lailla sain pelastettua väylätuloksia pariin ihan vain keskittymällä lähestymisheitossa koriin sekä etäisyyteen korille ja mahdollisiin kierrettäviin kohteisiin siinä välillä. Avaukset menivät ihan nappiin useimmiten tai ainakin sinnepäin ja tuuriakin toki oli muutamalla metsäväylällä puiden kanssa. Hyvä kierrostulos vaatii hiukan myös hyvää onnea. Pirkkoputilla olin kolme kertaa kympin ringin reunamilta, mutta joko välissä oli puu tai jokin muu seikka sai seiftaamaan nuo tylsästi korin alle. Väylälle #7 en saanut nappiavausta ja siinä bogi oli hyväksyttävissä samoin kuin väylälle #15, joka jostain syystä on ollut minulle tänä vuonna yllättävän hankala.

Koska tein kierrokselle ainoastaan neljä bogia ja sain kuin sainkin suosikkipirkotusväyläni #12 pelastettua noin kympin putilla birdieen, kierroksesta jäi päällimmäisenä rauhallinen ja varma olo. Jotta en päässyt omaa ennätystäni tekemään, piti kaikki vastoinkäymiset ja virheet kasata yhdelle väylälle ja tänään se oli väylä #9. Osuin avausheitollani pitkästä aikaa keskellä väylää olevaan puuhun, josta kiekon suunta on aina kovaa vauhtia vasempaan eli poispäin ja alamäkeen. Ei hyvä. Tuolta pääsy takaisin väylälle vaati kaksi heittoa lisää, sillä tein virheen nro 2: yritin sankariheittoa. Nelosheitolla pääsin vanhalle korin paikalle ja siitä foreneppini laskeutui kauniisti korin alle, mutta kuitenkin kierähti niukasti rinteeltä alas ja jouduin puttaamaan hiukan ylämäkeen kuudesta metristä. Tähän sitten tällääntyi vielä se kierroksen pakollinen puttimissikin, joten keräsin yhdeltä väylältä kokonaista kolme plussaa tulokseeni - tasan puolet kokonaistuloksesta +6.

Meillä oli hyvä henki koko kierroksen ajan ja olihan mukava pelata näiden naisten kanssa ensimmäistä kertaa! Olin viiden heiton verran johdossa kun lähdettiin tauolle ja se sai luottavaiseksi iltapäivän kierrosta ajatellen. Seura tarjosi kaikille pientä purtavaa siinä kopilla ja samalla saimme jälkipelailla ja vaihtaa kuulumisia kierrokselta. Mahtavan hyväntuulista ja kun sääkin vielä suosi, niin mikäs siinä oli hetki jutustellessa. Matkalla Puolarmaariin kävimme Hollen ja poikani kanssa vielä Ikeassa syömässä parit hodarit, kahvia ja jäätelöä :)
Ehdimme paikalle parahiksi kun kierrokselle oltiin jo lähdössä ja nopeat tsempitykset saattelivat meidät matkalle.

Sain aloittaa saman tien ykkösväylältä ja nyt sain siihen pisimmän avaukseni koskaan - olin alle 15m putilla! Samoin kakkosväylällä, puttimatkaa oli reilun kympin verran, mutta lyhyellä neppiväylällä #3 viimein kaikki meni nappiin ja pääsin tuloksessa pakkasen puolelle kahden parin jälkeen. Nyt uskalsin avata väylän #4 kelluvan kiekon sijaan Prodigy M4 Light:lla ja se laskeutui kauniisti neljän metrin päähän korista. Tämä vahvisti uskoani siihen, että omiin heittoihin ja kiekkoihin pitää luottaa, vaikka vieressä olisikin vesieste. Suuri kiekon hukkaamisen pelko on aina estänyt minua, mutta nyt tein siitä pelosta selvää. Kokonaistulokseni oli nyt -2 ja sain pidettyä pääni kylmänä. Jännän kutkuttava fiilis. Päätin, että nyt pidän tulokseni pakkasella, seiftisti vaan.

Hyvin tuo päätökseni piti ja pelasin seuraavat väylät ihannetulokseen oli avaus onnistunut tai ei. Nyt lähipelini oli pomminvarmaa ja olin väylä väylän jälkeen nostolla tai korkeintaan viiden metrin putilla. Väylillä #5 ja #7 avaukseni jäi tosi lyhyeksi, mutta sain korjattua tilanteen loistavalla kakkosheitolla aivan korin alle ja tuo vahvisti itseluottamustani entisestään. Keskittynyt peli ja heittolinjojen tarkka suunnittelu sekä onnistunut toteutus palkittiin kerta kerran jälkeen ja pelasin kuin hurmiossa. Väylää #8 ei pelattu nyt saarekkeena, mikä säästi minut varmalta bogilta ja kun viimein birdietilini kasvoi väylällä #10 kolmeen, alkoi olo olla entistä varmempi miinustuloksen suhteen. Tänään tekisin ennätykseni tälle radalle, mutta mikä se olisi ja kuinka paljon pakkasella - se oli vielä auki.

Tutut pirkotusväylät #9 ja #11 pelasin pieneksi pettymyksekseni ainoastaan pariin missattuani lupaavat niukasti alle kymppimetriset putit, mutta vastaavasti selvitin haasteellisemman ylämäkeen pelattavan väylän #12 helposti senkin ihannetulokseen. Aloin varovasti haaveilemaan bogeyfree -kierroksesta ja tiesin sen nyt mahdolliseksi. Vaan haaveeni murskautui jo seuraavalla väylällä, jolla korotetun korin luo on päästävä melko lailla nostolle ja avaukseni kimmahti puusta väylältä selkeästi oikealle. En ole koskaan tuota pelannut oikeasta laidasta ja voin sanoa, ettei olisi ollut nytkään väliksi. Osuin viimeisiin puihin ennen koria enkä saanut varovaista haaraputtiani sisään pelätessäni korin takana olevaa pudotusta. Siinä se murskaaja tuli - ensimmäinen bogey.

Seuraavalla väylällä #14 sain onneksi tilanteen korjattua ja puttasin kiekon koriin kakkosheitolla. Mahtavaa! Unelma ennätyksestä oli jälleen askeleen - tai heiton verran lähempänä. Par seuraavalta ja sitten toisen unelmanmurskaajaväylän #16 kimppuun. Olen saanut tähän useimmiten kohtuuavauksen kallion päälle, mutta tänään osuin puuhun väylän keskellä enkä päässyt kovinkaan kauaksi tiiltä. Vaihtoehdoksi jäi upsi kallion päälle ja sieltäkin oli vielä tarkan antsan paikka päästä puttaamaan bogia korttiin. Pelastettu bogey kelpasi, vielä oltiin miinuksella. Vielä kun jälleen korjasin bogin välittömästi seuraavan väylän pirkotuksella, sain tuon flow-olotilan taas päälle. Tänään onnistuu!

Loppuosalla radasta ei ole minulle ollut kovinkaan vahvoja pirkotusväyliä, joten olin jo seiftaamassa tulostani tähän. Kuitenkin väylän #19 avaukseni lähti aivan nappilinjassa kevyessä hyssessä ja päätyi kuuteen metriin korilta. Vielä olisi mahdollisuus kaunistaa tulosta! Putti oli kohdallaan ja ennen viimeistä väylää mentiin huimissa luvuissa -4! En olisi hurjimmissa kuvitelmissanikaan ajatellut, että voisin pelata tänään noin kovan tuloksen! Viimeisellä väylällä meitä odotti vielä yksi yllätys: seuran miehet olivat lopettaneet kierroksensa ja tulivat sankoin joukoin katsomaan peliämme. Apua! Avaukseni ei onnistunut ollenkaan vaan kolautin kiekkoni joen tiin puolella olevaan yksinäiseen puuhun. Ei hitto! Pitikö tämän mennä vielä bogiksi! Vaan ei auta. Pojat kannustivat ja jälleen laitoin kelluvan kiekkoni syrjään ja turvauduin M4 Lightiin - sillä olisi kaikki ne ominaisuudet, joilla korille päästäisiin.

Huokaisin jo hiukkasen, kun huomasin, että kiekkoni kaarsi komeasti lähelle koria aplodien saattelemana. Tiesin, että edessä olisi vielä n. seitsemän metrin putti yleisön katsellessa. Jostain päähäni hiipi selostus "putting for the win" kun laitoin kiekon päättäväisesti kohti ketjuja ja sinne se upposi! Olihan erilainen ja hieno kokemus koko kisa ja etenkin sen kakkoskierros! Tulokseni radalta oli koko kisan kolmanneksi paras (jaettu) ja toiseksi parhaaseen tulokseenkin vain yhden heiton ero. Wau! Tältä siis tuntuu pelata kierros miinuksille ainaisten plussien keräämisen sijaan - mahtavaa! Kertaakaan ei tulokseni ollut yli nollan eikä kertaakaan pettänyt sipuli tiukassakaan paikassa. Puskasoturien FPO -luokan mestaruudesta saan vielä myöhemmin kiertopalkinnon sekä 30€ lahjakortin Frisbeepointiin, mutta tärkeintä tässä oli ehdottomasti tuo miinustulos ja sen aiheuttama tunnetila. Tätä tunnetta tulen kaipaamaan haastavammilla radoilla, sillä vaikka kuinka väitetään, että par-luvuilla ei ole merkitystä, niin on se aivan erilaista pelata miinustulosta kuin taistella bogeja vastaan! Kokonaistuloskaan ei ollut pöllömpi: kahdelta radalta yhteensä +2. Loistopäivä :) :)

Tulokset Disc Golf Metrixissä

PS. Jotta tuo ei aivan tähdenlennoksi jäisi, niin pelasimme vielä sunnuntaina oman höntsäkierroksen Puolarmaarin radalla pimeän tuloa vastaan ja nyt sain kuin sainkin sen: bogeyfree tulos ja -3! Kuten tuloksestakin näkee, pelasin melko varmistelevaa peliä ja napsin vain helpot ja varmat birdiet pois. Kolme 6-8m pirkkoputtia meni ohi suun, eli ihan sitä vahvinta ei tuo ollut, mutta sellaista tasaisen varmaa suorittamista, millä tulosta tehdään. Nautinnollista! Me like :)