Syysmyrsky AM 2017 kaikilla herkuilla

Syyskuun viimeisenä päivänä koettiin Syysmyrsky AM ja täytyy sanoa, että säiden puolesta oli kyllä laimeahko myräkkä: tuulta varmaan 3m/s ja kaunis pilvipouta, n. 10 astetta. Kuinka siistiä olikaan päästä Suomen yhdelle kauneimmalle kentälle, Vihdin Kaatikselle, kisaamaan FA1-luokassa yhdeksän naisen voimalla!

Edeltävä yö koitui jälleen minulle koetinkiveksi, eikä pelkästään omaa syytäni. Laitoin illalla puhelimelta Yle Areenan Luonto-Suomi -ohjelman tuomaan rauhoittavaa puheensorinaa ja siihen nukahdinkin nopeasti. Joskus yöllä havahduin kurkien huuteluun ja nukahdin uudestaan. Puoli kolmen aikaan heräsin koppelon soidinääniin ja silloin totesin, että nyt ei ole kyllä kaikki kohdillaan. Areena oli tyynen rauhallisesti jatkanut kuuntelukokemustani Luonnonäänien illalla ja nehän eivät mene normaalin taustahälyn piikkiin enää mitenkään. Turhan virkistyneenä kieriskelin sängyssä siis ensin tunnin, jonka jälkeen nousin hetkeksi lueskelemaan ja jälleen pyörimään tunniksi. Kun herätys - se oikea - sitten klo 6:30 kilahti, olivat silmäni ja aivoni sementtiä.

Muistissani oli liiankin hyvin vastaavat kokemukset Talman kisoista kesällä ja henkinen laskusuhdanteeni siellä, samoin kuin Tyyni 2017 finaalikierroksen romahdus ja nousu. Päätin nyt psyykata itseni jaksamaan ja voittamaan väsymys. Päätin, että se ei määrittele tänään peliäni eikä minua pelaajana. Kyllähän minä tiedän, ettei yksi tai kaksikaan huonosti nukuttua yötä vielä suorituskykyä kaada, ellei itse valitse fiilistään sen mukaan. Tänään päätin toisin.

Sain mukavan lähtöväylän #18 ja rennon startin muutaman pikkunäpsy-harkkaheiton jälkeen. Ryhmässäni kaikki olivat uusia pelikavereina, joten hyvä tuuri siinäkin. Etenkin kun tunnelma oli heti rento ja mukavan kannustava. Pelikin lähti kulkemaan nollatuloksella ja sain sykkeeni tasattua vasta jossain väylällä kaksi, tutusti se kun tuppaa kohoamaan jokaisen avauksen jälkeen järjettömän kovaksi. Ykkösväylän par2 tuli selätettyä vihdoinkin kun sain avaukseni siihen sopivan puttimatkan päähän ja ensimmäinen bogi oli edessä vasta väylällä #2. Sekin tosin muuttui tuplaksi kun onnistuin sössimään puttini yläpeltiin.

Pelini oli kohtuullista omaa tasoa, joitain hiukan epäonnistuneita heittojahan peliin aina mahtuu, sellaisia, jotka eivät mene ihan pelikirjan mukaan ja ne on vaan siedettävä. Harkkakierroksella, kun tehtiin pelikirjaa Kaatiksella, aloin haaveilla väylän #7 pirkotuksesta, sillä pääsin siinä n.7m putille ja jouduin tyytymään nostopariin. Nyt siihen oli aivan selkeä pelikirja siis ja uusi kiekko: Tuonelan Lautturi Vip Air -muovilla. Aamupäivän selkeä kohokohta oli pelata tämä täydellisen nappiin kahdella heitolla viiden metrin putille ja kilauttaa kiekko koriin kolmannella heitolla. Jes! Eikä pirkollisveroakaan seuraavalla väylällä, sillä sain honorit sekä kiekkoni laatikkoon avauksella ja näin tuokin par2 oli selätetty. Moraalisia pirkotuksia omassa pelikirjassani.

Pahinta rävellystä pelissäni osoitti väylän #9 pelaaminen. Olen tuon pelannut kolmella edellisellä kerralla kauniisti bogiin ilman yhtäkään puuosumaa ja sama oli suunnitelmana tänään. Vaan ei mennyt niin kuin oli aikomus. Avaukseni osui hiukan puuhun väylän oikeassa laidassa ja sinkosi vasemmalle. Sain kakkosheittoni väylälle, mutta niin kuolleeseen kulmaan, että olisi tarvittu tosi jyrkkää hysseä alkuun ja pitkää liitoa korille. Arviointini meni sen verran tuossa ahneuttani pieleen, että pelasin aivan liian leveää linjaa ja kiekkoni osui koivuihin paskalammen takana ja ilmeisesti sukelsi sinne. OB, rankku, ja vielä kaksi heittoa ennen kuin pääsin nostamaan kiekon koriin. Harmillinen triplabogi.

Astelin sitten bogijunaan ketjuja kutittelevan puttini kera ja nostelin bogeja aina viiden väylän verran. Väylältä #11 se tosin on luokiteltavissa ihannetulokseksi, sen verran monta haastetta tuohon väylään on osattu laittaa - tänään selvitin ne siis hyvin. Katsoin tuloksia kun plussien keräämiselle ei tuntunut tulevan loppua ja yksi pelikavereistani totesi, että: "Tuo oli jo neljäs sivuketjuista missattu putti" ja aloin selitellä, että puttitreenit ovat tosiaan jääneet kevään jälkeen luvattoman vähäisiksi. Kuinka usein olen tuonkin todennut ja aina silti jättänyt treenit väliin!

Viimeiset väylät #15, #16 ja #17 pelasin keskittyneesti ja tahdonvoimalla pariin, sillä halusin pitää uuden ennätykseni +13 ja sen myös tein! Vasta nyt näin muiden naisten tulokset ja ilo sekä yllätyskin oli suuri, kun huomasin olevani kärjessä! Mahtavaa! Olin edellisiltana Hollelle jo todennutkin, että minulle sopii parhaiten se tilanne, että johdan ensimmäisen kierroksen jälkeen kisaa. Mietin, kuinka hienoa olisi startata toisella kierrokselle kärkikortista, koko kisan johdosta, ja pelata omaa peliä samalla muiden peliä tarkkaillen ja tilanteita laskeskellen. Nyt se olisi totta! Wau, olin yhtä hymyä :)

Tiina odotteli minua lounaalle ja kävimmekin Vihdissä nautiskelemassa kebabin ranskalaisilla puoliksi sekä virkistävää colaa. Ihanaa oli päästä myös vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja lämmittelemään sisätiloihin. Jälkipelaaminen on kyllä mukavaa puuhaa etenkin kun Tiinakin oli pelannut kelpo kierroksen. Pian oli kuitenkin aika lähteä takaisin pelikentille jäykin jaloin ja hiukan horkkaviluisena. Jostain se kylmä aina sisimpään pääsee iskemään ja unohdin kokonaan nauttia kuumaa kahvia tauolla. No, pelatessa lämpiäisi, kunhan ei nyt päästäisi vain sormia palelemaan ja aivan kylmiksi. Minulla kun tyypillisenä valkosormisuudesta kärsivänä kropan kylmyys laittaa sormet valkoiseksi ja aivan toimintakyvyttömiksi enkä vielä muistanut ottaa varuiksi kädenlämmittimiä mukaan.

Olipas mukava päästä pelaamaan taas naisporukalla! Meitä oli kokonaista viisi pelaajaa tavoittelemassa voittoa, ainoastaan kolmen heiton sisällä kaikki. Aloitusväylällä #8 saatiin heti liikettä, sillä siihen ei nyt tullut niin nappiavausta ja jouduin tyytymään bogiin ja väylän #9 pelasin lähes identtisesti ensimmäisen kanssa triplabogiin! Ei voi olla totta! Ainoa ero oli se, että nyt Star Roc3 ei uponnut jorpakkoon vaan jäi rannalle enkä menettänyt nyt varakiekkoanikin. Paljonpa näköjään opin ykköskierroksen möhläilyistäni :)

Pelini oli jotenkin tasaisen bogivoittoista ja itsellä oli sellainen olo, että huomattavasti huonompaa kuin aamulla. Tosin väylä #11 yllätti minut jälleen, sillä siinä Opto Riverini laskeutui neljännellä heitolla viiden metrin päähän korista ja pääsin par-putille hentoon vastatuuleen. Kuinka makoisaa olisikaan ottaa tästä se ensimmäinen par-tulos! Päivän puttia kuvastaa lopputulos: nostobogi. Liian varovainen oli tuo puttiyritys ja kiekkoni kellahti alaraudan päältä ulos, rimmi nappasi korin nänniin ja siitä sitten tosiaan heitti lätyn pihalle. Boginmakuista kierrosta piristi kummasti Annemarin heittämä upea holari väylälle #13 ja CTP-voitto! Frisbeespirit näytti jälleen voimansa ja iloitsimme hänen puolestaan ihan koko porukka ja kaikki nekin pelaajat, jotka huutomme kuulivat.

Loppuväylillä #17 alkaen sain taas par-vaihteen päälle ja pääsin pelaamaan honorissa. Nyt peli sujuikin ihan toiseen malliin, sain jostain uutta virtaa ja pidin ykköspaikkani aina väylälle #4 saakka, missä Hellevi nappasi porukan ainoan birdien. En silti seurannut peliä enkä muiden tuloksia ja olin aivan varma siitä, että taistelin kisassa enää kolmossijasta. Päätin taistella siitä loppuun saakka ja toiveissani oli uusia väylän #7 pirkotus jälleen, sopivasti kierroksemme lopetusväylällä. Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan ja singautin kiekkoni aivan liian leveällä kaarella ja se päätyi lähelle parkkipaikan reunaa. Tiesin, että tästä en pääsisi enää yhdellä heitolla korille, mutta yritin silti Tuonelan Lautturilla, sillä pelikirjassani lukee niin. En vain saanut päätäni käännettyä uusille urille ja näin päädyin ison puun taakse ja jouduin heittämään siitä pienen selviytymisheiton väylälle. Niin turhaa. Sitten lähestyminen korin alle ja bogilopetus.

Tulosten lasku olikin sitten jännittävää. Huomasin heti, että olin tasatuloksessa Annemarin kanssa ja joutuisimme sudariin. Laskin vielä muiden tyttöjen tuloksia ja kun siinä kertoilimme toisillemme ensimmäisen kierroksemme tulokset, kävi ilmi, että myös Mila pääsisi sudariin kanssamme ja vielä suurempi oli yllätys, kun kyseessä oli koko kilpailun voitto! Kolme naista samassa lopputuloksessa - voiko tämä olla tottakaan! Väsymykselle ei siis ollut sijaa vieläkään, peli vasta alkaisi alusta. Panoksena voitto - ei sen vähempää.

Täytyy sanoa, että jotenkin rakastan sudarin tunnelmaa! Tykkäsin siitä jo keväällä Skogbyssä, jolloin en ollut henkisesti valmis taistelemaan voitosta ja nyt entistä enemmän. Nyt halusin voittaa. Pelasimme väylät #1, #2 sekä #6 saamatta eroa Milan kanssa. Annemari putosi kolmanneksi. Väylällä #7 en saanut aivan nappiheittoja, mutta pääsin silti puttaamaan pirkkoputtia n. 10m päästä. Heittoni edusti tämän päiväni pitkiä putteja ansiokkaasti kutittelemalla ketjuja vasemmalta ja näin tasapeli edelleen. Kilpailun johtaja ehdotti, että voisimme ratkoa kisan myös rangella pelaamalla CTP-kisaa 50m päässä olevalle korille. Emme pystyneet päättämään, joten päädyimme pelaamaan vielä väylän #1 uudestaan ja miettimään sitten tilannetta jälleen.

Avasimme kummatkin putille. Minun kiekkoni oli jossain 9-10m päässä korista ja Milan metrin lähempänä. Pohdin nössöilyä. Punnitsin vaihtoehtoja. Päätin pelata upporikasta ja rutiköyhää - olihan junnujenkin sudari ratkennut tähän samaiselle väylälle komeaan yli 10m puttiin. Niin haluaisin lopettaa sudarin itsekin. Keskityin ketjuihin. Nyt ei tarvinnut jännittää paluuputtia - olisi vain tämä yksi yritys ja joko voitto tai tappio. Se olisi sitten siinä. Megasoft Pure lähti kädestäni tutusti pienessä antsassa, kaarsi korin oikealle puolelle ja feidasi juuri oikealla kohdalla päätyen ketjujen kautta koriin. Huudahdin riemusta, paineet olivat nyt kanssakilpailijalla! Ja ne paineet ovat kovat: kiekko ei päätynyt koriin ja voittopokaali tuli minulle! Mikä mahtava kisa ja päivä!

Tämä voitto oli kyllä ennen kaikkea henkisen vahvuuden ansiota. Kerrankin sain psyykattua itseni pelaamaan koko ajan tyynesti keskittymättä heikkouksiini, väsymykseeni tai mihinkään peliä haittaavaan tekijään. Sen sijaan keskityin vahvuuksiini ja todella olin valmis voittamaan. Ja tätä voittoa minä halusin! Frisbeegolfurani paras ja upein voitto! Kaiken ei tarvitse onnistua, kaiken ei tarvitse mennä ihan nappiin, mutta pään pitää pysyä kasassa. Kiitos NFS ja kiitos kanssapelaajani! Mieleenjäävä päivä :)