Westside Discs Tyyni 2017 - class FM1

FIRST DAY OF TYYNI

The first day was sunny and we in class FM1 were the first starters. Florence from France was honored to tee-off first and at the same time Tamara noticed that they were playing her tee-off song! At the very moment I heard Tamara got my choice, Within Temptation "Faster", I realized that I was going to have someone else's song. Soon it started and the words went somehow like "Today everything slips out of my hands" and when I looked at the next group of players, Teea was laughing that it was her choice! It was a bit of a thrill song but in any case good-humored. That will do.

My overall feeling for the round is: good course and especially the start was of good and safe game. Scrambling started in the middle as I hit some trees. A bad hit on the tree ruined my otherwise good anhyzer opening on #7, and it was difficult to jump off the "bogie train ride". My drives were long and good otherwise, but they mostly ended up on the right side of the fairway, which gave me a tough approach to the basket. It was mostly because of playing with no playbook and with unfamiliar holes and that my old reliable Opto Jade has become more unstable over time.

I enjoyed still the whole round! Ladies were fantastic and everything went quite smoothly. The last hole #18 over the water went exactly as I planned beforehand: with three accurate throws to the basket and two meters putt.

I was delighted to hear that I was second in our class, three strokes away from leading Mila and Tamara was third, just two throws behind me. The next day we knew we were going to play together. My round was also the best in my card and I got a marker with the Tyyni logo and the text "I won my card". Wohoo! I was getting into the Tyyni feeling.

SECOND DAY OF TYYNI

Prior to thinking, Kivikko would be the tricky day for me as the other top three girls have played great rounds there along the spring. In fact, I have not had successes there since last fall and I have not played on the course but a couple of times. My playbook was just to play as much of my game as possible and try to keep up the speed of others so I would not fall too far. Great weather again at startup, the sun was shining and we were the first starters right after our FM1 chase card. The opening hole went quite ok. I chose the Opto River to get a straight and safe start. Putt was approx 8 meters, but it did not succeed. The first putt of the morning. Still ok to have a double bogey for this hole.

The best hole of the day was #7 which is in normal layout hole #6. I decided to throw Opto River again, as it had became so reliable that morning. My opening shot went right in front of the cliff, a good line after the mando. I was wondering that the pro players would throw next approach straight to the basket and take the birdie. I wanted that birdie too! I decided to try and throw my disc firmly towards the basket. A little luck was needed, but the disc ended up within 6 meters from the basket! The highlight of the day was here: putt in and birdie was mine! This is something I will remember, so I can play many bogeys with a calm mind after this.

Last hole #18. If the round ends up with 8-9 meters par putt straight into the chains, you cannot be unhappy! The course was now played, and I lost only a few strokes and was going to the final round one stroke behind Tamara, on third place. Mila had now 8 strokes lead.

FINAL DAY OF TYYNI

The final day was just as sunny as all the previous ones and again we were starting out with the first ones in the morning. We waited ten minutes before our turn after the chase card. And my playing did not work at all. I hit the first trees and only after another throw I got to the open place. The third throw was easy approach to the basket, but now my head was so soft, I threw my disc too far from the basket. Double bogey to a hole as easy as that seemed like a catastrophe and bite me inside.

For the third hole, I had a relatively good first shot but the second shot failed miserably and fell down too quickly. The third got gripped in my forefinger and slid almost straight to the right and OB. Oh crap! There was nothing to safe the day - my result after first three holes was +7, so half of the pluses I had in the playbook had been collected before the game had even started.

On the hole #4, my opening shot failed and I barely crossed the ditch but then I added some extra power and I almost went to the hole back OB after the second shot! A meter was left to the OB line. Still a long putt for the par but it ended up bogey. Well, that was better. A few bogey holes more and I had already given up the game in my mind and satisfied just to secure my third place in the competition. I had played "Front 9" in the result +14 and that did not satisfy me at all. I was thinking of trying to focus just to play the best game and enjoy the game, from that moment on. That was all I got left.

"Back 9" started with open holes, still got doublebogey for #10. Does this ever end? To the next hole. Anhyzer did not work good enough but hyzer to the basket did. First par on hole #11! My feelings got better and I was hopeful and determined: now I would turn my game and get all the par-results in the last holes. Easy holes, smooth play. The next hole I had a great opening shot. Great approach and a five meter putt failed. That was it. I could not handle this any more. I let others go to the next tee and I cried a few bitter and angry tears. I was so disappointed to myself!

I arrived in time to the next tee and we wrote down the results and soon I was on the go. Opto Jade in my hand I set my shoulder toward the basket. I set my feet as I had learned in the technical driving course, lifted my body straight and held the disc in my hand like I was reading a book. I decided to throw an anhyzer shot towards the basket. It was immediately apparent that now it all went well. The disc curved in a great anhyzer form toward the basket and made a small fade ending up close to the basket. I walked there and stared at the basket and wondered which one of us will win this. Six steps separated me from that birdie. I did putt it in!

I played the next hole with a strong putt for a par result, then had a bogey because of too long approach shot. I took it like a woman. I forgot about it the next second. Now I checked the scorecard for the first time and got surprised as I found out that I was still in the game compared to my competitors. I had not realized that I had collected only +3 more results in the back 9. Every one of them felt like ten.

Hole #17 was gently uphill and there was a 40-50 meters long OB next to tee. I was a bit nervous of getting my shot over it. I throwed Opto Jade in the air. We were all quite surprised when my disc kept on flying and finally ended up somewhere 80 meters away and it was easy to play the hole for the ideal result, par. I got honors on the last hole and it did not go like I wanted. I played it wrong. I still got an approach close to the basket, only 7-8 meters away and took the bogey as it was so steep hill. Now the round was over, the whole competition was over. We checked our results and I won the whole card! What! The unbelievable rise to the card victory after my complete collapse felt so good! Life is sometimes surprising :)

My biggest thanks to the whole organizing team, Disc Golf Vikings and Sipoo Discstroyers, and Terhi and Juha Kytö are the best ones ever - so much passion and effort is rarely seen. Thanks for this experience, an experience that will never be forgotten. Though they already have plans for Tyyni 2018, which is even hotter, even more spectacular... Disc golf never sleeps!

My video compilation - check this out!

Results and ratings in PDGA Pool B and C

Hole by hole results Pool C, round 1
Hole by hole results Pool C, round 2
Hole by hole results Pool C, round 3

Sibbe basket #3

  

Beautiful hole #13 in Sibbe

 

Putting all together in Sibbe: me, Florence and Tamara

 

Putting the last hole in Sibbe

 

I won my card in Sibbe day 1

 

 

Putting in Kivikko

 

All six competitors in FM1 class after the final round

 

I won my card in the final round

Westside Discs Tyyni 2017

Kiersin Sibben radan kisaa edeltävänä päivänä haettuani pelaajapakettini ja ennen pelaajien tapaamista. Koska koko rata oli minulle uusi, lyöttäydyin erään yksin kierrokselle lähdössä olleen pojan matkaan. Availimme hänen kanssaan jokaiselle väylälle jokusen avauksen ja osan hän pelasi loppuunkin. Minä tyydyin nyt säästelemään ja vain kävelemään väylät läpi. Jossain väylän 7 hujakoilla tajusin, että kohta tulee kiire enkä ehdi millään kiertää koko kierrosta näin hitaassa tahdissa ja jatkoin matkaani. Avasin aina edellä kulkeneen porukan kanssa ja siirryin sitten heti eteenpäin seuraavalle väylälle kun he siirtyivät kiekoilleen. Näin pääsin loppukierroksen mukavasti ja tapasin siinä monenmoista porukkaa, niin suomalaisia kuin norjalaisiakin, vanhoja tuttuja ja aivan uusia tuttavuuksia. Vain väylän 17 ja 18 jätin kokonaan väliin, sillä niillä pelasi vielä kisassa olleita ryhmiä enkä siihen voinut mennä mukaan. Ne ehtisi sitten kisassa.

Tunnelma kisakeskuksessa oli innostava. Heti huomasi, ettei oltu ihan normikisassa, jossa pelataan, jaetaan palkinnot ja lähdetään kotiin. Ehei, nyt oltiin suuren luokan kisassa, johon kuului markkinatunnelma, liput liehumassa, vingit heilumassa ja myyntikojut sekä terassikahvilan palvelut. Mahtavaa! Pelaajapakettikin oli mahtava kokonaisuus sisältäen bagin, pyyhkeen, kiekon, lippiksen ja vaikka mitä. Tykkäsin! Pieni jännityskin alkoi hiipiä mieleen.. onneksi en tosin pelannut sellaisessa luokassa, jota tullaan seuraamaan radan varteen ja tiesin, että itse pelaaminen olisi samanlaista kuin muulloinkin.

Hieno väylän #3 koripaikka - voiko suomalaisempaa olla!

Väylän #9 koripaikalla ei kannattanut antaa kiekon ottaa rollia alleen

Mukavia putteriliidätysväyliä #13 sekä hiukan pidempi #15 - uskaltauduin nyt ensimmäistä kertaa testaamaan putterilla ja kyllä se vaan toimii!

ENSIMMÄINEN KISAPÄIVÄ

Kilpailupäivä valkeni aurinkoisena ja olimme FM1 -luokkana ensimmäisiä starttaajia. Florence Ranskasta sai kunnian avata pelin ja samalla Tamara huomasi, että soimaan lähti hänen tee-off biisinsä! Niin, tietenkin suuressa kisassa oli omat tee-off biisitkin valittuna etukäteen. Kun sitten Tamaralle soi minun valintani, Within Temptation "Faster", tajusin, että minulle tulee joku ihan muu kappale. Pian se lähtikin soimaan ja sanat menivät jotenkin näin "Tänään lähtee kaikki hanskast" ja kun katsahdin seuraavan ryhmän pelaajia, sieltä Teea hihkaisia, että se oli hänen valintansa! Olihan hiukan jännä biisi, mutta hyväntuulinen joka tapauksessa. Sattuuhan sitä. Hauska ja yllätyksellinen startti päivään ja kisaan!

Kokonaisarvosanani kierrokselle on: hyviä väyliä ja varsinkin alku oli hyvää ja varmaa peliä. Löysäilyä ja epätarkkuutta tuli keskivaiheilla sekä turhia mokia ja nostobogeja. Harmillinen osuma puuhun aloitti tuon huonomman osuuden muuten hyvälinjaisella avauksella väylällä #7 ja bogijunan kyydistä oli vaikeaa hypätä pois. Avaukseni olivat pitkiä ja hyviä muuten, mutta ne päätyivät useimmiten väylän oikeaan laitaan, mistä oli aina hankala antsalähestyminen korille. Selvästi näkyi se, ettei pelikirjaa ollut eikä väylät olleet tuttuja sekä se, että luottokiekkoni Jade on muuttunut alivakaammaksi ajan saatossa. Etukäteen hankalaksi arvioimani väylät pelasin kohtuuhyvin enkä saanut yhtään tuplabogia huonompaa väylätulosta, mutta ne "helpohkot" par3-väylät tuottivat plussaa bogien merkeissä, yksi kerrallaan. Kierroksella oli hyvä tunnelma ja pelasin koko ajan loistofiiliksellä. Nautin!

Viimeinen väylä #18 meni sekin juuri kuten etukäteen suunnittelin: kolmella tarkalla heitolla korille ja lähes nostolla oli bogini. Olin kierroksen jälkeen aivan fiiliksissä, sillä näin tasaista kierrosta en muista pelanneeni aikoihin - jos koskaan kisoissa. Toki tuo tasaisuus oli samalla tasapaksuakin, mutta ilahduttavasti olin ensimmäisen kierroksen jälkeen luokassani toisena, kolmen heiton päässä johtavasta Milasta. Tamara oli kolmantena, vain kahden heiton päässä minusta. Seuraavaan päivään tiesimme pääsevämme pelaamaan yhdessä. Kierrokseni oli myös korttini paras ja sain markkerin, jossa on Tyyni -logo sekä teksti "I won my card". Wau! Aloin päästä sisään Tyyni-tunnelmaan.

Ensimmäisen kierroksen tuloksena ihana markkeri muistoksi ja kakkossija :)

TOINEN KISAPÄIVÄ

Etukäteen mietittynä Kivikko olisi minulle se hankalin päivä ja sellainen, jossa toiset kärkikolmikon tytöt ovat pelanneet huikeita kierroksia perusleiskalla pitkin kevättä. Itse en ole sinne saanut onnistumisia viime syksyn jälkeen enkä radalla ole kyllä pelannutkaan kuin pariin otteeseen - ellei Pirkkometsää lasketa, eikä se ollut tässä Tyyni-leiskassa edes mukana. Jännitystä ei ollut samalla lailla, sillä pelikirjani oli vain pelata mahdollisimman omaa peliä ja yrittää pysytellä toisten vauhdissa, etten aivan liikaa putoaisi. Mahtavat fiilikset jälleen startissa, aurinko paistoi ja olimme ensimmäisiä starttaajia, heti haastajaryhmämme jälkeen.

Avausväylä meni aika nappiin. Valitsin kiekoksi ihan viime hetkellä painavamman Opto Riverin, jolla sain suoran ja hyvän avauksen. Kakkosheitolle otin liikaakin seiftiä tilaa vasemmalle ja siksi korille oli tiukkaa päästä siitä kahdella täydelläkään heitolla kun nyt päätin pelata tuolla samalla kiekolla väylän loppuun saakka. Putilla olin 7-8 metrissä, mutta alarautaan se aamun ensimmäinen päätyi. Silti ihan ok tuplabogi tähän. Kakkosella avaukseni oli OB:n takia hiukan liiankin nafti ja siitä bogi, mutta kolmosväylällä olin enää 5m par-putilla ja parframe näytti varmalta. Mutta ei, oksa häiritsi haaraputissa sen verran, että heitin vasemmalta ohi. Hiukan alkoi mietityttää, näinkö tämä nyt lähtisi käsistä niin kuin tee-off -biisissäni.

Seuraavat kaksi väylää olivat Kivikon normileiskan #3 ja #4, kummaltakin par. Nyt alkoivat fiilikset pelin suhteen taas nousta eikä seuraavan väylän bogi haitannut. Sitten normileiskan väylälle #6, jonka mandon kanssa olen tuskaillut useinkin. Päätin jatkaa edelleen päivän luottokiekoksi nousseella Riverillä, jonka heitinkin suoraan kallion eteen, hyvään linjaan mandosta ohi. Mietin, että pro-pelaajat heittäisivät tästä suoraan korille kakkosheiton ja ottaisivat pörön. Ei mitään epäselvyyttä asiassa. Päätin yrittää ja heitin kiekkoni lujaa kohti koria. Hiukan onneakin tarvittiin, mutta sinne kiekko päätyi, 6-7m pirkkoputille! Päivän kohokohta oli tässä: putti sisään ja pörö korttiin! Tätä muistoa minusta ei saa lähtemään, tällä pelaisin monta bogia tyynellä mielellä.

Lisäväylältä, jonka nimesin heti nokkoskukkulaksi, sain huonolla oksiin kapsahtaneella avauksella bogin ja samoin seuraavalta par4 -väylältä, joka oli Kivikon #7. Sitten pelattiin #12, jolla kakkosheittoni jäi aivan hiuksenhienosti aidan taakse OB:lle ja näin tuplabogi. Extraväylä siihen väliin kohti pipe-väylää, siitä 11m metrin parputin jälkeen nostobogi. Pipe oli varustettu OB-tikuin, siitä normibogi, en alkanut puttaamaan 7-8m päästä ylämäkeen. Seuraavaa pirkotusta oli tarjolla Tyyni-leiskan väylällä #13, mutta niin vaan pudotin alle 6m putin liian löperönä alaraudan päälle keikkumaan. Näitä on kyllä ihan liikaa, joka ikisessä kisassa! Seuraavan kallion päällä pelattavan väylän pelasin sitten jo ihan pelkillä soheloheitoilla liiallisen hyssevaauksen jälkeen ja olin kovin huojentunut kun kiekkoni oli lopulta korissa, kuuden heiton jälkeen. Huh!

Loppuväylillä sain ihannetuloksen enää alamäkiliidätyksellä, Kivikon #8, sekä viimeisenä pelatulla väylällä #1. Kun kierros päättyi 8-9m parputin uppoamiseen, ei enää jaksanut miettiä edellisen väylän seitsemää heittoa eikä oikein mitään muutakaan! Kivikko oli nyt pelattu, enkä jäänyt kuin yhden heiton kakkosijasta - Mila sen sijaan oli nyt karannut jo kahdeksan heiton päähän melko turvallisen tuntuisesti. Näissä tunnelmissa oli hienoa lähteä kohti finaalipäivää!

Kivikon paras väylä ja tästä pirkotus - jeah!

 

Viimeisellä väylällä

Tulosten laskua

FINAALIPÄIVÄ

Finaalipäivä valkeni aivan yhtä aurinkoisena kuin kaikki edellisetkin ja jälleen olimme starttaamassa ensimmäisinä. Kartanolla kävin ensin katsomassa väylän 18, sillä se oli jäänyt minulta pelaamatta kokonaan ja nyt heitin siihen pari avausta ja siitä lähestymiset korille. Vaikutti selvältä pelikirjalta. Pian olimmekin jo saattamassa haastajakorttiamme matkaan ja nätisti tytöt avasivat pelin musiikin pauhatessa. Vielä saimme odotella kymmenen minuuttia ennen kuin oli meidän vuoromme ja sain avata viimeisenä. Ja eihän se sujunut ollenkaan. Puuta päin kopsahti ja vasta toisella heitolla pääsin avoimelle paikalle. Kolmas heitto oli siitä helppoa heittää korille, mutta nyt oli pää niin jäässä, että heitin kiekkoni kohti koria ja se kaarsi melko kauaksi kuten odottaa saattaa enkä saanut yli kympin puttia sisään. Tuplabogialoitus näin helpolta väylältä tuntui katastrofilta ja söi naista.

Kakkosväylä oli paha pilliväylä ja vaikka sain siihen kohtuullisen avauksen, meni vielä kolme heittoa ennen kuin oli nostamassa jälleen tuplabogia koriin. Ei tämän näin pitänyt mennä! Nyt ryhtiä peliin. Kolmoselle kohtuuhyvä avaus pelikirjan mukaiseen paikkaan, mutta kakkosheitto epäonnistui surkeasti ja jäi reilusti mantereen puolelle. Kolmannella piti saada kiekko korille, mutta sain Anchorilla megagripparit ja kiekko singahti lähes kohtisuoraan oikealle ja OB:lle. Voi itku! Tästä ei tule nyt yhtään mitään - olin kolmen ensimmäisen väylän jälkeen plussalla +7 verran ja näin siis puolet pelikirjan mukaisista plussista oli kerättynä ennen kuin peli oli edes kunnolla alkanut.

Nelosväylällä avaukseni epäonnistui ja ylitti hädin tuskin ojan, mutta kakkoseen latasin lisäpowerit ja hyvä etten mennyt OB:lle väylän takana! Metrin verran jäi varaa. Vielä pitkä putti korille ja bogi. No tähän voisi tyytyä. Vitonen ja kutonen olivat sitten niitä jännempiä ja tarkempaa heittoa vaativia putkiväyliä, jotka pelasin väylää pitkin lyhyillä heitoilla ja taas karttui plussatili. En enää jaksanut laskeakaan, olin jo mielessäni luovuttanut pelin ja tyydyin vain varmistelemaan kolmospaikkani kisassa. Ajattelin yrittää keskittyä vain pelaamaan parasta mahdollista peliä ja nauttimaan lajista, tästä päivästä.

Seiskaväylälle sain loistavan avauksen ja mokelsin silti lähestymiseni niin, että olin kympin putilla ojan pohjalla. Miksi, oi miksi nuo lähestymiset olivat tänään niin vaikeita? Kasille avaus liikaa vasempaan ja sieltä taas kiekko kympin päähän korista - ojaan. Ysille avaus keskelle väylää ja lähestyminen ojaan. Kolmen väylän ajan toistin samaa kaavaa: nostobogi hienon avauksen jälkeen. Huh! Viimein pääsimme avoimille väylille ja nyt oli toiveet hiukan nousemassa. Josko jo joku parikin? Olikohan kukaan pelannut Kartanon rataa +30 tulokseen? Olin pelannut "Front 9" väylät tulokseen +14 eikä kyllä naurattanut enää ollenkaan.

"Back 9" starttasi avoimella, ensimmäiselle hyvä avaus, lähestyminen mäen alle ja siitä vielä ne pakolliset päivän teeman mukaiset kuviot ennen kuin kiekko oli korissa. Tuplabogi. Eikö tämä koskaan lopu? Seuraavalle avaus hiukan väylän reunaan ja tästä hysse korille. Ensimmäinen par - ensimmäinen ihannetulokseen pelattu väylä! Mielialani kohosi selvästi ja olin toiveikas ja päättäväinen : nyt kääntäisin pelini ja nappaisin tarkasti kaikki jaossa olevat par-tulokset. Helppoja väyliä, selkeää peliä. Seuraavalle väylälle siis honorit ja hieno avaus. Hieno lähestyminen ja viiden metrin putti edessä. Puttasin alarautaan. Kuppi meni nurin. Annoin muiden mennä menojaan ja jäin alikulkuun tirauttamaan parit kiukut kyyneleet. Nyt tiesin, mitä se on, kun väylä menee tunteisiin. Olin niin vihainen itselleni! Niin pettynyt itseeni!

Saavuin ajoissa seuraavalle tiipaikalle, kirjasimme tulokset ja pian olin tiillä. Jade kädessäni asetuin kylki kohti koria. Asetin jalkani kuten kurssilla olin oppinut, nostin vartaloni suoraan ja pidin kiekkoa kädessäni kuin lukisin kirjaa. Päätin rykäistä nyt kunnolla - syteen taikka saveen. Lyhyt taaksevienti ja painonsiirto ja vartalonkierto ja mitä niitä kaikkia siinä hetkessä tapahtuu ennen kuin kiekko sinkosi ilmaan. Heti näkyi, että nyt se lähti hyvin. Kiekko kaarsi upeassa antsassa kohti koria ja teki vielä pienen feidin jääden selvästi melko lähelle koria. Yleisöksemme tuossa korin taakse ehtinyt Harri antoi aplodit. Edessä oli selvästikin putti. Pirkkoputti. Tuijotin koria ja mietin, kumpi meistä vie tässä voiton. Kuusi askelta erotti minut tuosta himoitusta väylätuloksesta. Puttasin sisään!

Pelasin vielä seuraavankin väylän vahvemmalla putilla par-tulokseen, sitten meni lähestyminen pitkäksi ja nostobogi. Siedin sen. Unohdin samantien. Pelasin seuraavan väylän helppoon pariin ja enää oli edessä kaksi väylää. Nyt tarkistin tuloskortinkin ensimmäistä kertaa ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että olin ihan kelpo tuloksessa kilpanaisiini verrattuna. En tajunnutkaan, että olin kerännyt tällä takaysillä vain +3 lisää tulokseeni.

Peltoväylä #17 oli loivasti ylämäkeä ja alkuun siinä oli 40-50m mittainen multapelto, joka oli OB. Hiukan jännäsin, saanko nyt heittoni siitä yli vai onnistuisinko tuon mokailemaan. Jade ilmaan räväkästi ja sehän liiteli! Olimme kaikki melko yllättyneitä, kun kiekkoni päätyi jonnekin 80m päähän väylälle ja sieltä oli helppoa pelata väylä ihannetulokseen. Sain honorit viimeiselle väylälle ja se ei avautunut ihan kuten aamulla kokeillessani. Pelasin sen väärin. Sain silti lähestymisen melko lähelle koria, 7-8m päähän ja mummotin alle bogiin. Nyt oli kierros ohi, koko kisa ohi. Tarkistimme tuloksemme ja niin siinä lopulta kävi, että tuo kierros meni kuitenkin minulle - voitin koko kärkikortin ja pelasin jaetulle kakkossijalle! Elämä on välillä melko yllättävää :)

Hengailimme Hollen kanssa koko päivän ensin Kartanolla lounaalla ja sitten Sibbessä tuttujen kanssa rupatellen ja lopuksi MPO kärjen peliä perässä seuraten. Hienoa peliä, upeita linjoja ja vahvoja putteja! Jotenkin nuo pelikirjojen erot tulee entistä selvemmin esille, kun on itse pelannut saman radan, mitä kovakätisimmät sitten pelaavat. Heillekin sattuu puuosumia ja hankaluuksia matkalle, mutta silti he useimmiten pelastavat väylän ihannetulokseen siinä missä itselle tulee helposti se tuplabogi. On tämä vaan mahtava laji ja mahtava tapahtuma! Kuinka talvella vielä mietinkään, jaksaisinko pelata kaikki Tyyni -kisapäivät läpi uusilla, vierailla radoilla ja menisikö kaikki ihan mönkään sen takia... ja nyt olen nauttinut ihan joka hetkestä.. tai no, ne pahimmat hetket Kartanolla eivät kuulu "Tyyni moments" -suosikkeihini, mutta nekin kasvattivat minua jos ei ihmisenä niin ainakin pelaajana. Ja nousu kortin voittoon sen täydellisen romahduksen jälkeen teki niin hyvää!

Vietimme hiukan aikaa vielä palkintojen jaonkin jälkeen iltajuhlassa, mutta kylmäksi muuttunut ilma pakotti sitten kuitenkin suuntaamaan kotisaunan lämpöön. Mukava oli tavata tuttuja ja jutustella päivän kuluessa monien uusien ja vanhojenkin (jos nyt vuoden-kahden ikäiset tuttavuudet voivat vanhoja olla) fribakaverien kanssa. Oltiin kyllä yhtä perhettä. Sibben kahvit ja porkkanakakut maistuivat siinä kuin kylmät juomatkin ja aika meni kuin siivillä. Tätä on mukava muistella!

Suurimmat kiitokseni koko järjestelytiimille, Disc Golf Vikingsin ja Sipoon Discstroyersin talkooväelle ja aivan suurimpana kaikista nousevat Terhi ja Juha Kytö - näin suurta intohimoa ja panostusta lajin hyväksi harvoin näkee. Hattu päästä, kiitos tästä kokemuksesta, elämyksestä, joka ei koskaan unohdu. Tosin heillä on suunnitelmissa jo mainostuksesta päätellen Tyyni 2018, joka on entistä mahtavampi, entistä upeampi...
Henkeä salpaa!

Videokooste: My Tyyni2017

Tulokset PDGA:n sivuilla Pool B ja C

Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 1
Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 2
Väyläkohtaiset tulokset Pool C, kierros 3

Toinen markkeri tuli melkoisena yllätyksenä tiukan taistelun jälkeen

Tulokset, alustavine ratinkeineen

 

Kaikki ihanat naiset luokassa FM1 <3

 

1. kierros Sibbe - tasaisen seiftiä, etuysi: +10, takaysi: +11

 

2. kierros Kivikko - parhaat ratingit, etuysi: +6, takaysi: +11

 

3. kierros Kartano - paras skarppaus, etuysi +14, takaysi +4

 

Lady Tour Kivikko TD kiittää ja kumartaa

Hyppäsin ensi kertaa TD:n housuihin ihan virallisesti Kivikon Lady Tourin osakilpaluissa tänä keväisenä sunnuntaina. Olen ennen toiminut ainoastaan TD:n apuna kaikenlaisissa teknisissä puuhissa kuten kilpailun muokkauksessa, tulosten syötössä jne ja onhan niissäkin aina oma puuhansa ollut. Nyt oli vedettävänä kokonainen naisten oma kilpailu, johon saattaisi vielä tulla joku mukaan ihan ensimmäistä kertaa ja hänenkin olonsa olisi saatava hyväksi ja tervetulleeksi. Toivottavasti tässä onnistuttiin!

Koko viikonlopun teemana oli näköjään Kivikko, sillä lauantaina pelasin Tamaran kanssa siellä reikäpelinkin. Hyvää treeniä kyllä on tuo tuulinen Kivikko ja laittaa jälleen omat heitot ja kiekkovalinnat uuteen tarkasteluun. Ihan en voi sanoa pärjänneeni, sillä ainakin reikäpelin ajan tuskailin lähes jokaisella lähestymisheitolla kiekkovalinnan ja hyssekulman kanssa. Muutenkin pelattaessa vakaammilla kiekoilla saisi vedot olla räväkämmät kuin mitä nyt oli tarjolla, joten aikamoista töpsyttelyä väylällä eteenpäin tuo pelin kulku oli. Sen verran sain peliin jännitystä, että heitin väylälle 11 birdien yli 10m putilla ja näin ollen avasin oman pistetilini ja kun viimeiselle väylälle lähdettiin, oltiin tilanteessa 4-3. Viimeisenä pelasimme väylän 1.

Ykkösväylän avaan aina kelluvalla kiekolla. En vain suostu tuossa pelaamaan vakaalla normikiekollani, vaikka sillä tuo avaus olisi niin paljon varmemmin pelattavissa dropparin eteen. Tämä on selkeä heikkous väylän pelaamisessa, sillä tällaisella vastatuulella Aquariuskin kippasi oikealle ja olin heti altavastaajana. Upporikasta ja rutiköyhää tuotti jälkimmäisen vaihtoehdon tulokseksi ja näin Tamara korjasi reikäpelin voiton lukemin 5-3 ja pääsi jatkoon. Ansaittu voitto. Minulla on vielä paljon tekemistä Kivikon kanssa ennen loppukuun Westside Discs Tyyni -kilpailua...

Sunnuntaiselle Lady Tourille lähdin heikoin unin varustautuneena, sillä vaikka kuinka olin mielestäni hoitanut kaiken kuntoon, heräsin yöllä pohtimaan asioita, jotka olivat jääneet viime tippaan. Muutama lahjakortin koodi oli vielä saamatta, CTP-kiekot jäivät viimeistelmättä ja jotain muutakin huolen aihetta tuossa aamuyön jo valoisina tunteina mielessäni pohdin. Silti reilun aamiaisen jälkeen lähdimme hyvillä mielin ajoissa matkaan ja kaikki palkinnotkin olivat mukanamme sekä lähes kaikki muistilappuset. Onneksi sain Hollen avukseni, miten olisinkaan selvinnyt ilman henkistä tukea ja ihan muutakin järjestelyapua! Meillä oli vartti aikaa muokata ryhmät paikalla olevien pelaajien kesken ja näissä reunaehtomme olivat se, että jokaisessa neljän hengen ryhmässä on kaksi pelaajaa, joilla on mahdollisuus kirjata tuloksia Disc Golf Metrixiin kierroksen aikana ja mielellään lisäksi kaksi kilpailulisenssin omaavaa pelaajaa. Nämä ehdot täyttyivät ja päästiin ajoissa liikkeelle.

Se kotiin jäänyt muistilappunen sisälsi kaikki muistiinpanoni koskien pelaajakokousta ja pelin kulkua. Puhuin siis mitä lappusesta muistin ja suurimman osan sitten kuitenkin muistinkin. Hienoa! Pelaajille puhuminen ei ollut ollenkaan jännittävää tai outoa ja vain tupakointia koskevaan kysymykseen en ollut varautunut ennakkoon... toivon mukaan sen osalta ei tullut kenellekään epäselvyyttä tai häiriötä. Ensi kertaa ajatellen pitäisi lukaista kilpailun järjestäjän muistilista ajatuksella läpi lähempänä kisaa, jotta kaikkeen olisi vastaus valmiina. Ryhmät saatiin kerättyä yhteen ja jokaiselle ryhmälle oli vielä paperinen tuloskortti kaksinkertaista kirjanpitoa varten. Aloitimme ryhmäni kanssa väylältä kolme ja Holle kulki mukanamme kierroksen ajan valokuvaten ja tuloksia seuraten.

Kivikossa tuulee aina, joten tämäkään lähes tuuleton päivä ei ollut tuuleton useimmilla väylillä. Jälleen oli vakaammille ja painavammille kiekoille käyttöä ja takkia sai olla pukemassa päälle ja pois aina tuulen sekä auringon mukaan. Perussää oli viileä ja poutainen, mutta tuuleton aurinkoinen pätsi versus tuulinen ja pilvinen avoin paikka teki lämpötilanvaihteluista suurta. Kevät on muutenkin ollut oikukas ja kylmä, joten tämä oli siihen nähden aivan loistava sää. Pelini oli parempaa kuin lauantain reikäpelissä, mutta kyllä nostobogien määrä koitui luvattoman suureksi. En kyllä suuremmin tulosten perässä ollutkaan - halusin vain nauttia tästä päivästä, mukavasta pelikierroksesta sekä maailman parhaasta lajista. Muutama onnistuminen tuli väylille, esim #15 avaus muutamaan metriin ja pirkotus sekä lähes onnistuminen väylälle #12 eli kiekko meni vain 20cm korin takaa OB:lle ja tarjosi paikan par-putille... Huomaa, ettei ollut oikein hohdokasta peliä kun lähes onnistumisetkin lasketaan :D No väylä #13 meni nätisti ilman OB:ta ja #11 sain identtisen avauksen lauantain kanssa, mutta nyt tuuli oli eri suunnasta enkä uskonut pirkkoputin mahdollisuuksiin.

Kierroksen jälkeen tuli TD:n urani seuraava ongelmakohta - sudarit. Kummassakin luokassa kärkinaiset olivat onnistuneet pelaamaan täysin saman tuloksen ja minun tuli miettiä, kuinka voitto ratkotaan. Myönnetään, etten ollut tälle asialle uhrannut ajatustakaan etukäteen! Lisäksi kaikista ryhmistä kiekkonsa avauksessa lähimmäksi koria väylällä #14 saaneet pääsivät CTP-kisan finaaliin ja sekin oli edessä. Kaikki ulos siis ja ensiksi CTP-finaali hiihtohallin takapihalla. Laitoin kiekon maahan ja tytöt saivat heittää vuorollaan omansa mahdollisimman lähelle tuota paikkaa. Voittaja sai kohteena olleen CTP-kiekon (Pure) ja toiseksi tullut toisen samalla värjäyksellä. Nämä kiekot oli lahjoittanut PowerGrip ja värjäys oli minun käsialaani. Onneksi ei tarvittu mittanauhaa vaan voittajat selvisivät silmämääräisesti. Huh, sitten vielä puttikisa voitosta. Neljä naista puttaamaan n. 9,5m matkalta ja kumpi parista ensin saa kiekkonsa koriin on voittaja. Ei tarvittu lisenssipelaajilla kuin kaksi kierrosta ja lisenssittömillä riitti ensimmäinen kun voittajat oli ratkottu ja pääsimme palkintojenjakoon.

Laukku ja Knife -merkkinen pinkki putteri pääsi lisenssittömien voittajalle

Lisenssipelaajien voittaja sai Ragnarok -merkkisen driverin

Alkuun kaikki asettivat DGStoren meille naisille lahjoittaneet bagtagit pöydälle ja järjestimme ne suuruusjärjestykseen. Sitten luin tuloksia loppupäästä alkaen ja jokainen sai nimensä kuultuaan hakea pöydältä suurimmalla numerolla olevan tagin sekä pelaajapaketin, Dermosil-huulirasvan ja muutaman muun näytteen. Näin saimme sujuvasti tagit liikkumaan riippumatta siitä, missä ryhmässä pelattiin - kiva idea! Kuusi parasta luokassaan sai muistopalkinnoksi erityisen tagin, joka oli tätä kisaa varten teetetty ja lisenssipelaajien voittaja Ragnarok -kiekon sekä lisenssittömien voittaja Viking Discs -frisbeelaukun sekä pinkin putterin. Viimein oli palkinnotkin jaettu sekä arvontapalkinnot arvottu. Villa Sibben 100€ lahjakortti meni yllättyneelle voittajalle, joka omien sanojensa mukaan "ei koskaan voita mitään" eli oikeaan osoitteeseen meni :) Parille onnellisella oli DGStoren lahjakortit ja yhdelle Sistuskauppa.com:n lahjakortti, yksi sai Kitin kutomat ihanat villasukat ja vielä oli SmartShake -juomapullokin. Niin monta meitä oli, että ihan jokaiselle ei palkintoja riittänyt, mutta ympärillä näkyi iloisia kasvoja. Kyllä nämä ovat hienoja tapahtumia ja olisipa hienoa, jos tämänkin seurauksena joku nainen innostuisi enemmän viikkokisailemaan tai jopa kilpalisenssin ostoon. Yhdessä olemme niin paljon enemmän.

Kiitos naiset, Ladyt Tourilla :)

Kiitos myös kaikille palkintojen lahjoittajille: Sibbe, DGStore, Viking Discs, PowerGrip, Sistuskauppa.com ja Kiti Eerola
Kiitos järjestäjän ominaisuudessa: Disc Golf Vikings

Yhteensä 25 naista oli kisassa mukana - mahtava porukka, hyvää tunnelmaa ja kovaa oli taistelu voitostakin!

Väylä #6

Väylä #8

Väylä #10

Pelaajia väylällä #13

 

Kuvanmuokkausta CTP-palkintojen kuvan muokkaamiseksi tarpeeksi yksinkertaiseen ja silti tunnistettavaan muotoon (kuva: Paige Pierce)

 

CTP-kiekkojen värjäystä...

 

...ja kiekot valmiina. Mukana myös pinkki mallikiekko, harjoituskappaleeni :)

 

Kisapäivää edeltävän iltana printteri lauloi tuloskortteja ilmoille

Ihanat villasukat <3