Lähtöasetelmat päivään eivät olleet ihan optimaaliset, sillä edellisyönä nuoriso herätti minut ennen kolmea enkä saanut sitten kunnolla enää unta kun aivot virittyivät ensin kuulostelemaan, menivätkö he nukkumaan ja sitten jo kisapäivään. Sain sitten väsymyksestä tutusti vasempaan silmääni ilkeän elohiiren, joka pitkin päivää aiheutti haittaavaa nykimistä näkökentässä. Onneksi nämä olivat ainoat mainittavat haitat ja kun vielä pääsimme Milliksen kanssa samaan aloitusryhmään, tiesin, että ainakin ensimmäisestä kierroksesta tulisi hauska. Elohiirestä oli haittaa oikeastaan vain yhdellä väylällä putatessa ja siinä onnistuin tuon haitan minimoimaan odottamalla ja laittamalla sitten putin koriin.
Kisa käynnistyi mukavasti kun onnistuin nappaamaan heti ykkösväylältä parin hiukan varovaisella keikkuputilla korttiin ja päätin jatkaa samalla hyvällä vireellä peliä. Ihan niin se ei mennyt, sillä heti kakkosella onnistuin heittämään liian korkean avauksen ja osumaan väylän reunassa olevan puun oksaan. Sellaiseen, joka ei oikeaa pelilinjaa haittaisi mitenkään. Tästä hermostuneena väyläpeli meni aivan metsään ja kun sitten hermoilin vielä putinkin kanssa, sain aikaan turhan tuplabogeyn ja käskyn rauhoittua. Seuraava väylä menikin ihan nappiin.
Nelosväylän avaus meni minulla edellisviikonlopun paripelissäkin huonosti ja tuo vaikutti päässäni kun avasin nyt väylää. Helppo alamäkiliidätys ei ole helppo, jos avaus menee metsään ja tästä harmittava ja todella turha bogey. Liikaa hermoilua kierroksen alkuun. Onneksi väylä #5 pelasti minut tarjoamalla helpon nostobirdien kun sain avaukseni metrin päähän korista ja tuon päälle pelasin väylälle #6 odotetusti bogeyn. Tuohon kun ei ole oikein kunnollista pelikirjaa, niin paha se on kirjan mukaan pelata.
Väylän #7 seiftasin pariin ja edellisvuoden kivalla birdieväylällä #8 taas jotenkin tein elämäni liian leveällä linjalla ja puuosumalla hankalaksi. Vaikka sain kiekon hienosti korille kakkosheitolla, se skippasi jäältä liian kauaksi enkä pystynyt korjaamaan tilannetta putilla. Olin jotenkin onnistunut sössimään kaksi viime vuoden birdieväylää bogeyyn ja se lämmitti mieltä ihan väärällä tavalla. Löperöä heittoa. Vielä löysempää puttia.
Väylät #9 ja #10 menivät aivan pelikirjan mukaan ja tuossa par4-väylällä pääsin jopa yrittämään birdieputtia korin tasalta kymppiringistä sisään. Korotettu kori ja varovaisuus eivät palkinneet ja olin pariinkin ihan tyytyväinen. Niin tyytyväinen, etten oikeastaan edes tuota puttia tosissani yrittänyt ettei vaan tulisi hankalaa paluuputtia. Sain pelattua väylän #11 hienosti kahdella heitolla korille, 5-6m putille ja mieleen muistui kuinka parikisassa mokasimme kumpikin par-puttimme tässä Hollen kanssa. Alarauta. Ei ole totta! Käsi oli kuin halvaantuneella kun pää jarrutti sen toimintaa eikä tuolla ollut mitään mahdollisuuttakaan upota koriin. Turhaakin turhempi nostobogey.
Jälleen oli vuorossa kaksi pelikirjan mukaisesti pelattua väylää ja niistä par-tulokset. Nyt peli kulki kaikin puolin ja fiilis oli korkealla. Meillä oli loistava ryhmä, jutustelua ja naurua riitti mutta toisille annettiin myös pelirauha. Väylälle #14 sain hyvän avauksen ja lähärini jäi kiusallisen kauas korista. Jouduin taas puttaamaan 6-7m matkalta ja samalla mieleen alkoi jo hiipiä tuttu kauhun tunne. Puttikammo. Se jähmetti jälleen lihakseni enkä saanut kiekkoa nostettua korin tasalle, alarauta. Nostobogey.
Olin todella suivaantunut itselleni ja kun meinasin alkaa hermoilemaan seuraavaa väylää #15, Holle rauhoitti minua ja suositteli heittämään rohkeasti Trespassilla oikean puolen reittiä. Menee niin pitkälle kuin menee. Ja sehän meni! Olin jälleen n.7m putilla ja nyt sanoin kisakumppaneilleni, että tämän putin minä upotan. Tämän minä halusin ja tämän myös sain! Putti on niin itsetuntolaji! Birdie kelpasi tähän saumaan aivan mainiosti!
Pääsin avaamaan ensimmäisenä väylää #16 ja nyt oli tarkka paikka. Tähän toimi Elasto Sotakirves, joka liiteli kauniisti väylän vasenta laitaa, teki pienen koukun oikealta ja laskeutui hyvälle jatkopaikalle väylälle. Helpottavaa! Siitä näkyi melko houkuttavan näköinen linja, johon laitoin Gstar Roc3:n pienessä antsakulmassa ja se liiteli S-kurvin muodossa korille! Jäljellä oli jälleen se 7m putti, jota janosin toden teolla! Tätä väylää en tulisi ihan heti pirkottamaan uudestaan, tämän halusin! Päättäväisyys tehosi, vaikka putti olikin aavistuksen heikko, mutta koriin se jäi. Toinen birdie jo putkeen, aivan mahtavaa! Tämän fiiliksen haluan tallentaa mieleeni!
Jätin vahvan puttini hetkeksi, sillä minulla oli par-puttia tarjolla 6m matkalta väylällä #17, mutta onnistuin heittämään putterini siten, että se hetken kiersi korin päällä ja sinkoili eri suuntiin kun rimmi osui korin "nänneihin" ja putosi lopulta ulos. Bogey korttiin, ikään kuin reunustamaan kaunista pirkotusputkeani kummaltakin puolelta. Mielessäni jo laskin, että seuraava väylä on varma bogeyväylä, mutta Holle yritti valaa minuun uskoa. Joskus se voi onnistua.
Vielä aamupäivän viimeinen avaus ja kyllä, se jäi kohtuullisesti kapenevan väylän reunaan 40-50m korilta ja tästä ainoa mahdollisuus jatkaa oli heittää kämmenellä. Päivän ensimmäinen fore hiukan jännitti, mutta tiesin, että rystyllä en pääsisi edes yrittämään. Ei siis paineita onnistua täydellisesti. Sain River Air:n ihan kivasti liitoon, mutta laitoin aavistuksen liikaa kulmaa ja se kaarsi juuri viimeisten puiden takaa metsän puolelle. Edessä oli siis putti täysin puun takaa, n.10m matkalta ja valitsin antsapuolen. Sain aika hyvän asennon laittamalla vasemman jalkani selkeästi taaemmas kuin oikean, eli hylkäsin näin haaraputin, johon en uskonut saavani riittävää spinniä. Kaikkein löysin Megasoft Pure on ollut luottoputterini näihin ja tämän jälkeen se vain vankisti asemaansa silä putti meni kuin menikin komeasti sisään! Olihan upeaa päättää kierros näin! Tulokseen +5 mahtui monenlaista onnistumista ja sitten niitä löysäputtejakin.. kaiken kaikkiaan ihan hyvä kierros ja olin sillä jaetulla ykköspaikalla luokassani. Ei huono! Alustavat ratingit olivat 817, mikä meni aika lailla tavoitteeseeni. Parempaankin olisi ollut kaikki mahdollisuudet.
Tauolla saimme nauttia maistuvasta salaattibuffetista ja viime vuoden tapaan oli kakkuakin jälkiruuaksi. Kylläpä maistui! Vaikka kuinka pyrin syömään kevyesti, olo oli hiukan laiska kun piti startata uudelle kierrokselle. Kroppaa ja yläpäätä piti tosissaan herätellä pelaamisen pariin ja vähän siltä se alkoi muutaman väylän jälkeen tuntua, ettei se helppoa ollut. Aloitusväylälle #5 sain hyvän avauksen ja helpon parin, mutta siitä lähti masentava epäonnisten heittojen sarja. Kutosväylän tuplabogey ei ilahduttanut, mutta kun sen jälkeen onnistuin vasta väylälle #10 saamaan seuraavan parin, olo alkoi olla epätoivoinen. Aina pientä epäonnea sekä avauksessa että kakkosheitossa. Tai viimeistäänkin se sama varovainen ja pelokas putti esti ihannetulosten saamisen.
Peli lähti sujumaan väylällä #13 kun sain nostoparin. Sama jatkui seuraavalla väylällä, johon sain kakkosheittoni upsin jälleen nostolle. Ykköskierroksen pöröväylät #15 ja #16 pelasin nyt aika lailla saman pelikirjan mukaan, mutta en saanut puttia enää samaan iskukuntoon edes hetkellisesti ja näihin nyt par. Bogey osui taas korttiin väylällä #17, nytkin heikon putin ansiosta, mutta ilokseni onnistuin jälleen haastavalla väylällä #18, jolta siis par nyt ihan kohtuullisella putilla. Niitä kierroksen ainoita hyviä putteja. Itsetuntolaji tuo puttaaminen ja joskus sitä saa itsensä psyykattua oikeaan olotilaan edes hetkeksi.
Ykkösväylällä kasvoilla tuntui kevyt tuulenvire ja siinä samassa tein hölmön päätöksen: pelikirjan muutos ja vakaampi kiekko, Frost River. Päädyin avauksella puuosuman kautta vasempaan aivan liian lyhyelle, sieltä kämmenheitto avoimelle ja vielä piti heittää 40m lähestyminen korille bogeyn pelastamiseksi. Tässä toimi aiemminkin hyväksi havaittu GStar Roc3 ja hienonhieno antsakulma. Oli helpottavaa katsella, kun kiekkoni kaarsi keskellä väylää ja feidasi lopuksi aivan korin alle, aivan nostolle. Joskus nostobogeykin on lahja.
Väylälle #2 lähdin parantamaan ykköskierroksen tuplaa ja siinä onnistuinkin kahdella nappiheitolla ja sillä toisella kierroksen hyvällä putilla. Nyt vain väsymys taisi viedä voiton, sillä vaikka pelikirja ja kokemus kertoivat, että kolmosväylään pitää heittää suora heitto, huomasin heittäväni kiekon loivaan antsaan. Mila totesikin kun näki kiekkoni laskeutumispaikan, että oli samassa paikassa ekalla kierroksella ja pelasi sieltä tuplan. Turhautuneena yritin päästä tiheiköstä läpi ja lopulta oli taivuttava siihen tuplabogeyyn. Ei ole sellaisia skrämpläysheittoja varastossa, joilla moisesta sumpusta pääsisi pois. Hollen upsia tuli ikävä.
Enää oli viimeinen väylä #4 pelattavana ja siihen valitsin nyt Soft Puren midarin sijaan. Järkeilin, että midarilla tulee heitettyä turhan varovasti ja kiekko karkaa siksi kädestä liian aikaisin, kun taas putterilla uskaltaa heittää loppuun saakka. Näin se tuntui menevän ja olin n.6m birdieputilla. Mutta ei, ei tällä sipulilla heitetty kiekkoa koriin tästäkään ja jouduin tyytymään typerään nostopariin päivän päätteeksi. Kiekko ja käsi eivät nousseet alaraudan yläpuolelle hetkeksikään, ei sitä voinut putiksi edes sanoa. Lähestymisheitto. Surkea lopetus kierrokselle ja koko kisalle.
Takkiin tuli lopulta kuuden heiton verran ja kyllähän ne olivat pääasiallisesti nuo turhat nostobogeyt ja nostoparit, joita tuli napsittua jokaisen löllöputin jälkeen. Tosin niitä tuli ensimmäiselläkin kierroksella, jolloin keskittyminen avauksiin ja lähestymisiin oli varmempaa ja keskittyneempää. Putille, sille kisaputille nimenomaan, pitää nyt tehdä jotain tai kisaaminen ei ole enää mielekästä. Korin ja putin pelkääminen ei ole enää hauskaa ja lopulta se alkaa syödä peli-iloa jatkuttuaan liian pitkään niin kuin tänään. Kun menee kaikki usko ja luotto omaan tekemiseen.
Synkissä mietteissä en kuitenkaan pelipaikoilta lähtenyt, kyllä kokonaissaldo päivästä oli kiitettävä ja suuret kiitokset siitä kuuluu caddielleni Hollelle sekä aivan ihanille pelikavereille! Kilpailua ei tänään voitosto syntynyt ja luokkani kakkossija oli minulla jo plakkarissa, joten itse kisaan ja sijoituksiin pelilläni ei ollut vaikutusta. En antanut löysäilyn vaikuttaa myöskään mielialaani, ongelman purkamisen ja selvittelyn aika on sitten myöhemmin. Tänään näin, ehkä ensi kerralla paremmin. Jos jossain asiassa, niin juuri tässä haluan säilyttää yltiöoptimismini.
Lopussa pelailtiin vielä puttikisoja ja oli palkintojenjako ja muuta hulinaa. En saanut puttikisassakaan kättäni tottelemaan vaan tyydyin alarautaan - viralliseen päivän kisaputtiini. Hienot kisat, hieno päivä, aikaansaava TD ja upeat puitteet! Tänne on kyllä aina kiva palata kisaamaan. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä porukoilla Karjaan ABC:lla syömässä ja siinä saatiin jälkipelata ja vaihtaa kuulumisia. Mukavaa kun nähtiin Iitu ja Leokin pitkästä aikaa ja saatiin vaihtaa kuulumisia siinä aterian parissa. Ihanaa seuraa ja tämä mahtava laji! Kannatti taas lähteä haastamaan itseään.
Hauskaa ja yllättävääkin oli jälkeenpäin katsoa analyysiä kisaväylistä ja todeta, että minulle helpoimmat väylät, eli ne, jotka pelasin keskimäärin alle parin olivat väylät #5, #15 ja #16. Enpä olisi voinut etukäteen kuvitellakaan! Seuraavaksi helpoimmat olivat väylät #10, #13 ja #18 ja ne pelasin tasan pariin. Näistä nimenomaan väylä #18 on Metrixin tilastojen valossa koko radan vaikein väylä! Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin siis. Myös ykkösväylän par lämmitti mieltä, se on tilastoissa radan toiseksi vaikein väylä ja koko kisan aloitus moisella onnistumisella kantoi niinä heikompinakin hetkinä.
Olihan virkistävää pelata radalla, missä ei ole enää nimeksikään lunta.. ensimmäisen kierroksen peliryhmäni tässä - minua edustaa caddy Holle
Tulostenlaskua kierroksen jälkeen väylän #18 korin luona: minä, Sanna ja Millis
Palkintopokaalit ja kauniit puttikisan palkintokiekot
Naiset -40 palkitut vasemmalta: minä, Nina, Tiina ja Mila
Koko porukka kisan jälkeen pihaportailla. Olihan päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti