Lauantaina oli Puolarmaarin 14-väyläisellä radalla Puskasoturien järjestämät kaikille avoimet kevätkisat, kauden avajaiset. Somen välityksellä tiesin jo odottaa Millistäkin paikalle ja koska hän sai yhden kaverinsakin mukaan kisaan, oli meillä naisilla oma kisasarja - aivan mahtavaa!
Ja olihan meillä naisilla mukavaa heitelläkin yhdessä. Tytöt aloittivat nätisti ja napsivat aloitusväyliltämme 3 ja 4 parit naiseen kun minulla oli alkukankeutta ja möhlin lähestymiseni ja puttini aina bogiksi. Naurullahan tästä selviää, oli se vaan niin hölmön tuntuista kun treenikierroksilla odotusarvo on lähinnä pirkkoputille pääsy tai vähintään par :)
Lajin helppous viehättää, onhan se nähty.
Metsään päin kun päästiin avoimilta väyliltä, alkoi pelikin sujua ja tarkkuus löytyä. Parilla väylällä tuli par, joka toisella taas bogey. Järjestäjät olivat vielä tehneet väylille 5 ja 8 ringin, saarekkeen, jonka sisään avauksen olisi pitänyt osua. Eihän me tällä kertaa siinä tuulessa kukaan onnistuttu ja kolmosheitto lähti dropparilta ja korttiin tuli näistä bogit. Normilayoutilla avaukset olivat kuitenkin niin hyviä, että par olisi ollut todennäköisempi.
Suurempia mokailuja en metsässä saanut aikaan ja koska pelifiilis oli rauhallinen ja varma, sain heitot kulkemaan yllättävänkin hyvin. Viimeiset pelaamamme väylät 11-14 sekä 1-2 menivät kaikki par-tulokseen, taisivat olla ihan nostollakin kaikki. Hieno fiilis kun sai pelin kulkemaan ja vieläpä rauhallisin mielin! Pirkkoja ei kierrokseen mahtunut, eli ihan sai pärjätä tylsällä tasaisella kolmos-nelos-tasapainottelulla, mutta tällä kertaa se riitti naisten sarjan voittoon! Toki tässä voitossa oli osansa muiden epäonnistumisilla, mutta oli se silti mukavaa kerrankin onnistua kisoissa hankalan alun jälkeen :)
Viimeistä ryhmää piti hiukan odotella, heillä oli ollut kiekkoja kateissa ja virkistysjuomaa ehkä jonkin verran liikaa matkassaan ja tästä syystä tuo kierros otti tavanomaista pidempään. Roy oli samassa ryhmässä, joten saatiin siinä höpötellä Milliksen kanssa tulevista kisoista ja kesästä. Mukavaa :)
Sunnuntain viikkokisat Oittaalla eivät olleet säästä ja väyliä kiertävien naisten suuresta määrästä huolimatta suurmenestys muuten kuin yleisesti osallistujien puolesta. Nuorille saatiin oma sarja, kun paikalla olivat samat nuoret kuin edelliskerrallakin plus omat poikani, mutta meitä naisia oli vain kaksi. Saatiin siis kisailla yleisessä sarjassa. No se ei tahtia haitannut, ryhmään vielä kaksi miesheittäjää mukaan ja kohti aloitusväyläämme 9.
Avausheitto jäi kiven juurelle, ei nappi mutta ei ihan pahimpia. Siitä lähestyminen puiden taakse ja bogey. Odotettua tasoa. Kymppiväylällä avaus nätisti mutta hiukan osui johonkin oksaan ja tästä par. Väylällä 11 on vielä tuo lyhyt par2 ja sen heitin varmasti korin juurelle ja nostolla sisään.
Väylälle 12 en ole keksinyt muuta toimivaa kuin putteriavauksen. Nytkin putterilla ohi mandon rinteeseen, siitä avaus puun taakse ja puttimöhlillä bogey. Pitäisikö sitä puttaamista oikeasti alkaa harjoittelemaan?
Sitten kierroksen alkuun ja väylälle 1. Muilla pitkät avaukset korin luo, minulla tyssähti johonkin puuhun kun viime hetkellä luovuin antsa-avauksesta ja otinkin vähemmän käyttämäni hysselinjan. No ei toimi, ei. Kuitenkin par korttiin kun kerrankin se 5m putti meni sisään. Jee!
Kakkosväylällä lähestymiset ovat lähes aina jääneet lyhyiksi - niin tänäänkin. Heitin siis bogeyn. Kolmosella taas avauskiekkona oli Jade, joka kaarsi aivan täydellisen nätin antsakaaren korille! Koskaan ei ole avaus mennyt näin nätisti tällä väylällä! Oi, mikä fiilis! Näitä hetkiä varten tätä lajia jaksaa aina vaan uudestaan ja uudestaan, silloinkin kun menee kirjaimellisesti puihin! Tietenkin tässä kolautin birdieputtini alarautaan, vaikka sillä oli etäisyyttä korkeintaan 6m, eli par korttiin. Semmoista se. Puttia, nainen!
Nelosväylän avaus varmasti sisään vastatuulessa. Kakkosheitto ei sitten ollutkaan niin varma ja vaikka tiedostin jo heittäessäni, että pitäisi kaartaa enemmän oikealta niin heitin silti puun latvaa nuollen ja siihen se putosi OB:lle. Hölmöydestä sakotetaan tuplabogeyn verran. Seuraavalla väylällä 5 sain avaukseni aika pitkälle, mutta loppufeidi vei kiekon kuusten väliin, josta oli hankala löytää lähestymiselle tilaa. Mietin siinä hetken ja päädyin upsiin, sillä sille löytyi aukko jostain 3-4m korkeudesta. Kunnon ote Hiiden Hirvestä ja tarkka tähtäys - kiekko meni juuri oikeasta kohdasta ja näytti laskeutuvat nätisti korin... eikun suoraan koriin! Wau!! Olihan jännä yllätyspirkko ja vielä upsiheitolla! Tällä fiiliksellä oli kaikki kierroksen tuplat unohdettu :)
Loput väylät 6-8 menivät kutakuinkin samalla kaavalla: nätti avaus, lähestymisheitto jäi hiukan lyhyeksi ja nostobogey. Ilahduttavaa oli, että hankalalla väylällä 7 sain avauksen kumpareen päälle, mistä avautui jo par-mahdollisuuskin kunhan vaan olisi tarkempi sen seuraavan heiton kanssa. Ehkä vielä joskus sekin... Olenko joskus maininnut, että lähipeliä pitää tarkentaa?
Parannusta tuli edellisviikon tulokseen tuplistakin huolimatta 2 heittoa ja nyt siis +8. Monta heittoa jäi tuossakin hampaankoloon - kai se on lajin suola, että aina näin käy. Mutta olipas todella hyvän tuulen heitot ja tosi kiva huomata, että nyt uskallan avata metsäväylällekin draiverilla! Puukammoni on heikentynyt, ellei jopa kadonnut ja nyt puihin suhtautuu kuin pienin esteisiin väylällä - ei se koko peliä heilauta, vaikka joskus kopsahtaa. Ja aika usein sen kopsahduksen pystyy minimoimaan kun tuo oman heiton suunta alkaa hahmottua ja sen voi ohjata oikeaan tekemättä viime hetken jarrutuksia tai hätäisiä lipsahduksia juurikin niiden puiden takia, kuten niin monta kertaa aiemmin tapahtui.
Ihana, ensimmäinen fribakesä on nyt tässä. Kyllä tämä vaan on kesälaji!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti