Melkoista hehkutusta, mutta syystä. Fiilikset eivät olleet parhaat mahdolliset, kun ajelin lumisateessa Kaatikselle. Heti saavuttuani näin Milliksen ja Royn, joilta sain kirppikseltä ostamani kiekot ja löytyihän lompakon perukoilta vielä rahatkin, että saatiin kaupat viimeisteltyä. Kiva kun he olivat mukana ja mikä parasta - saatiin heittää eka kierros samassa ryhmässä! Lahja oli ryhmässämme kolmantena ja tietenkin hänelläkin caddy. Voi Holle, olisi ollut paikka sinullekin kierroksellamme! Ei tässä porukassa kyllä mielialat voi mollissa olla, naurua ja juttua riitti! Laitoin vielä ennen starttia sukkiini "salaiset aseeni", eli varpaanlämmittimet. Päivän kenkävalinta oli jättisämpylä, johon nuo pikkupussukat mahtuivat hyvin mukaan ja eipä jäätynyt varpaat, ei! Välinevalinnoista siis täysi kymppi.
Ensimmäisen kierroksen pelaajakokous
Heti alkuun jänskätti, miten heitto kulkee, kun en ole viime viikonlopun jälkeen kiekkoja viskonut. Olin laittanut lahjanarutkin drivereihini varmuuden vuoksi, etteivät ainakaan katoa lumeen ja hauska oli nähdä, miten ne vaikuttavat lento-ominaisuuksiin. Diamondilla väylältä 6 avaus aika kivasti ja siitä lähestyminen vastatuuleen Roc3:lla aivan korin alle. Loistoaloitus! Seuraavaksi väylä 7, jossa olen kerran pudottanut mandokyltinkin heitollani (sorry!) enkä siis koskaan sitä osannut oikein heittää. Nyt nätisti mandosta suoraan ohi. Seuraava heitto aivan OB:n rajalle parkkipaikan kulmalle ja kolmas antsassa lähes korille. Pitkä putti koriosumineen alle ja vitonen korttiin. Kivasti jatkui, tämä on minulle ihan hyvä tulos :)
Seuraava väylä olikin sitten normilayoutin väylä 18. Kerroin pohjiksi, kuinka edelliskerralla (tai no, se oli Spring Masters -kisassa) heitin avaukseni metsikön laidalle ja siitä pitkähkön lähärihyssen puiden yli koriin. Nyt avaus Diamondilla samaan paikkaan metsikön laitaan ja siitä taivashysse korille - alarautaan! Olihan tuuria - kyllä olisikin ollut hienoa tuolla pohjustuksella heittää lähäri suoraan mukiin! No, keksittiin porukalla syyttää tuota lahjanarua, joka heittämässäni Riverissä oli kiinni - se lienee vaikuttanut kiekon lentorataan juuri ratkaisevasti :) Hulvatonta menoa.
Väylällä 19 heitin avaukseksi Diamondilla antsattoman antsan ja lähestymiseni nyt muutoin onnistuneessa (M4 Light) antsassa meni pitkäksi OB:lle. Kaatiksen säännöillä seuraava heitto siis samasta paikasta ilman sakkoa ja nyt osuikin korille - korin jalkaan - eikä tarvinnut bogia pahempaa huolia. Tai mikä bogi se nyt oli - ei meillä Ninan mukaan ollut mitään par-lukuja tässä kisassa vaan kaikki saivat heittää juuri sen verran kuin kokivat tarpeelliseksi. Sanotaan siis neljä heittoa.
Ykkösväylällä heittoja kertyi neljä kappaletta, sillä puttini päätyi korin päälle sen sijaan, että olisi tajunnut puikahtaa ketjuista sisään. Tästä syntyikin syvällinen keskustelu siitä, pitäisikö naisille tai edes naisten omissa kisoissa koriosumatkin hyväksyä ja varsinkin jos kiekko jää korin päälle ja on kosketuksissa ketjujen yläsilmukoihin... hyviä pointteja, mutta nyt siis mentiin tiukoilla säännöillä ja kiekko piti vielä nostaa sisälle. Kakkosväylällä tein saman, minkä niin usein pitkillä väylillä teen: heitin madontappajan. Lumi sentään kiidätti kiekkoa jonkin matkaa, mutta joskus senkin vauhti tyssää. Vaikka kakkosheittoni oli pitkä, se kaarsi alivakauttaan liikaa oikealle ja matkaa korille oli vieläkin liikaa. Kolmas väylän poikki reilusti siksakkia korin vasemmalle puolelle ja siitä kahdella sisään. Hyvin odotettu tulos.
Ihana väylä 3 meni aika nappiin kaikin puolin. Avaus puiden vasemmalta puolelta rinteeseen Terijoensalavien eteen, toinen heitto metsän etupuolelle ja kolmas aivan korin alle. Tai no, oli siitä lähes 2m koriin, mutta tuolta matkalta uskaltauduin rinnekoriin kiekkoni pudottamaan enkä tarvinnut lisäputteja taikka -jännitystä elämääni... Ilahduttava onnistuminen haastavaan paikkaan - tässä kun ei heittojen pituudella voi niinkään saada etua kuten edellisväylällä. Nelosväylällä Millis heitti juuri sen avauksen, mikä tuohon olisi kuulunut - ihanasti täydellistä linjaa korille. Minun kiekkoni syöksyi liikaa oikealle ja kun vielä upsini tuolta tiheiköstä ei tajunnut kaatua korin alle vaan rollasi kuuteen metriin, jouduin jännäputille. Ilahduttavasti upotin putin koriin! Jee, nämä ilahduttaa aina!
Vitosväylä oli pilkottu meille kahteen osaan, joista alkupuoli heitettiin takatiiltä harjoituskoriin rinteen alla ja loppuosa rinteestä kuusien reunustamaan väyläkoriin. Kummallakin väylällä käytin neljä heittoa, vaikka jälkimmäisellä sainkin ilahduttavan ketjujen kilahduksen kolmosheitollani aikaan... "weak side" ei turhaan ole nimeään saanut, ketjut eivät kiekkoa sisäänsä imaisseet.
Mahtavalla fiiliksellä mentiin Ninan vanhempien keittämän ja paikalle toimittaman kahvin äärelle nauttimaan välipalaa. En edes tiennyt pisteitämme, tilanteitamme tai yhtään mitään eikä se ollutkaan tänään pääasia. Yllätys olikin melkoinen kun olin kisassa neljäntenä ja ainoastaan pari heittoa kakkossijasta! Ykköseksi itsensä heittänyt Susanna oli ihan omilla lukemillaan, taisi olla 31 heittoa kun minulla niitä näköjään osoittautui olevan 39. Jee kivaa ja sitten evästä!
Mustikkasopan, smoothien, kahvin ja keksin jälkeen olikin hyvä aloittaa uusi kierros - kenenpä muunkaan kuin Milliksen ja Ninan kanssa! Meidät oli ryhmitelty nyt tulosten mukaiseen järjestykseen ja tähän sakkiin pääsystä sai kyllä olla ylpeä :) Jättekiva - sanoisi ruåtsalainenkin!
Nyt aloitus kasiväylältä ja sehän ei sitten ole ollenkaan helppo par2... ai niin, ei par-lukemia tänään! Heittelimme kaikki avauksemme sinne sun tänne ja siitähän kierros sitten lähtikin naurun voimalla liikkeelle ihan parhaalla tavalla. Näiden mimmien kanssa ei kyllä tarvinnut pingottaa eikä jännätä heittojaan. Niin letkeää suhtautumista omiin suorituksiin - myös niihin vähemmän onnistuneisiin - että ei voi kuin ihailla!
Heti toisena saimme heittää väylän nro 9 ja se jos mikä on melkoisen hankala metsäreitti... avaukseni kalahti heti puuhun ja jotain ne muutkin tytöt taisivat touhuta, sillä 7 heiton jälkeen sain edelleen jatkaa honorissa. Mahtavaa ja mikä spiritti! Tää ei oo mitään haudanvakavaa... muutkin mokaa... pään sisäinen jukeboksi aloitti välittömästi soittolistansa, ja metsäväylät vaan jatkuivat. Väylällä 10 avaus hiukan liikaa oikealle, vaikka laitoin kevyessä hyssessä Diamondini liikkeelle. Siitä kakkosheitto tuplaääniefektin kera antsassa hienosti väylälle - mukana siis karjahdus ja lahjanarun kiva fläpätysääni. Neljäs heitto koriin ja vielä viimeinen metsäpilli edessä...
Väylä 11 oli taas lohkottu kahdeksi väyläksi, ja ei ne tainneet ihan putkeen mennä sillä yhteensä heittelin näihin 10 heittoa. Mukana pari puuosumaa, onnistunut upsi korin alle, gripannut avaus ja alarautaputti. Lisäksi sitten niitä ei-niin-mieleenpainuvia heittoja eli pelastautuminen metsästä, pidempi lähestyminen ja kiekon nosto koriin. Monenlaista mahtuu kahdelle väylälle, myös olosuhteita, sillä metsästä kun taas pääsimme avoimelle, oli ystävämme tuuli mukana kuvioissa.
Tuulesta puheen ollen - väylä 12. Avaukseni heitin niin flättinä, että eihän se kantanut. Kakkosheitto sitten vastavuoroisesti liiankin rohkeasti ohi korin ja siitä ensimmäinen lussuheitto korin alle. Nyt tajusin, että tämä oli tosiaan ensimmäinen tätä laatua, etten edes yrittänyt kauempaa sisään. Noloa. Hassua. Höh. Väylällä 13 sentään yritin kakkosheittoa sinne päin, mutta poissa olivat ekan kierroksen lupaavat kolahdukset ja kilahdukset. Jotenkin rohkeus oli muuttumassa varmisteluksi, tylsää. Kyllä se rohkea kaikki-tai-ei-mitään -peli vaan on hauskempaa pidemmän päälle, siis pelinä. Muutenhan kyllä hauskaa riitti, vaikka ihan aina ei ollutkaan suuna päänä heittämässä. Mutta kyllä täytyy laittaa korvan taakse tuo pelityyli... liika seiftailu kun ei tyydytä. Hauskempaa on kun yrittää. Milliksen peliä täytyy kyllä ihailla, siinä on rohkeutta, taitoa ja iloa vaikka muille jakaa!
Vielä väylät 18 ja 19 ja nyt niissä numerot toisinpäin: 4 ja 3. Olin ihan birdieputillakin, mutta vaikka aivot käskivät hysseputtaamaan, käsi tekin antsan ja oksiinhan se takertui. Mitämitä juuri tein! Ei vaan mennyt tarpeeksi väkevästi käskyt käteen saakka, niin vakaasti olen antsaputtaaja. No, ei se olisi silti välttämättä koriin mennyt, mutta olisi ollut ainakin mahdollisuus...
Kierroksen päätteeksi vielä ykkösväylä ja siinä minulla on näköjään vaihtoehtoina antsaton antsa tai liiallinen antsa. Nyt jälleen tuo jälkimmäinen ja olin puiden keskellä. Rohkealla yrityksellä sain kiekkoni ketjuja hipoen alarinteeseen ja sieltä kisan viimeinen heitto, kuusimetrinen putti ylämäkeen - ja sisään! Jee! Hankalasta metsästäkään huolimatta kierrosten eroksi ei tullut kuin kaksi heittoa ja yhteistulos siis 80 heittoa ja viides sija! Keskimäärin 4 heittoa/väylä :) :)
Lopuksi vielä palkintojen jako sekä lumienkelien teko... muutama hassu meni vielä niitäkin hankeen tekemään - on tämä vaan loistoporukkaa! Olen kyllä valtavan onnekas, että olen tähän porukkaan päässyt tämän ihanan harrastukseni myötä tutustumaan. Kiitollinen.
Aina on hieno sää heittää frisbeetä!
Arvonnassa sain palkinnoksi Frisbeepointin vuoden 2017 kalenterin :)
Tulokset - vaikkeivät ne olleetkaan tässä kisassa niin tärkeitä
Koko mahtava naisporukka kisan jälkeen, kuva Kalle Seuranen / Nina Kiminki
Olisi ollut mukavaa päästä mukaan! Hieno tunnelma ja onnistunut kisa! Ja sitä taattua Pirjon blogikirjoittelua!
VastaaPoistaOnnittelut!