Foreantsaa ja höntsää

Vihdoin perjantai ja lyhyempi työpäivä, että ehtii radalle. Ehei, ei mitään hulluttelua vaan fribaradalle, Veikkolaan!

Sain Hollen kaveriksi, mukaan muutama hassu tuttu kiekko ja auton keula kohti Kirkkonummea. Edelliskerralla sain radalta kunnolla turpiini ja nyt olin valmis uusintaan. Olin varustautunut rauhallisuudella, tyyneydellä ja suurella pettymystensietokyvyllä. Sekä olin treenannut minulle hankalia asioita: lähestymisiä ja putteja.

Avaukset molemmilla puihin ja ykköseltä bogey korttiin. Nauratti, kuinka päivän ensimmäinen heitto voikaan olla klisee! Kakkosväylällä hieno antsa ja kolmonen koriin. Mahtavaa! Tästä oli hyvä jatkaa. Lunta tuprutteli hissuksiin ja maassakin oli niin paljon että kiekon paikka piti katsoa aina tarkkaan. Hieno iltapäivä, hieno laji.

Lauantaiaamusta kiersimme Talin talvilayoutissaan ja vielä tankkauksen jälkeen uudestaan Veikkolan 18 väylää. Hienoa oli löytää uusia oivalluksia, kuten foreantsa. Koskaan ennen en ollutkaan koko heittoa ajatellut tarvitsevani mutta kuinka ollakaan nyt sitä tarvittiin pelastamaan peliä monessakin paikassa. Heti uusi suosikki normiantsan rinnalle. Muutenkin löysin itseni yllättävän usein sovittamasta forea ja sainpa sen toimimaan parissa sormiupsissakin. Peukku-upsissa kiekko karkaa turhan helposti ennen aikojaan kädestä, mutta foreotteessa sen saa heitettyä voimakkaammin. Voi, mistä löytyisi tarpeeksi aikaa treenata näitä kaikkia!!

Veikkolan rataan tuli paljon parannusta kun aloin miettiä kiekon lentolinjoja ilman halki. En enää tuijottanut sokeasti suorinta väylää koria kohti vaan saatoin löytää avoimen reitin kiekolle jommalta kummalta puoleltani - yleensä kuitenkin ajatukset ja käsi kääntyivät antsan puoleen... Siitä tuli tämän viikonlopun teema. Teema, jonka kruununa sain Meilahden viikkokisojen avauksen väylällä 16 ässänä aivan korin eteen. Ja lauantaina Veikkolan väylällä 13 kiekon saareen - ilman antsaa tosin, mutta menköön :)

Omia höntsäkisailujani helpottaa selvästi kun lasken pisteet sen mukaan, että bogey on par ja jos väylä menee ihannetuloksella koriin saakka, se on henkilökohtainen pirkko. Kisan edetessä pisteitäkin on helppo laskea kun pitää mielessä vain kuinka monta par- ja vastaavasti tuplabogeyväylää kierrokseen osuu. Ehkä hiukan kunnianhimotonta, mutta olkoon. Ehkä kuitenkin palkitsevampaa kuin sen vertailu, tuliko nyt +19 vai +25 sillä nuo luvut eroavat toisistaan huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa +1 ja +7. Saati kun kierros menee alle bogeyn ja omalla laskukaavalla onkin jo miinuksella! Tosin sen olen jo havainnut, että menee hetki ennen kuin treenit alkavat näkyä numeroina, jonain muuna kuin omina pieninä onnistumisen hetkinä. Niinä harrastuksen kultajyvinä, jotka kannustavat eteenpäin.

Sanotaan, että kerralla voi parantaa vain yhtä osa-aluetta. Kuinka voisinkaan keskittyä ainoastaan yhteen heittoon, vain yhteen kiekkoon tai kulmaan! Heitän lähestymisiä kevyessä hyssessä ja suoraan. Heitän antsassa ja toisinaan taas forella ja miksei myös foreantsaa. Pää menee pyörälle, jokaisen heiton olemusta tulee pohdittua aika ajoin syvemmin vain huomatakseen, että nyt unohtui tsekata ranne, nyt taas ryhti ja mitenhän sen saaton kanssa taas olikaan... tai oliko grippi kunnossa ja tuliko noseuppia. Argh! :)

 

Niin - sekin tässä eräänä päivänä viimein selvisi, että silloin kun heittoni lähtee saaton kanssa, jalka kääntyy luonnostaan kantapäällä. Loistava oivallus, jota täytyy vain vahvistaa ensin lähestymisissä ja siitä kohti avauksia ja draivauksia. Haasteita ja oivalluksia jatkossakin odotellen. Niitä tulee riittämään ja ihan jokaisella ei ole edes nimeä. Kuten ei niille ajoittain ilmestyville väylätuloksillekaan, joita kutsutaan yhteisellä nimellä "Other"...