Rystyavauksen liike on kuulemma aika lailla samankaltainen kuin jos vetäisin veneen moottorin tai ruohonleikkurin käyntiin. Tällä ohjeella lähdin kiekkoa heittämään viime kesänä ja heti alkuun sain lapalihakseni jumiin, sittemmin pärjäsin onneksi vähemmillä vammoilla.
Luulin, että voimalla ja nopeudella kiekko lähtisi oikein ja ärsyynnyin, kun sen lentorata oli aina vain enemmän oikealle vetävä (olen oikeakätinen). Tulin siihen tulokseen, että kiekko lähtee oikealle kun vartalon kiertoliike on nopeampi ja vastaavasti taas karkaa vasemmalle kun pyörähdän liian varovaisesti. Näillä tasapainoilin ja manailin kun Manala jälleen kerran karkasi jompaankumpaan suuntaan.
Lopulta syksyn kuluessa sain vakiinnutettua heittoni siten, että olin rystyavauksessa aivan selin koriin tai haluamaani väylän suuntaan ja näin sain avauksen lähtemään haluttuun suuntaan, keskelle väylää. Hienoa, ongelma ratkaistu! Vai oliko sittenkään...
Tammikuu ja syntymäpäiväni. Frisbeepointissa oli naisille ilmainen tunnin tekniikkaopetus, jota veti Jalle Stoor. Sinne siis, ehdottomasti - vaikka olin aivan varma, että tupa on täynnä naisia. Hyvä etten ääneen huudahtanut kun meitä oli kokonaista kaksi rookieta paikalla plus vakkarikasvot Jenni ja Niina! Whaaat! No ei kai siinä mitään, näin saimme vain enemmän aikaa kysellä, kuunnella ja kokeilla oppimaamme.
Sitten tuohon otsikkoni aiheeseen: rounding. Korrektia termiä suomeksi en tuohon tiedä, joten pysytään tässä. Kuitenkin tarkoittaa kiekon kaartamista heiton vetovaiheessa, jolloin "kerromme kiekolle, mitä sen kuuluu tehdä". Oheinen video avasi silmäni omalle virheelliselle - nyt jo entiselle - heittotyylilleni ja auttoi ymmärtämään, mikä siinä meni vikaan ja miksi. Mahtavaa! Oivallus, kultajyvänen!
Olen nyt heittänyt "jo" kohta kuukauden kaikki heittoni tuolla Jallen opettamalla tyylillä, joka ei poikkea oheisen videon opeista. Hysse ja antsa tehdään Jallenkin opeilla juuri noin: vartalolla eikä kiekkoa kaartamalla, mikä luonnollisesti oli se keino, millä "ennen" yritin kiekkoa saada kaartamaan haluttuun suuntaan... Nyt vain pitää saada se vartalo tekemään kaikki oikein - taipumaan, kääntymään ja oikaisemaan itsensä juuri oikea-aikaisesti ja oikealla tekniikalla. Vaikka asian osaakin teoriassa, sen saaminen käytäntöön ja lihasmuistiin vie aikaa.
Toinen juttu videolla on tuo etummaisen jalan pyörähdys kantapään kautta ja siihen on vastattava rehellisesti: en tiedä pyörähtääkö jalkani ja jos, niin tapahtuuko se kantapäällä vai päkiällä. Pyörähdys ja lantion eteenpäin työntö tuovat mieleeni kuulantyönnön tekniikkaopit ja jos mietin omia tekniikkapuutoksiani siinä, voisin lyödä vetoa, että tuossaKIN olisi aika lailla työsarkaa tuleviksi kuukausiksi ja vuosiksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti