Kierroksia ja kierroksia...

Viikonloppuna oli taas aikaa varattuna muutamalle kierrokselle kun Hollekin saapui kaverikseni. Lauantaiaamun aloitimme Talista, jossa oli treffit heti aamuyhdeksän pintaan muutaman Disc Golf Vikingsien seurakaverin kanssa, joita emme olleet ennen tavanneet. Pirteinä he odottelivat autollaan kun saavuimme paikalle ja kierros lähti käyntiin.

Loistava aloitus - heti ensimmäiseen puuhun ykkösellä, jossa ei edes ole puita! Pah. Taustaa sen verran, että olin tammikuun lopulla Jalle Stoorin opissa Frisbeepointissa ja sain siellä hyvät neuvot heittoasentoon, grippiin ja kaikkeen, minkä olin itsekseni kehittänyt videoiden ja sanallisten kuvausten perusteella "sinne päin". No, ei ole opit vielä jäätävän hyvin selkäytimessä kun kiekko tosiaan lirvahti kädestä heti kun vaan sain käteni vartalon etupuolelle... melkein näin ajatuskuplan jokaisen seurueemme jäsenen pään päällä "mitähän tästä kierroksesta vielä tulee" :)

Lähtihän se sitten siitä ja sain Arskalta vahvistuksen sille, että kannattaa vaan nyt alkuun kärsiä huonot heitot, sillä pääsee kuitenkin pidemmälle kuin omalla rikkinäisellä tyylillä. Kiitos! Väylätkin menivät ihan miten kuten, mahtui joukkoon jokunen hyvä heittokin ja keskinkertaisia vielä enemmän. Täydellisiä epäonnistumisia ei enää kuten tuo ykkösheitto ja kierros päättyi hyvällä mielellä suunnilleen omalle tasolle sopivaan tulokseen.

Olo oli luottavaisempi ja alkoi taas tuntua, että treenaaminen tuottaa tulosta ja heitotkin lähtevät sinne minne pitää. Ainakin suurin piirtein siis. Puttikin jotenkuten. Tammikuun puttitreenien vaikutus alkoi tosin hälvetä saman tien kun unohdin puttikorin viikoksi parvekkeelle helmikuun ensimmäisellä viikolla... se, ettei luota puttiinsa on sama kuin heittäisi kiekon suoraan alarautaan.

Iltapäiväksi ajelimme vielä Veikkolaan, sillä olimme innostuksen puuskassa menneet ilmoittautumaan sinne pääsiäiskisoihin. Minä olen käynyt radalla kerran, Holle ei kertaakaan ennen.

Veikkola palautti taas maan pinnalle, jos olin yhtään päässyt onnistumisista nauttimaan Talin kierroksen aikana. Kapeat väylät ja haastavat ylämäet sekä runsas puusto toivat sen verran uutta haastetta heitoille, että tuntui kuin en olisi kiekkoa koskaan heittänytkään! Oman haasteensa toi sekin, että heittelimme sekä "normaalia" kierrosta että putterikierrosta samalla kertaa harjoitellaksemme myös putterien heittämistä sunnuntain Meikun kisaa varten ja koska väylällä tosiaan heittoja tuli enemmän kuin ne ihanteelliset 2-3 niin välillä päässä surisi ja kierrokset nousivat jo silkasta turhautumisesta kun en pystynyt muistamaan oliko kyseessä toinen vai kolmas heitto putterilla ja minne heitin Manalani avauksessa. En suosittele tätä lähestymistapaa - etenkään vieraammalla radalla ja lumisateessa.

Kierros päättyi hyvillä mielin kunhan sain kierrokseni laskuun ja loppuväylät heittelin vain normikiekoillani. Toteaisin kyllä, että Veikkolan rataa ei ihan heti kannattaisi lähteä kisaamaan ellei oma sipuli ole kunnossa... tietää siis montaa visiittiä tuolla ja useaa mäntyjen kolkuttelua vielä ennen pääsiäistä ;-)

Kiitos Holle seurasta! On tämä vaan kaikesta huolimatta mahtava laji. Kesällä naruttomilla kiekoilla ja ilman toppavaatteita lienee sujuvampaakin. Ehkä.