Koska mittaa ei ollut mukanani, mittasin metrit askelilla. Seitsemän kengänmittaa on aina 2m ja näin ollen JYLY:ssä tarvittavat metrit löytyivät riittävällä tarkkuudella. Voisi siis olettaa, että kenkäni ulkomitta on aika lailla tasan 28,5cm. Erilaiset oksat ja tikut saivat esittää heittolinjaa ja viimein asetuin viimeisen, 10m etäisyyttä kertovan merkin taakse.
Yllätys oli melkoinen, kun tuo 10m näytti kohtuulliselta. Ei se viimeksikään niin kaukaiselta näyttänyt kuin miltä sama matka aina sisätiloissa näyttää, mutta silti jotenkin levollisin mielin aloin viskoa kiekkojani yksi kerrallaan kohti koria. Nyt tajusin muuttaa tekniikkaani hiukan, sillä push putt ei minun tekniikallani riitä kuin 7-8m matkalle. Loivassa, erittäin kevyessä ranteella vipatussa antsassa laitoin siis kiekot matkaan ja jokainen otti kosketuksen koriin. Wau! Kaksi kiekkoa lähti kädestäni jopa niin nätisti, että heti niiden irrottua tiesin, että ne osuvat optimaaliseen kohtaan ketjuja ja putoavat kilahduksen säestämänä korin pohjalle. Hieno aloitus JYLY:lle, normaalin nollan sijaan!
Jatkokin meni jotenkin älyttömän helposti. Seiskasta kaksi kiekkoa hypähti korin reunalta tai osui yläpantaan, mutta sen jälkeen sain 8m matkalta kokonaista 4 kiekkoa sisään jotenkin luonnollisen helposti. Mikä siinä on, että joskus puttaaminen on vaan niin luonnollista ja toisinaan en saa kiekkoa istumaan edes käteeni - saati singottua mitenkään koria kohti niin, että sillä olisi toivoa sinne kilahtaa. Ja joka kerran, kun tuo luonnollinen helppous on vallalla, sitä erehtyy kuvittelemaan löytäneensä putin. Vähänpä taas tiesin! Seuraavat heitot menivät edelleen ihan kohtuullisesti, tai minun tapauksessani siis hyvin, eli 9m matkaltakin kevyt antsaputti tuotti kaksi koria ja 7m siitä ohut pettymys kun sisään jäi ainoastaan kolme kiekkoa erilaisten venkoilujen ja koriosumien jälkeen.
Nyt edessä oli uusi yritys jo aiemmin onnistuneesta 8m paikasta. Miten meni? No, jotain tässä taas katosi, sillä etäisyys koriin oli aivan kateissa ja kiekot kolahtivat joko korin jalkaan tai liitelivät sen ylitse ja pompahtivat katolta. Ketjuosumia nolla. Korissa kiekkoja nolla. Vaan eipä hätää, sillä seuraavaksi olisi 5m helppo heittää kaikki viisi sisään - ellei se ensimmäinen lähtisi kädestä aivan liiallisella voimalla osuen ylärautaan. Tyyppivika kun siirryn kauempaa lähelle puttaamaan. Vielä kun sain 9m sisään kaksi kiekkoa ja ilahduttavasti 7m saman tuloksen kuin edelliseltä 5m eli ensimmäinen ylärautaan ja muut siististi sisään, niin alkoi olla puoliväli lähellä. Jälleen 9m antoi kaksi kiekkoa eli puoliväliin päästyäni oli tulosliuskalla 196p ja himoittu 400p haamuraja kovinkin mahdollinen.
Pelin loppu ei ollutkaan enää niin kehuttava. Olen saanut useinkin parannettua toisella puoliskolla puttia niin paljon, että se on reilustikin alkua parempi. En tänään. Jotenkin putissa alkoi olla väsymystä, suora selkälihas alkoi vihoitella jatkuvaa kiekkojen poimimista ja kurottelua vastaan ja osumia tuli yhä useammin alarautaan ketjujen sijaan. Siihen sain olla edelleenkin tyytyväinen, että kiekot menivät lähes aina kuitenkin koria kohti ja osuivat siihen eli sivusuunnassa ei alkanut tulla heilumista kuten vielä viimeksi. Pidemmältä eli 9-10m päästä en päässyt enää heittämäänkään kun tulokset jäivät aina välille 0-3. Todellakin, kahdesti heitin 8m matkalta nollatuloksen, mikä on kyllä tosi nollatulos.
Näin katosi mahdollinen ennätystulos harmaaseen massaan ja eihän se muuta tiedä kuin lisätreenejä. Sekä ihan salitreeniä että puttaamista. Kaikesta huolimatta ihan kannustavaa kun tuo puttaus jotenkin taas lähti uudestaan toimimaan muutaman kuukauden epävarmuuden jälkeen. Sehän tässä paljon vaikuttaa rutiinien lisäksi, että on se luottamus - tämä menee sisään.
Taas otin loppuun haaraputit ja nyt niihinkin tuli uusi rutiini. Tai en ole aiemmin huomannut, miten tuon haaraputin saatan, sillä siinähän ei saattoa voi tehdä joutsenlampimaiseen tyyliin takajalkaa nostamalla. Tai olenko saattanut ollenkaan. Nyt asennoksi muotoutui sellainen haara, jossa oikea jalka on hiukan edempänä kuin vasen ja paino hiukan enemmän oikealla kuin vasemmalla jalalla. Tästä nosto jalkoja hyväksi käyttäen siten, että kun oikea käsi ojentuu kohti koria, vasen ojentuu saman verran taakse. Näin tasapaino säilyi hyvin ja asento oli loppuvaiheessakin tasapainoinen ja käsi osoitti suoraan kohti koria. Ihan kiva, vaikka itse sanonkin. Kaikki kiekot eivät menneet koriin, mutta sain kuitenkin myös niiltä haastavammilta 9-10m heittopaikoiltakin sisään 1-2 kiekkoa ja se on jotain se. Mieleen hiipi sellainenkin ajatus, että putteja kun tarpeeksi paljon hioisi, saattaisi puttisilmä harjaantua niin hyväksi, että kisaolosuhteissakin osaisi aina vain tarkemmin arvioida etäisyyden korille ja samalla tarvittavan voiman ja irrotuskorkeuden. Mikä houkutteleva ajatus!
Kohti viikonloppua mennään taas! Mitäpä sitä muuta mielessä kuin ajatuksena olisi kiertää kerran tai kaksi Veikkolan ensi viikon kisarataa ja puttailla JYLY joka ilta kerran läpi sekä hinkata haaraputtia. Jospa niillä saisi kisaankin niitä onnistumisia taas lisää. Pienin askelin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti