Tulihan turhaan tuskailtua sen kanssa, kun ei uskalla draivata olkapään/käsivarren kivun takia. Ajattelin, että levolla tuo menee ohitse muutamassa päivässä vaan ei. Sitten aloin etsiskellä ystäväni Googlen avulla ohjeita ja vinkkejä kipujen selättämiseen, sillä en kai minä nyt ainoa fribaaja voi olla, jota joskus johonkin sattuu! Ja löysin helmen:
DiscGolf4Women training
Minua kiinnosti erityisesti ohje Yoga for Disc Golf: Shoulder Stretches joka vastasi niihin tarpeisiin, joita minulla tällä hetkellä oli. Tulostin siis ohjeen itselleni ja hiippailin työpaikan kuntosalille testaamaan, mihin näillä voisi vaikuttaa. Alkuun lämmittelin kuminauhalla, jottei kylmiä lihaksia tarvitsisi alkaa kiusaamaan. Kevyitä vetoja eri suuntiin ja johan alkoi yläkroppa lämmetä. Sitten makuualusta lattialle ja ohjeet viereen.
Ensimmäinen liike, cow face, vie kädet selän takana yhteen siten, että toinen kyynärpää osoittaa kattoon, toinen lattiaan. Tämän muistan lapsena tehneeni siten, että sain sormilla toisen käden sormista kiinni... nyt väliin kaivattiin kulkukortin kaulanauhaa aivan liian monta senttiä. Se liikkuvuus, se liikkuvuus. Teki silti ihan hyvää eikä suurempaa eroa ollut eri puolilla.
Toinen liike, Thread the needle, vie kontilleen matolle ja siitä ujutetaan toinen käsi ristiin vartalon toiselle puolelle, kämmen alaspäin ja olkapää sekä kasvot mattoon kiinni. Taas rauhallinen syvään hengittely ja tässä huomasin heittokäden olevan selkeästi kireämmän. Vasemmalla ei mitään ongelmia, oikealla pientä hammasten kiristystä havaittavissa. Tehokasta siis.
Sitten päästiin liikkeiden kuningattareen, Dragonfly, oli nimi ja tähän tykästyin erityisesti! Vatsalleen makuulle ja kädet viedään vartalon sivuille ristiin, T-asentoon, eli oikea käsi vasemmalle ja vasen oikealle. Kämmenet lattiaa kohti ja ensi alkuun asentoni muistutti enemmän Y-kirjainta. Leuan asettaminen olkapään päälle ei tuntunut ollenkaan rennolta ja oikeaa hartiaa kiristi järjettömästi. Sinnittelin neljä syvää henkäystä ja sama toisinpäin, eri käsi alla. Hiukan helpompaa, mutta kireää. Nyt sain jonkin mallisen T-kirjaimen jo väännettyä itsestäni ja pääkin lepäsi hiukan rennompana.
Loppuun Shoulder opener, jossa aluksi maataan vatsallaan T-muodossa kädet sivuilla. Siitä kammetaan toisen käden ja jalan avulla kroppa kyljelleen niin pitkälle kuin antaa myöten ja taas hengitellään syvään viisi kertaa. Ihanan rentouttavaa, tämä ei kiristänyt yhtään niin kuin nuo edelliset liikkeet.
Tein saman sarjan vielä toisen kerran päivän aikana ja heti sain olkapäähäni ja käsivarteeni rentoutta lisää. Illalla oli Kivikossa Arjen amatööri -kisat, joihin osallistumista mietin viimeiseen saakka ja kyllä oli ilahduttavaa huomata, että pystyin heittämään ilman kipua! Tietenkin lämmittelin ja venyttelin normaaliakin huolellisemmin ennen kisan alkua, mutta kyllä nuo päivän jooga-venytyssessiot vaan auttoivat! Lupaan, että tulevat pysymään vakiovenytyksinäni tällä kertaa ennaltaehkäisemään vammoja - ei vain korjaamaan niitä. Kiitos Valarie ja DiscGolf4Women!
Ai niin siitä kisasta. 13 väylän verran kisa sujui hienosti tai ainakin kohtuullisesti eli par-bogi vaihtelua suhteessa 7-6. Sitten oli se synkkä kohta kisan keskivaiheilla, jossa mikään ei oikein onnistunut. Alkuun nelosväylällä osuma puuhun, josta OB:lle. Huono lähestymisheitto jäi hiukan puun lehvästöön ja kun toinenkaan lähäri ei mennyt korille saakka vaan alkoi tappaa matoja, oli seurauksena tuolta suht kivalta väylältä tripla. Seuraavalla väylällä yritin korjata tilannetta puttaamalla par-putin alarautaan ja rollien seurauksena siitä tupla. Ei parantanut, ei. Sitten kaksi par4 -väylää, joilla oli kaikki mahdollisuudet onnistua. Olisiko pää sen verran kärsinyt edellisistä tappioista, että heitin mandoväylän lähärin mörriin ja sieltä puuosuman kautta tuplaksi ja seuraavalla taas hiukan epäonnistuneen avauksen jälkeen toisen puolen mörriin, josta ulos vasta toisella ja tuloskorttiin 7. Ihan kuin tämäkään ei olisi riittänyt, sillä heitin alamäkiväylällä 8 triplan ihan vain puttailemalla ja rollailemalla. Erään pelikaverini caddy totesikin, että "ei sulla ainakaan tuuria oo tässä ollut".
Tärkeintä kuitenkin oli, että sain pelata ja nautinkin niistä väylistä, joilla avaus ja lähäri osuivat kohdilleen ja sain nostaa par-putin koriin. Etenkin väylä 18 kovassa vastatuulessa, vesiesteen takia kuumottava väylä 1, ylärinteeseen nouseva 9 sekä pitkähkö 12 ja niistä saatu par lämmitti pelaajan mieltä. Väylältä 12 sain jopa honorin, kun ryhmäni isokätiset pojat heittivät yksi toisensa jälkeen tuolta bogin. Oli minullakin hetkeni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti