Vaihtoehtona fore

Oli sen verran kova rypistys tuo Partaharjun viikonloppu ja viisi kierrosta siellä, että käsivarren lihaksista löytyy vielä tällä hetkelläkin yksi, joka ei kestä kovan heiton loppuvetoa.

ei hauis, ei ojentaja vaan siitä välistä

Työviikon päätteeksi mentiin Hollen ja nuoremman pojan kanssa Veikkolaan ja alkuun kuljin mukana heitellen vain lähestymisheittoja ja putteja. Sitten jossain väylällä 9 keksin kokeilla forea ja olihan yllätys, kun se ei sattunut käteen ollenkaan ja lähtikin napakasti. Uudella innolla siis väylien kimppuun ja ainakin puupilliväylillä tuntui tosi kivalta heittää paikaltaan katse heittosuuntaan.

Kierros oli kyllä erityisen hyvän tuulen kierros - yhtään megamokaa ei siihen mahtunut ja ilahduttavasti sain Jaden lentämään tuulessa väylän 13 saarekkeeseenkin! Loppua kohti foresta tuli aina vaan napakampi ja aloin saada siihen antsaakin mukaan tarvittaessa. Nyt tuli taas harrastukseen uutta intoa ja pontta! Hyvä kun maltoin lopettaa kierrosta... enkä oikeastaan malttanutkaan vaan kävin heittämässä vielä ykkösväylän helppoon par:iin samalla kun Holle kuunteli käpytikan poikasten nälkäsirinää ontossa koivussa. Tulihan se emokin ruokkimaan pieniä :)

Niin - en tietenkään kuvittele, että nyt kaikki sujuu kuin rasvattua, mutta kieltämättä monesti kisassa toistettu lause "nyt tarttis olla se fore" sai kääntöpuolen. Jos vaikka olisikin se fore. Jos olisikin sellainen fore, joka olisi ihan samanlainen vaihtoehto kuin rysty - niin avauksessa kuin lähestymisessäkin! Tästähän aukesi ihan uusi peli!