Ajelin Onnibussilla pahimmassa juhannusruuhkassa torstaina Hollen luo Leppävirralle ja sieltä ajelimme Peurungalle leppoisasti aattoiltapäivänä. Kerrankin säät suosivat juhannuksena ja lähdimme helteiseen parikisaan mukanamme paljon juotavaa ja hiukan myös naposteltavaa sillä olimme edelleen aamupalan voimin liikkeellä. Odotellessamme paria kierrokselle jutustelimme paikallisen puuhamiehen Simo Väisäsen kanssa ja taisi siinä odotellessa vierähtää kolme varttia eikä paria kuulunut. Lopulta lähdimme omalle kierrokselle, ei kai se kisa niin tässä tärkeintä ollut :)
Minä heittelin itseni kanssa best shottia ja Holle omaa rundia. Näin saimme pientä kisahenkeä ja yrittämistä aikaan. Ja yllättävän hyvin tuo kierros menikin! Kolmosväylällä en vaan jostain syystä saanut kumpaakaan kiekkoa pysymään IB:lla ja siitä tupla. Muuten aina jompikumpi heitto onnistui vähintäänkin kohtuullisesti ja plussia kertyi hyvin hillitysti. Tykkäsin radasta ja etenkin väylä 7 ilahdutti hienolla ykkösheitoista koostuneella birdiellään. Ihan oikea pirkko siis! Sen jälkeen seurasi mahtava viiden väylän par-putki ja kun kierrosta oli takana 2/3 olin tuloksessa +4. Wau! Miksei voi aina heittää best shottia :)
Loppukierroksella oli vaihdellen bogia ja paria, ainoastaan pitkähkö väylä 15 tuntui hankalalta ja siinä heittoja kertyi jopa 7 best shotistakin huolimatta. Kiekot vain feidasivat aina mörriin, en hölmönä ottanut yhtään varman päälle saati midarilla... Vielä väylän 18 birdie pienensi loppulukemaa ja kierros päättyi minulle voittoisasti tulokseen +10.
Ah! Nyt pääsimme hiestä märkinä viimein lounaalle, kello taisi tosin olla jo n. 21 ja ilta pitkällä. Mukavaa porukkaa istuskeli terassilla seuranamme ja viihdyimme seurassa kuin olisimme tunteneet heidät ennenkin. Kyllä taas huomattiin, miten hieno harrastus tämä on ja miten hienoa porukkaa tätä harrastaa! Kuulimme myös, että klo 23 starttaa perinteinen juhannusyön kierros kisalayoutilla ja tottahan päätimme mennä mukaan! Ehdimme puolisen tuntia torkahtaa huoneessamme ennen kuin olimme jälleen ykköstiin tuntumassa reppuinemme. Mukana oli ihan hyvä edustus, varmaan 20-30 fribaajaa kuka minkäkinlaisin eväin varusteltuna ja hyvillä mielin. Mahtavaa!
Ehdotuksena kierrokselle oli parikisaa taikka kolmen hengen joukkuekisaa. Valitsimme parikisan ja meitä lähti siinä kuusi samaan ryhmään heittelemään. Muut olivat nuorempia miehiä, mutta väliäkö tuolla. Heitimme Hollen kanssa parikisaa minun edelliskierrokseni tulosta vastaan ja se vastus olikin tosi tasainen. Lopputulos taisi olla +9 eli yhdellä heitolla veimme voiton :)
Kierros oli aivan mahtava! On hienoa heitellä upealla radalla rentoa yökierrosta kun kaikilla on loistava mieli ja huumori meni sopivasti yksiin. Huumoriahan kierrokselta ei puuttunut - siellä halailtiin puita useiden klopsujen jälkeen ja heitettiin hyvää läppää milloin mistäkin sattumuksista. Kannustus ja toisten onnistumisista iloitseminen oli aivan yhtä hyvin läsnä kuin lajissa muutenkin ja vaikka kierros päättyi vasta puoli kolmen aikaan yöllä, olivat kaikki vielä hyvissä voimissa ja hymy korvissa. Kylläpä meille sattuikin hyvä porukka, tämä kierros ja sen tunnelma muistetaan pitkään! Tuloksetkin olivat ajankohta huomioiden tosi hyviä, itse asiassa ihmeen hyvin sitä jaksoi yöllä skarpata heittoja ja siitä kertoo sekin, että hankala väylä 15 meni tällä kertaa bogiin eikä tuplia mahtunut mukaan ollenkaan.
Mukanamme oli tietenkin myös musiikkia - pieni mutta tehokas ämyri bagissa jaksoi soittaa milloin uusinta kotimaista, milloin hiukan vanhempaa ulkomaista. Tuo muuten ihan omanlaistaan tunnelmaa - tällaista ei virallisella kisakierroksella ole! Meillä kun tämä harrastuskin on niin tuoretta, ettemme ole päässeet vielä tästä rennosta vippailu-höntsäilypuolesta päässeet nauttimaan, jäi kokemus todella mieleen. Kesäyön lämpö ja valoisuus tuovat oman lisänsä eikä jostain syystä hyttysetkään vaivanneet meitä senkään vertaa, mitä usein iltakierroksella tekevät. Jotain maagista tässä oli.
Yöpalaksi haimme hotellin respasta sipsejä, kun emme oikein olleet varautuneet eväin tällaiseen juhannuksen viettoon. Pikkusuolainen riitti ja hyvien yöunien sekä maittavan aamiaisen jälkeen olimme kannustamassa kisaajat aamun kierrokselle, siellähän oli liiton alaiset kisatkin vielä edessä... Reipasta! Meidän matkamme jatkui jonkin aikaa kisaa seurattuamme Suonenjoelle ja siellä 18-väyläiselle radalle.
Helle vain jatkui. Juomaa oli mukanamme varmaan litra molemmilla ja sekin hiukan niukasti, niin runsasta tuo nestehukka kuumassa on. Olen näemmä kuitenkin jo oppinut hikisten käsien kanssa heittelyyn, sillä lipsahduksia ei sattunut ihan niin paljon kuin edellisissä kisoissani Veikkolassa. Tai no, kyllähän nuo lipsahteli, mutta kun otin jälleen best shottina niin lipsahdukset sai unohtaa :)
Tykkäsin kyllä myös Suonenjoen radasta. Jokunen väylä oli makuuni turhan pusikkoinen, mutta suurin osa kivoja ja vaihtelevia. Oli harjun päällä, oli harjulta toiselle notkon ylityksiä ja oli avoimia liidätyksiä sekä ylämäkiväyliä. Myös tarkkuutta vaativia metsäväyliä löytyi eli kyllä - monenlaista heittoa sai tarjota. Olen nyt harjoitellut antsaheittoja niin paljon juhannuksena, että ne alkavat sujua melko hyvin myös avauksissa ja sehän ilahduttaa. Peurungalla sain yhdellä väylällä hienon 80-metrisen kun heitin Ennustajaa hiukan antsassa ja sillä oli tilaa liidellä eteenpäin ja täälläkin lähti aika kivasti. Vielä kun muistan hiukan puristaa kiekkoa, se lähtee pidemmälle, mutta samalla myös myöhäisemmän irtoamisen ansiosta enemmän oikealle, mikä tulee ottaa huomioon. Harjoitusta ja höntsää sopivassa suhteessa.
Taas läpimärkinä takaisin autolle ja nyt palasimme Leppävirralle - yhden pienen koukun kautta: Kotalahden sympaattinen piharata. Täällä oli kiva neppailla hyvään tulokseen, jäikö jopa pakkaselle, mutta viimeisen väylän varrelle oli pari autoa parkkeerattu emmekä saaneet sitä heitettyä. Ihana paikka!
Juhannuspäivän heittelyt oli nyt paketissa ja iltaohjelmaksi riitti hyvä ruoka ja sauna. Nam! Mutta jotta juhannus olisi täysin taputeltu, lähdimme sunnuntaina viikkokisoihin Partaharjulle kierrettyämme aamulla Vesileppis DiscGolfParkin 13-väyläisen layoutin... Tuonne tutulle radalle on perustettu yksi uusi kapea metsäpilliväylä, joka tuo uusia haasteita - puhumattakaan ykkösväylän muuttamisesta saarekkeeksi. Toki vanhallakin layoutilla saa pelata, mutta otettiin kokeeksi uudempi. Lähelle meni että olisin pitänyt tuloksen pakkasella best shottina, mutta ykköseltä otettu retee toi sen verran plussaa että yhden heiton verran se plussalle jäikin. Myös ensiheitoilla laskettu raakatulos oli ihan jees, +4.
Odotukset Partaharjulta olivat ihan otolliset, sillä heitto on nyt kulkenut ja rentouttakin on tullut kisatilanteesta huolimatta. Pääsin samaan ryhmään kisan toisen masters-ikäisen naisen sekä parin samanikäisen miehen kanssa. Viidentenä oli sitten vielä nuorempi mies, harvinaista että vähemmistönä! Aloitusväyläksi saimme 19:n mikä tiesi ongelmia. Ensimmäiset pari heittoa puihin ja siitä yhden pusikon kautta dogleg korille ja seiska korttin. Aika perushuono aloitus, mutta kovin odotettu :) Tosin kun seurueemme toinen naishenkilö heitteli väylän tyynen rauhallisesti viidellä koriin, aloin itsekin miettiä, että miksi aina suosiolla tämän ryssin...
Seuraavalta väylältä pääsin jo par-putille, mutta korotettu kori vei voiton ja lopuksi nostin metriseltä viheriötilkulta bogin sisään. Ykkösen avaus hienosti liidellen matalana, mutta jäi rinteeseen - par. Kakkosella sain toisen heiton hyvin mäen päälle n. 6-7m korista, mutta rinteen jyrkkyyden vuoksi en uskaltanut par-puttia vaan otin seiftin bogin. Kolmoselta jälleen pitkä avaus, joka feidasi lopuksi ilmoitustauluun ja varma nostopar. Nelosen avaus vasempaan kun varoin liikaa tuulta ettei veisi kiekkoa oikealle ja nostobogi korotetun tuulimyllykorin alta. Vitoselle luottavaisin mielin - nyt heittäisin tämän väylän kuten se kuuluukin mennä. Ja pah! Väylällä on yliote ja taas kerran huomasin kirjaavani siltä vitosen korttiin parin puuosuman ja huonon lähestymisen jälkeen...
Kutoselta par vinon oikealle feidaavan avauksen jälkeen. Seiskalta ihan ok, mutta koska vasta kolmannella mandosta, korttiin bogi. Kasilla avaus paremmin kuin koskaan, vielä uudella Star Rocilla hysse korin alle ja par! Tämä lämmitti mieltä! Pääsin honorissa ysiväylälle ja taas jäin miettimään liikaa tuulta ja sitä, että se veisi kiekkoni oikealle joten löysin itseni vasemmalta melkein seiskaväylältä. Hölmöilyä! Lähestyminen puuhun ja bogi. Vielä kymppiväylältäkin turha bogi huolimattoman lähestymisen jälkeen ja kohti tuloksentappajaa...
Väylä 11 jos joku on sellainen, jossa ei kaivata ylimääräisiä puutössähdyksiä. Sain avauksen keskelle väylää, ihan jees, ellei jopa ihannealoitus. Siitä jatko pitkälle, hiukan oikealle ja aloin olla puolivälissä. Edessä oli vain yksi puu ja heitin sitten huolimattomasti kiekkoni siihen ja kolmosheitto siis ihan nollille. Voi rähmä! Nelosella taas pitkälle ja keskelle väylää, mutta vitonen piti mennä korin alle ja feidasikin sen sijaan rinteeseen. Huolimatonta, tottakai rinteessä kiekko tekee juuri noin! Kutosheitollakaan en ollut turvallisen lähellä, mutta puttasin ja onneksi kiekko ei rollannut koko rinnettä alas vaan sain sentään lumiukon keskellä kesää. Tästä jäi jotain hampaankoloon...
Väylän 12 mandon kierrän aina midarilla rauhallisesti, sillä tässä on turha yrittääkään korille. Hienosti keskelle väylää, mutta lähestymisupsi lähti liian korkealle ja jäi 8-9m korista - bogi. Turha. Seuraavalta tössin jopa tuplan, kun heitot jäivät näreisiin. Sitten par, kun tässä olisi ollut pirkollekin tilaus. Väylä 15 ylämäkeen ja lähestyminen kuusi metriä korin yläpuolella hurjassa vastatuulessa. Ei pysty. Bogi. Alkaa olla turhankin tavallista tämä bogeilu.
Nyt uusintaottelu väylän 16 kanssa - se vei viimeksi minua kuin pässiä narussa ja pääsin mandosta vasta viidennellä heitolla. Hurjaa! Nyt avaus puuhun ja vasemmalle alas rinteeseen. Mitä ihmettä, kuinka tämä voikaan aina mennä näin!? Pohdin reteen kannattavuutta, mutta koska pystyin jatkamaan, heitin ohi mandosta ja kolmosella pitkälle notkoon avoimelle paikalle. Wau. Kaikki mahdollisuudet selvitä tuplalla. Lähestyminen varmistellen antsassa eikä kuusten välistä suoraan ja viiden metrin putti sisään. Tämä oli turnausvoitto!
Sitten uusia haasteita, väylä 17 rinteessä korokkeella. Avaus lyhyemmän tiin viereen ja kerrankin kun pääsin tätä kautta, mitä teen - heitän harjanteen yli ja kiekko rollii alas suolle - sinne minne yleensä päädyn jo avauksella. Ei siinä auta kuin heitellä kiekko lopulta viidennellä heitolla koriin. Hölmöä! Vielä viimeinen väylä. Avaus seiftinä keskelle. Lähestyminen yhtä seiftinä ja kympin putti keinuu korin laidalla mutta putoaa alle. Bogi, taas.
Kaiken kaikkiaan hieno kierros, jossa turhia virheitä toki melkoisesti, mutta vähemmän kuin viimeksi. Luulin jo tehneeni enkkanikin, mutta kyllä Iso Parta 2.-kierros vei voiton kolmella heitolla tästä. Silti ihan jees ja pääasiahan oli, että sai taas tutustua uusiin mukaviin harrastajiin ja heitellä hyvillä mielin heidän kanssaan. Kierrokseen mahtui jokaiselle onnistumisia ja niitä epätoivonkin hetkiä, paljon pörrääviä paarmoja ja kuumottavaa aurinkoa. Juomaa meni litran verran ja saman verran autolla. Vielä saatiin kokeilla yhdet holariheitot starttipaikan luona, mutta ei tullut - lähimmäksi pääsi yksi nuori poika, joka heitti ketjuista liitäen läpi. Harmi!
Olihan täydellisyyttä hipova fribajuhannus! Uimaan ei sitten ehditty kertaakaan ja mökkisaunakin jäi haaveeksi, mutta vielä on kesää jäljellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti