Loman jälkeinen ensimmäinen työviikko takana ja halutti juhlistaa sitä pikkukierroksella Oittaalla. Pojatkin lähtivät mukaan sekä Holle, mutta naisten kymppitonnin Riossa myöhästytti lähtöämme - pitihän uuden maailmanennätyksen syntyminen perunoida sohvalta tuoreeltaan! Olimme lopulta ykköstiillä vasta klo 20 eli pimeyttä vastaan saisi taistella. Ihana ilma silti, raikas ja sopivan viileä ja silti vielä shortsikeli :)
Porukkaa tuntui olevan ja tiillekin sai hetken jonottaa. Eka väylällä sain avaukseni lähimmäksi, mutta Holle vei birdien kun meidän muiden oli tyytyminen par-tulokseen. Siitä sisuuntuneena päätin jatkossa heittää mieluummin yläpeltiin kuin alarautaan - ja se päätös piti koko kierroksen!
Pidin nollatulokseni koko alkupätkän, ensimmäiset kuusi väylää. Laskimme siis nelosväylän edelleen par4-väyläksi, vaikka taitaa vaihtua par3:ksi syksyn aikana jos huhuihin on uskominen. Siinä sain pitkän par-putin sisään ihan vain päättämällä, että sisään se menee. Joskus se toimii. Seiskaväylällä oli honorissa edelleen ja totesin, että jos tämäkin menee ihannetulokseen niin julistan tämän pöljäksi päiväksi. Pöljä päivä tästä tuli, vaikkakin seuraavat väylät kolistelin puita bogiin ja pääsin seuraavaksi par-tulokseen vasta väylällä 12.
Kierroksella oli tosi hyvä fiilis ihan jokaisella, vaikka olinkin kaikkien yllätykseksi johdossa ja se piti loppuun saakka. Upeaa kun pojatkin pitivät sipulit kasassa ja heittivät iloisella mielellä myös puuosumien ja puttirallien jälkeen. Mahtavaa! Viimeiset väylät piti todella taistella laskeutuvaa pimeyttä vastaan ja kolmella viimeisellä väylällä kiekkovalinta perustui lähes yksinomaan väriin.. Vain valkoiset ja keltaiset näkyivät maastossa. Onneksi M4 on valkoinen ja vaihdellen myös apinastämpillä varustettu Pursi pääsi liitämään. Yhden avauksen heitin Saintilla - kirkkaankeltainen - kun Jaden pinkki väritys tuntui liian epävarmalta :)
Mahtavaa heitellä kun tuntui, että tunnen kiekkoni! Tätä olen odottanut - että heittovaiheessa on selvää millä kiekolla heitän ja mihin heitto suuntautuu, mistä kauttaa liitää. Tietenkään aina heitto ei osu siihen rakoseen, mihin sen suunnitteli, mutta riittävän usein kyllä. Ja riittävällä tarkkuudella. Onnellakin toisinaan. Yhden OB:n onnistuin saamaan harmillisesti väylällä 15 ja siltä siis hiukan turha bogi. Avaukseni oli metrin verran liian pitkä ja Ennustajan antsa ei pitänyt loppuun saakka. On se tarkkaa!
Pari viimeistä väylää vielä vähän seiftatenkin par-tulokseen ja uusi enkka oli purkissa: +7 Wau! Pimeys alkoi toden teolla tuntua ja samassa sammuivat katuvalotkin - ne kun säästösyistä sammutetaan klo 22 :)
Mikä ihana yllätys odottikaan kotona kun tyttäreni oli leiponut maistuvimman pannukakun ikinä! Sai veljiltäänkin kovasti kehuja ja se jos mikä kertoo paljon. Hieno ilta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti