Kesäsäät olivat Savossa olleet jo jonkin aikaa kovin epävakaiset ja sama jatkui kun ajelimme Joroisiin viikkokisoihin. Mukaan kisaan saimme myös pojat, joille kierros Kanavan frisbeegolfradalla oli ensimmäinen - odotukset siis sopivan matalalla.
Kunhan päästiin pelaajakokoukseen, alkoi sade rummuttaa sitä tahtia, että ryhmiä ja aloitusväyliä oli lähes mahdoton kuulla. Lopulta selvisi, minne kukin oli matkalla ja tsemppitoivotusten jälkeen pääsin muiden tyttöjen, Teijan ja Jonnan kanssa aloitusväylällämme 17. Hahaa - heti suuren suurta liidätystä odotettavissa. Ja olihan taas hölmö avaus itselläni: aika lailla suoraan kohti koria, joten sieltähän se sitten feidasi vasemmalle kuusen alle, sinne samaan paikkaan, minne aina ennenkin. Poikkeuksena edellisiin kertoihin onnistuin nyt heittämään kiekon kuitenkin dropparilta saarekkeeseen ja puttaamaan bogin sisään.
Viimeinen väylä, nro 18, oli meillä seuraavana ja siinä avaukseni lipsahti hiukan liikaa oikealle - vastavuoroisesti. Sade oli jatkunut katkeamattomana koko ajan ja taistelu sateenvarjon, märkien käsien ja kiekkojen kanssa sai uutta ulottuvuutta, kun kiekko tussahti valaisinpylväästä oikealle hiekkarinteeseen, jolta ei auttanut kuin pelastaa se takaisin väylälle. Täältä yritin sitten kolmatta heittoa korille, mutta hiekkainen kiekko solahti kädestäni kuin ammuttuna viereiseen töyrääseen, hiekkarinteen ja multakerroksen väliin! Nyt tytötkin jo ihmettelemään, että minne se kiekko katosi :)
Ykkösväylällä keskityin, kuivasin kiekkojani jatkuvalla tahdilla ja seiftailin, joten olin kolmosheitolla ilahduttavasti enää lähestymisen päässä korista. Sitten alkoi sählinki, eli lähäri lyhyeksi ja puun taakse, josta foreneppi 6m päähän korista ja putti hiukan ylämäkeen ja ylärautaan. Taas olin onnistunut tuhlaamaan viimeiseen 30m matkaan kokonaista neljä heittoa! Toki sade vaan yltyi, mutta sama sade oli muillekin eikä sen piikkiin voi ihan mitä tahansa laittaa....
Luovutin sateenvarjon kanssa pelaamisen seuraavalla väylällä, jolla etenin kahden puuosuman jälkeen korille ja pelastin bogin. Onneksi seura oli niin mukavaa ja sadekin lämmintä, ettei oikeastaan haitannut - nauratti vaan nuo omat sählingit ja muistutti taas mieleen, miksi tasoitukseni on tällä radalla niinkin suuri kuin on :)
Jossain väylien 5-6 välillä sade loppui viimeinkin ja alkoi olla toiveita saada heittää jopa kuivalla kiekolla taikka kädellä. Sainkin kivan avauksen pitkälle par4-väylälle kuivalla bagista kaivamallani Jadella ja sen väylän myötä alkoi väylätulokset olla ennemmin par-bogi -linjaa ja pääsin usealla väylällä tyttöjen kanssa samoihin. Mukavaa. Myös heitot onnistuivat usein - antsat lähtivät antsassa ja hysset hyssenä. Heittäminen oli taas leppoisaa ja nautinnollista ja juttua riitti niin kuin tyttöporukassa aina.
Lyhyellä par3 -väylällä, jossa heitetään alaspäin ja kori sijaitsee supassa totesin tytöille, että nyt niitä holareita kun ollaan holaripottikin maksettu. Samalla Jonna heitti kiekkonsa hyssekaaressa suoraan koriin ja kovan kilahduksen myötä alkoi kiljuminen ja huuto - joka muuttui pian erisävyiseksi kun näimme kiekon pomppaavan korin pohjalta ulos ja päätyvän aivan korin alle. Voi ei!!! Ei näin saa luvata ja ottaa pois! Muiltakin väyliltä alkoi kuulua kyselyitä, että kuka sai holarin ja pettymykseksemme piti ilmoittaa, että holari peruttu...
Loppuväylät heittelimme melko tasaisesti ja lopulta pääsimme palkintojenjakoon. Siellä ilmeni, että olin heittänyt -7 tasoitukseeni ja samaan oli yltänyt eräs nuorimies. Saimme siis kavuta CTP-kisaan mäen harjalle, sillä tuo sudari päätettiin pitää väylällä 17, jotta kummallakin olisi samat mahdollisuudet. Poika avasi ensin ja forellaan päätyi aika lailla samaan suuntaan kuin minä kisakierroksellani eli vasemmalle dropparin tuntumaan. Päätin nyt varata feidille tilaa ja heitin reilusti oikealle korista, suoran ja vain hiukan laskeutuvan heiton. Kiekko (Pursi) vain liiteli ja liiteli eikä osoittanut feidin merkkejäkään, vasta aivan lopuksi otti pienen kaarroksen vasempaan ja näytti, että kiekot olivat yhtä kaukana korista - kumpikaan ei saarekkeeseen osunut. Matka piti mitata kegänmitalla ja minun mitattiin ensin: 42 mittaa (olisiko n. 12m) ja jännityksellä seurasimme, kuinka toisen kiekon mittaan tuli ensin 30 askelta täyteen ja sitten jo huomattiin, ettei se voi millään olla lähempänä. Jee, voitto! Sain 24€ lisättäväksi kisavoittokassaani ja hyvillä mielin kotimatkalle, kunhan saatiin kuivat paidat vaihdettua päälle.
Olihan kivat kisat taas! Hieno asia tuo tasoituskisa, ainakin tällaiselle aloittelijalle, jolla tasoitukset paranevat kerta kerran jälkeen. Muutenhan kisassa ei olisi mitään mahdollisuuksia voittaa, jos vain raakatulokset ratkaisisivat. Harmitti vain ne alkukierroksen suuret mokailut, joita ilman olisin saanut tuloksen vieläkin paremmaksi - tosin sitten olisi jäänyt sudari kokematta :)
Hiukan pojat harmittelivat, ettei tullut holaria, kun pottikin oli 100€ suuruinen. Onneksi tuokin asia korjaantui vanhemman pojan kohdalla seuraavana päivänä VesiLeppis DGP viikkokisoissa, joissa hän heitti hienon foren väylän 11 koriin ja nappasi 50€ holaripotin mukaansa. Oli siinä iloinen poika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti