Kesälomalla ajattelimme pitää kilpailuista vapaata aikaa, jolloin ollaan ja nautitaan - ehkä vähän treenataan heittoja ja kiekkoja, mutta pääosin höntsäillään. Vaan kuinka kävikään. Peurungasta jäi älyttömän kivat fiilikset juhannuksen vietosta ja kun siellä järjestetään PDGA-liigaa viikkokisojen yhteydessä niin sinnehän me sitten päädyimme eräänä helteisenä - kuinkas muutenkaan - sunnuntaina.
Peurungalla oli juuri loppumassa suurtapahtuma, jossa sunnuntaina esiintymässä oli lasten bändit ja porukka oli sen mukaista. Paikalta virtasi perheitä lapsineen, rattaineen, eväskoreineen katkeamattomana virtana. Onneksi tosiaan kulkusuunta oli meitä vastaan ja näin pääsimme pujahtamaan paikalle ja ilmoittautumaan kisaan. Mukaan olimme saaneet Tapion ja Teijankin, mikäs sen mukavampaa kuin reissata hyvässä seurassa!
Olimme Teijan kanssa samassa ryhmässä parin pojan kanssa kun muitakaan naisia ei kisassa ollut. Väylänumeroinnin eivät todellakaan tänään vastanneet todellisuutta, sillä ykkösväylä oli pois käytöstä konserttijärjestelyjen takia ja siksipä kakkonen oli uusi ykkönen ja melkoisen sekaisin oltiin alkuun että mihin kohtaan tuloskorttia mitäkin kirjataan.
Aloitusväylältä 8 nappasin parin puuosuman myötä triplan ja parilla seuraavalla väylällä tutut & turvalliset bogit seurasivat toisiaan. Mukaan kierrokseen mahtui jokunen par, mutta melko yksinäisiä ne kyllä tuloskortin valossa ovat... Väylän 12 sain ihannetulokseen ja sen jälkeen olikin extraväylä, jonka myötä väylänumeroinnit osuivat taas kohdalleen radan peruslayouttiin nähden. Hankalahko pitkä väylä 13 oli jo lähellä mennä bogiin, mutta kahden loistavan heiton jälkeen korille lähestyminen meni pitkäksi ja putti ei ollut ihan jiirissä sitä korjaamaan. Harmillinen tupla siitä.
Pitkää par4-väylää en oikein osaa heittää ja siinä varovaisuus sekä tajuton seiftaaminen ovat näemmä aivan turhia tekijöitä, sillä tuloksena on aina vähintään tripla. Väylät 16, 20 ja 21 joista viimeksi mainittu pelattiin myös lyhyempänä, ilman saareketta, menivät ihannetulokseen mutta jostain syystä kortissa lukee birdie väylän 18 kohdalla enkä millään saa päähäni mikä se on... Aa, sehän on se pakkopirkkoväylä, johon onnistuin heittämään tarpeeksi hyvän suoran heiton alivakaalla M4:llani. Kiekko siis hoiti tuon korille ohjautumisen. Lajin helppous viehättää joskus ihan oikeasti :)
Kisassa saamani rating oli ilahduttavasti jälleen yli 700, mikä sai kuvittelemaan, että Peurungan rataan on yliote. Virhe. No silti - ilmoittauduimme Hollen kanssa Lakeview Openiin seuraavaksi viikonlopuksi ja edessä oli siis kolme kisakierrosta plus parikisa perjantaina... tulisi rata tutuksi!
Lakeview Open -kisaviikonloppu oli - yllätys, yllätys - helteinen. En ole vieläkään saanut birdiebagia hankittua ja käteni hikoavat järjettömästi kaiken muun kropan ja lippiksen alla möllöttävän pään lisäksi. Heittoihin on siis vaikeaa saada vakaata ja luottavaista otetta ja sekin vaikuttaa omaan suorittamiseen kaiken sen kuivumisen lisäksi. En siis todellakaan nauti hellekisoista, mutta onhan sekin parempaa kuin ettei fribaisi ollenkaan :) Perjantain parikisaan ei meinannut tulla pareja taas ollenkaan ja olimme puolisen tuntia ennen ajan päättymistä vielä ainoa sekapari paikalla. Viimein saimme toiset heittäjät mukaan kierrokselle ja pääsimme oikeasti osallistumaan kisaan. Heitimme ihan perustasaisen kierroksen, suurensuuria onnistumisia ei ollut mutta ei sellaisiakaan paikkoja, joissa kumpikin olisi pahasti mokannut heittonsa. Tuloksena tänään +6 ja ainakin jokusen heiton siinä oli parannusta juhannuksen kierrokseen. Kiva! Layout tosin oli nyt kovempi, takatiit käytössä ja saarekkeita ym joita ei viimeksi ollut eli sekin nostaa tuloksen arvoa. Odotukset kisaa varten olivat hiukan ristiriitaiset - tiesin, että nyt pitää olla tarkkana ja silti heittää myös kovaa. Huono yhdistelmä minulle.
Yö oli järjettömän kuuma ja alkuillan metelin vuoksi ikkuna oli ollut kiinni, mutta kun kylvimme hiessä kahden-kolmen maissa oli ikkuna pakko avata. Heti helpotti jonkin verran, mutta peitto oli silti aivan turha kapistus. Kuinka Peurungalla voikaan aina olla näin kuuma!? Viimein koitti aamu, mutta aamupala ei jostain syystä maistunut ollenkaan ja jo kierroksen alkaessa oli energiaton olo. Seli-seli, mutta jotenkin ei vaan käynnistynyt. Ollenkaan.
Käteeni jäi kisoista surkeaakin surkeampi ensimmäinen kierros, jolloin sen ensimmäisen par:n saaminen oli enemmän kiven takana kuin koskaan! Mokasin jopa yhden nelimetrisen putin yläpeltiin kun par ei vaan ollut minua varten sinä päivänä. Tai aamuna. Iltapäivällä onnistumisia sentään jo alkoi vähitellen tulla. Ja no - sain sentään aamupäivän kierroksellani väyliltä 2 ja 21 parit. Muuten kierros oli yhtä nostobogia - jopa pakkopirkkoväylällä, jolta en sentään olisi uskonut bogia joutuvani nappaamaan! Onneksi ryhmässäni oli kuitenkin huumorintajuista väkeä ja nostobogista tulikin päivän vitsi. Hyvällä fiiliksellä huonoja heittoja - itsehän ne kuitenkin heitin.
Toinen kierros helteessä oli kaksijakoinen: alkupuolen väylissä on paljon tummaa sävyä, tuplaa, triplaa ja jopa otheria! Jälkipuoliskolla taas ilahduttavasti birdie ja jopa neljä paria - kolmea bogia ja kahta triplaa vastaan. Myönnetään, ei mennyt hyvin sekään, mutta fiilis on kierroksella ihan eri kun jokunen putti menee sisään ja väyliä suorittaa sentään ihannetulokseen ellei joskus jopa sen ali. Positiivisuutta uhkuen siis illalla taas kylpylään ja golfklubin illanviettoon...
Hauskan illan olivat järjestäneet meille paikallisella golfklubilla! Halukkaat saivat lyödä pallogolfia ja Holle tietenkin sitäkin kävi lätkimässä ihan mallikkaasti. Sitten juomaa ja parigolfkierros ihan oikeilla kiekoilla. Paitsi - omat kiekot oli jätetty huoneeseen ja lainasin Peurungan järjettömiä jyräkiekkoja sekä kovia puttereita, joilla pääsin jotenkin eteenpäin. Ainakin se hyvä puoli tässä oli, että opin heittämään jyrää melko varmasti antsassa, jotta sain sen liitämään edes sen 50-60m mitä kiekon tulisi mennä irtautuakseen tiiltä. Muutenkin ilta oli ihan jees ja viimein useiden karsintakierrosten jälkeen pimeän tullen pääsimme kyydityksellä takaisin hotellille ja nukkumaan. Toiset taisivat jäädä vielä valvomaan...
Kolmas kierros oli sunnuntaiaamuna ja nyt pääsin heittämään Jennan kanssa samaan ryhmään. Pelihän oli tietenkin jo selvä, sillä hänellä oli kahden kierroksen saldona saman verran plussaa kuin minulla yhden. Sehän teki kierroksesta vain rennomman ja kyllä jälleen kerran täytyy toistaa itseään sanomalla, että olihan kiva kierros ja hyvää seuraa! Saatiin pari mukavaa junnuakin samaan ryhmään heittämään ja tässä iloisen kannustavassa ilmapiirissä heittelimme koko kiessin niin, että jopa minä sain pudotettua ensimmäisestä surkeudestani 11 heittoa pois ja pääsin tavoitteeseeni yli 700 ratingin kierrokseen! Tietenkin lajiin kuuluu jahkailu ja jälkipeli ja esim väylällä 21 tuli harmittava hiuksenhieno puuosuma kakkosheitolla, jonka johdosta jouduin OB:lle ja tuolta väylältä niin turha tupla. Samanlaisia jahkapähkämokailuita tulee jokaiselle jokaisella kierroksella ja aina ne tuntuu yhtä turhilta. Mutta on tämä vaan edelleen ja aina vaan hauska ja haastava laji!
minä ja tulevat maailmanmestarit
Saldona viikonloppuun oli kaikesta rämpimisestäkin huolimatta iloiset ilmeet ja alati jatkuva jälkipeli. Aina sitä tässä vaiheessa miettii, että joskus, jonain päivänä tulen onnistumaan ja muistelen näitä kierroksia vieno hymy huulillani. Joskushan jokainen on aloitteleva. Joskus jokaisella meillä on alla enemmän intoa kuin taitoa. Toivottavasti into lajiin ei laannu taidon kasvaessa... ja jotenkin alkaa tuntua, ettei niin käy. Tässä lajissa kun ei kukaan ole koskaan valmis, täydellisen varma ja valmis heittämään voitosta voittoon. Ihana, kamala laji :)
Kotimatkalla poikkesimme syömään ihanaan kievariin hiukan Rautalammilta Suonenjoelle päin... kunhan muistan paikan nimen, laitan sen tähän. Maistuvaa ja paikkakin aivan ihastuttava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti