Vuorelan Veikkojen 50v parikisa

Kun päästiin Vuorelan Kunnonpaikalle, alkoi aurinko porottaa taivaalta lämpimästi ja totesin heti, että sitä varatakkia saati sateenvarjoa ei taideta tarvita tällä reissulla. Heiteltiin siinä hiukan putteja vastaiseen ja myötäiseen tuuleen ja Holle haki varuiksi lisää juotavaa autolta. Kellon tultua neljä ilmoittauduttiin kisaan - ensimmäisinä - ja näin pääsimme aloitusväylälle ja minä sain kunnian heittää kisan ensimmäisen heiton.

Tii oli perustettu rantasaunan terassille, jolta oli matkaa rannassa olevaan koriin n.100m. Koska käsi ei riitä missään tapauksessa sinne saakka, heitin varmistelevan heiton vakaalla Wahoollani, joka on kelluva kiekko - varmuuden vuoksi. Holle sai näin heittää oman avauksensa rennosti ja pääsikin todella pitkälle, n.20m korista. Samalla kun kävelimme kiekkojen luo lennähti suoraan vasempaan korvaani joku pörriäinen, joka alkoi pöristellen kaivautua syvemmälle korvaani. Kirkaisin ja yritin kaivaa sitä ulos sormellani - ilman tulosta. Se vain jatkoi pyristelyään ja pyrkimyksiään syvemmälle ja minä jo olin lopettaa koko leikin sikseen. Onneksi mokoma rauhoittui pian ja antoi minunkin keskittyä peliin tästedes. Tästä nosto-par ja kohti seuraavaa väylää.

Kakkosväylä heitettiin terassin alta samaan koriin, jossa treenasimme putteja. Tiesin jo, että tuuli on siellä vastainen ja siksi valintani oli Saint. Hollen avaus suunnilleen yhtä pitkällä, mutta avoimemmalla paikalla ja siitä taas pelasimme par-tulokseen. Kolmosella heitin hölmösti alivakaalla kiekolla hiukan liikaa antsassa ja jäin aivan mandon viereen hankalaan paikkaan. Onneksi Hollen avaus kiiti nätistä birdieputille korin luo, mutta emme olleet vielä tarpeeksi päättäväisiä viemään tulosta miinukselle ja ikävä kyllä mokasimme putin molemmat!

Nyt oli kuitenkin käynyt selväksi tämän radan haasteet ja samalla sen anti: kerrankin väylät olivat sen mittaisia, että meillä oli mahdollisuus pirkkoputille lähes jokaisella väylällä onnistuessamme. Mahtavaa! Pääsimmekin nelosväylän parin jälkeen maistamaan birdien ihanuutta väylällä viisi, jolla sain putata Hollen hienosta avauksesta sisään. Omani meni hiukan pitkäksi jopa!

Parilla seuraavalla väylällä heitin kisan kehnoimmat avaukseni, puuhun ja pensaaseen, joten ne menivät Hollen johdossa. Kummastakin par. Sitten oli taas parempaa luvassa kun siirryimme Vuorelan frisbeegolfkentän puolelle ja Holle sai heittää nätin hyssen suoraan korille minun antsani mentyä mandon väärältä puolelta... Tähän birdieen ei siis minulla taaskaan ansioita. Mutta hätäkö tässä ja kohti seuraavia kivoja väyliä. Ysillä ylämäkeen par ja kymppiväylällä avaukseni meni hienosti korin lähelle ja pirkko oli jälleen kirjattava korttiin. Olihan hauskaa kirjata tällaista riviä!

Väylä 11, eli Vuorelan väylä 4 on upein puukuja koskaan! Tässä on leveyttä sen verran, että puut eivät pääse kuristamaan, ja olisimme saaneet kummankin heitoilla par-tulokset tästä. Upeaakin upeampi paikka! Seuraava väylä heitettiin veden ylitse ja jotenkin sain tässä avaukseni puuhun liiallisen varovaisuuden takia. Tästä suivaantuneena heitin lähestymisheiton aivan korin juurelle ja näin oli tuokin mokailu kuitattu. Sitten tuplamando kohti rantaa ja tämän halusin ottaa tarkasti. Roc3 kiiti kohti mandon vasenta tolppaa ja sen kautta keskelle väylää. Jee, kelpasi! Tästä helppo par.

Nyt oli pojille tutun oloinen väylä ja Holle heittikin kiekon korin juurelle, sillä väylän etäisyys oli kuten Leppävirran väylä ykkösellä. Helppo homma ja helppo birdie. Siitä seuraavalle väylälle kaukalon kulmalle heittämään ja saimme todella tasaveroiset avaukset pitkälle väylälle. Kyllä Jade taas toimi! Par tästä ja seuraava väylä tätä vastaan. Heitin Jaden niin hyvin kuin pystyin ja kauniisti se liitelikin koria kohti. Mahtavaa! Kyllä ilahduin kun se oli aivan korin lähellä, olisiko jäänyt 5m putille matkaa. Tämä oli kyllä mahtava pelipäivä!

Nyt alkoi olla jo sellainen fiilis, että varmistellen kohti loppua sillä miinustulos oli jo päivänselvä. Käsittämätön fiilis! Tällaistako on heittää kierros miinukselle ja bogeyfreenäkin kaiken kukkuraksi!? Hieno laji, hieno päivä, hieno kisapari!

Väylällä 17 yritin liikaa kun Hollen kiekko oli jo hyvillä paikoilla ja se karkasi liikaa oikealle puskaan. Olisi ollut ikävä paikka jatkaa. Saimme tämänkin väylöän par-tulokseen ja enää viimeinen - 85m saarekeväylä. Tiesin, että minulla ei käsi eika taidot riitä näin pitkiin leiskauksiin kuin aivan täydellisellä heitolla ja tuulella. Jos silloinkaan. Joskus saattanut tulla noin pitkä kun kiekko on lähtenyt alivakauttaan kaartamaan liikaa oikealle :) Mukana oli seuraavakin porukka eli meitä oli siinä 8 kaveria avaamassa. Jokainen heitti järjestään OB:lle ja sitten oli minun vuoroni. Tarkka suunta, puristus kiekosta, flatti kiekon asento ja menoksi. Kaunista liitoa, Jade antoi todellakin viitteitä siitä, että se liitelisi suoraan saarekkeeseen ja saisimme ehkä tästäkin birdien hienon rivimme jatkoksi. Hieno heitto, mutta sinne se sitten putosi, n. 3m ennen alueen rajaa ja seuraavaksi saimmekin kaikki heitellä dropparilta.

Tämä kisa meni kyllä putkeen, vaikka tietenkin pari pientä juttua olisi voinut mennä paremminkin. Tähän täytyy kyllä olla tyytyväinen. Tähän ollaan tuntu nyt tasan vuoden harrastamisen jälkeen - kisa oli meille Hollen kanssa vuosijuhla ja tarkistuspiste siitä, mihin olemme tulleet vuodessa. Tuskin maltan odottaa, missä mennään vuoden päästä. Kiitos!