Kierroksen parasta antia oli ensinnäkin ykkösväylä, jota en ole osannut koskaan heittää väylällä pysyen. Tämä par4 -väylä nousee oikealle kaartuen ja kori on mäen päällä väylän vasemmassa reunassa. Sain avauksen keskelle väylää, ei niin kauas mutta kuitenkin. Kakkosheittokin hyvin väylällä, hiukan oikeassa laidassa ja siitä olisi pitänyt heittää helppo alle 30m lähäri korin alle vaan ei. Tussahti puoliväliin tuo madontappaja ja siitä sitten korjausliike ja bogi korttiin. Ja kohokohdaksihan tämä nousi siis lähinnä ensimmäisten heittojeni ansiosta, eli kerrankin olisin päässyt helposti pariin jos olisin vaan pelannut loppuun saakka samaa hyvää peliä. Tsäänssi. Se oli siinä.
Kakkosväylän avauksessa toimi Roc3, joka kauniisti kiersi kaikki tarjolla olleet puut ja tarkan lähestymisheiton ansiosta nosto-par. Kolmoselta perusbogi, mutta nelosväylällä avaus ensimmäiseen puuhun ja CTT (closest to tee) -kisan voitto! Sekoitti peliä sen verran, että tripla oli tosiasia. Hölmö ja turha. Eikös ne aina :)
Vitoselta perus-par kun avaus ei jaksanut korille saakka ilman puuosumaa. Pitkältä kutosväylältä oli mahdollisuus vaikka ja mihin, mutta aloin taas tappamaan olemattomia matoja kun olisi pitänyt heittää kiekko korin alle ja tuplahan siitä tuli. Sitten kaksi ilahduttavaa paria, joiden jatkeeksi hankalalla 9-väylällä hölmöilin tuplan. Sama hölmöily tuli eteeni väylällä 11, joka on myös par4. Heitin hienosti väylää pitkin, mutta se ratkaiseva askel - korin alle heitto - jäi aina torsoksi. Olen tullut siihen tulokseen, että jostain syystä lähestymisheittoni ovat liian usein tyyppiä "heitänpä lähestymisen koria kohti" kun niiden pitäisi olla "ja tästä suoraan korin alle tai mikä ettei suoraan koriin". Aggressiivisuutta! Pelaan heittelemällä kiekkoa kohti koria enkä kuten paremmat pelaajat, jotka yrittävät aina - siis AINA - suoraan koriin tai korin alle. Seiftailua silloinkin kun ei pitäisi.
Väylä 13 on aina vaan ilahduttava ja tarjoaa holarijännitystä kerta toisensa jälkeen. Niin nytkin. Roc3 matkaan ja saihan sitä katsoa silmä kovana koko lentoradan ajan, kunnes kiekko tömähti vastarinteeseen ja jätti viiden metrin pudotuksen koriin ja antoi ainoan birdien kierrokselle. Hyvä, että edes sen yhden. Näyttää kivalta tuloskortissa :)
Väylä 15 on murheenkryyni aina vaan. Itsetuntoni romahtaa jo tiille astuessani, sillä en ole siinä onnistunut kertaakaan. Miksi? Väylä on lyhyt, oikealle kaartava loiva ylämäkiväylä. Loivaa antsaa kun siihen saisi tarjottua niin hyvä tulisi vaan jostain syystä tässä antsa katoaa kokonaan tai on liian jyrkkä tai osun ainoaan väylällä olevaan puuhun. Niin taas ja tupla korttiin. Hitto! Kesytän tämän vielä joskus.... Ja samaa voisi sanoa väylältä 17, jossa en osu saarekkeeseen sitten koskaan. Pah.
Jännittävintä kisassa oli tänään se, että meitä oli tasoituskisassa kokonaista neljä pelaajaa samassa tuloksessa ja saimme kivuta mäen päälle heittämään väylän 17 saarekkeeseen. Eikä siinä vielä kaikki: minä ja eräs nuorimies heitimme täsmälleen (kengällä mitattuna) yhtä kauas korista joten saimme kavuta vielä uudestaan mäen päälle heittämään kiekkoa rinkiin. Nyt epäonnistuin heitossani ensimmäistä heittoa enemmän ja jäin selvästi kauemmaksi - rinkiin ei päässyt kumpikaan edelleenkään. Ansaittu voitto meni siis toiselle ja kisa oli viimein purkissa. Olihan jännitysnäytelmä!
Hyvillä mielin taas jälkipelejä hioen kohti kotisaunaa Hollen kanssa. Oma enkka parani kolmella heitolla ja on nyt alle bogin, +16, mihin voisi olla jo semityytyväinen. Ainahan siellä on niitä turhia bogeja ja vielä turhempia tuplia ja triploja mukana, joten laakereille ei jäädä lepäämään. Ensi kerralla vielä paremmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti